tiistai 23. helmikuuta 2016

Tuleehan se sieltä kun vähän potkii

No niin... alkaahan se ruotsikin sujumaan. sitkeys alkaa tuottamaan hitusen tulosta.

Väkisin istuin koneella ja avasin täysin tyhjän arkin Wordistä. Tuijotin paperia ja mietin mitä haluaisin kertoa itsestäni. Ja keksinkin jo miten saan kerrottua kuka olen. Kuinka vanha olen - joskin lukusanat sujuu hyvin vain 12 asti. Sitten kääntyy espanjaksi. No, mutta sentään jotain. Mietin myös, että aikanaan olen hyvin hitaasti, sana kerrallaan, tavannut ruotsinkieliselle asiakkaalle töissä puhelimessa "Förlåt, jag kan inte talar på svenska". 

Eli osaan minä sentään jotain. 

Kirjoitin lyhyitä lauseita koneella ruotsiksi. mietin miten ne tulisivat, ilman kirjoja mietin lisää sanoja lauseeseen, niin että saisin muodostettua virkkeen. Ja kun olin mielestäni valmis, niin copy-pastella sitten google translateriin ja katsotaan millaista sian saksaa tulee.

Ei kovin pahaa, mutta ymmärtäisikö ruotsalainen? Puuttuisiko minulta jotakin oleellista lauseista. 

No mutta hei! wordillähän on hieno ominaisuus: oikoluku!
Tietenkään Word ei automaattisesti ymmärrä ruotsia, etenkään jos ruotsin oikolukua ei ole kytketty päälle. Tai sanastoa edes asennettu. Klik-klik ja nyt on. 

Mies tuli kotiin. Makoilin sohvalla, kun selkä oli kipeä. Juttelimme jotakin ja aina välillä huomasin kysyväni jotakin tarkennusta - ruotsiksi. Hyvin tuo mieskin ymmärsi.

Pikku hiljaa siis alkaa kieli kertaantumaan, mutta hyvin pienin askelin. EHKÄ minä selviän sittenkin siitä opintojeni ruotsin osuudesta. Edes jotenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti