On tullut huomattua, että lasten mentyä nukkumaan on minulla paras aika kirjoittaa ja perehtyä koulujuttuihin. Tarkoittaa siis sitä, että usein istun pari tuntia koneella tai luen jotakin materiaalia sohvalla ennen kuin menen nukkumaan. Tänään pohdin että mistähän tuo mahtaa juontaa juurensa.
Mutta jos tarkkoja ollaan ja mietin elämääni kokonaisuudessa, niin olen aina tarvinnut sen pari tuntia aamulla heräämiseen, enemmänkin jos on todella aikainen herääminen kyseessä ja vastaavasti illalla pari kolme tuntia rauhoittumiseen omissa oloissa. johtunee varmaan pitkälti siitä, että kuitenkin nautin kun ympärillä on ihmisiä ja puhetta ja erilaisia näkökantoja ja hälinää. Tasapaino on kuitenkin säilytettävä.
Vastaavasti taas jos mietin, niin uupumiseni/burnoutit ovat aina tulleet pian sen jälkeen kun miunlla ei ole ollut mahdollisuutta pitää tuota rauhallista hetkeä aamulla ja illalla ennen nukkumaan menoa. Vastaavasti jos aletaan pohtimaan sitten paljonko vuokrokaudessa onkaan tunteja, niin se sosiaalinen puoli pitäisi siis saada tyydytettyä työpäivän/koulupäivän aikana koska helposti tuo rauhallinen aika ja nukkuminen vie sen 14 tuntia päivästä. Töissä yleensä ollaan se 7-8 tuntia päivässä, joten ei siinä nyt enää paljon ylimääräistä ole.
Lasten ollessa pieniä, rauhoittuminen oli helppo järjestää, kun klo 20 mennessä kuului lapsilta vain tuhinaa. Nyt kun lapset ovat teinejä, niin rauhoittuminen vaatii jo järjestelyjä. Joko mennä omiin oloihin nurkan taa tai sittne odottaa, että lapset menevät nukkumaan. jälkimmäinen on ollut meillä se parempi tapa, koska näin iltaisin/öisin kuitenkin keskittymiseni lukemiseen tai tehtäviinkin on parempi kuin päivällä. Kukaan ei ainakaan keskeytä.
Ja vaikka tuntuukin, että tämä viikonloppu meni aivan harakoille ja en saanut oikein mitään aikaan, niin se nyt ei ihan pidä paikkansa. Toki on todennäköisesti puhtaasti siitä kiinni, että asetan itselleni tavoitteet turhan korkealle, eihän kenenkään ole tarkoitus vain opiskella ja opiskella ja opiskella. Se olisi sama kuin tekisi aina vain töitä. Ja sen tiedän, että siitä ei hyvää seuraa. Vaikka tuon tiedostankin, niin silti sisällä on pettymys itseen, että en saanutkaan tänä viikonloppuna tehtyä niin paljon kuin viime viikonloppuna. Luin kuitenkin koko Kauppalain läpi, aloitin myös persiilleen menneen tutkimusesseen kirjoitustyylin muokkaamisen. Lueskelin uutisia ja artikkeleita, joita voisin käyttää jossakin vaiheessa ehkä lähteinä jossakin harjoitukessa, ostin aiheeseen liittyviä kirjoja Amazon:sta. En siis saanut juuri näkyvää aikaan, mutta jotain kuitenkin.
Ja ison osan viikonlopusta käytin kuitenkin kavereiden kanssa jutteluun, sohvalla löhöilyyn, lenkkeilyyn, kotihommiin, herkutteluun ja ennen kaikkea... lasten kanssa pelleilyyn. Saunaa unohtamatta. Ja pitkästä aikaa kuuntelin musiikkina Cheekkiä. Viime aikoina olen halunnut olla vain hiljaisuudessa, että varmasti saan keskityttyä siihen mitä teen. Etenkin kun espanjankielinen lähdemateriaali ei ole niin nopeaa luettavaa kuin englannin tai suomenkielinen. Ainakaan minulle. Ja ainakaan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti