Joulu oli mennyt rauhallisesti, makoillen ja syöden. Ei kuitenkaan ähkyyn asti. Päivärytmit ovat persiillään ja nukumme pitkään ja valvomme myöhään. Ja olen miettinyt, että kun aina varoitellaan pohjoisen kesän valoisuudesta ja sen aiheuttamista uniongelmista, niin kyllä niitä uniongelmia saa potea talvellakin, kun on pimeää koko ajan ja ei kellosta voi päätellä onko yö vai päivä. Mutta ei kai se niin just silleen oo.
Eilen keskimmäinen menetti ruokahalun. Lähinnä napsi harvakseltaan hedelmiä ja lähinnä makoili. Nukuttuaan eka pitkälle iltapäivään oli muutaman tunnin hereillä ja nukahti, heräsi hetkeksi ja alkuillasta haki ämpärin viereensä ja nukahti. Oli mitannut kuumeenkin... 37,7 astetta. No, en enää ihmetellyt.
Laiskan pulskeaa Joulua on viettänyt koirakin, kunnes eilen alkoi höösäämään pihalle koko ajan. Kuten aina kun lähistöllä on jotain eläimiä. Koska koirasta ei ole metsälle - se tuli testattua ei jaksa mielenkiinto pysyä yhden ja saman hajun perässä, niin olemme alkaneet karsimaan tuota pois käytöksestä. Aikuisella koiralla koulutus on pitkä vaikka koira onkin kovin oppimishaluinen. Nyt kuitenkin koira halusi välttämättä päästä pihalle ja koska on oppinut avaamaan ulko-oven itsekseen, vaikka sen avaaminen välillä on minullekin haastava, niin tulos oli karannut koira. Ja minulta koko kirosanalitannia, koska tumman värityksen omaavalla koirallamme ei ollut edes pantaa kaulassa, valjaista puhumattakaan - jotka sentään olisi olleet heijastavat.
Nuorin lähti etsimään koiraa. Löytyikin ja tavoistaan poiketen lönkytteli rauhallisesti luo. Valjaita pukiessa tärisi. Ja ei kun kotiin päin. Matkalla tuli vastaan auto pysähdyksissä, jonka kuski kertoi törmänneensä koiraan ja toi nuorimmaisen ja koiran kotiin. Minun ensireaktio oli kauhu. Mutta kuski kertoi että vaikuttaisi koira olevan kunnossa. Selvisi säikähdyksellä vaikka oli ilmalennon auton kulmasta ottanutkin. Ja saman allekirjoitan itsekin. Vähän illan aikana koira alkoi ontumaan toista etutassuaan, mutta kipu ei häiritse unta, eikä koira vikise millään tavoin kipua. Joten päätelmä: tärähdys tai revähdys. Ei sen vakavempaa. Ja ihan on muuten oma itsensä ja lyhyillä kävelylenkeillä yrittää yhä kuitenkin vetää ja kipu helpottaa hetken nilkutuksen jälkeen ja koira kävelee lähes normaalisti. Ja pientä nilkutusta lukuunottamatta on muuten oma itsensä.
Vaan tuossa olisi voinut käydä huonostikin. Tiellä on 80 rajoitus, mutta harva sitä noudattaa ellei ole todella huono ajokeli. Arvostan sitä, että kuski myös tuli kertomaan minulle. Siitä olen todella kiitollinen ja jäin miettimään, että kuinka moni olisikaan auton mahdolliset vauriot tarkastettuaan vain jatkanut matkaansa asiasta enempiä välittämättä. Kuski oli huolissaan, että jos olisi koirasta tullut muhennosta, niin olisi jonkun Joulu mennyt pilalle. En osaa sanoa olisiko se pilannut minun Joulua. Surulliseksi Joulu olisi kyllä muuttunut.
Keturallaan oleva päivärytmi ei siis nyt viime yönä haitannut yhtään kun seurasin koiran vointia sivusilmällä. Tosin nukahdettuani klo 5 aikoihin olin kuulema alkanut laulamaan unissani ja vielä Nightwishin Sleepin Sun -kappaletta, joka ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, mutta jolla olen joskus avannut ääntäni. On mahtanut olla esitys.
lauantai 26. joulukuuta 2015
torstai 24. joulukuuta 2015
Jouluvalmisteluja
Tavallisuudesta poiketen - tai no... viime vuosina on ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että joulu jää viime tippaan. Ja oonkin kehittynyt erittäin taitavaksi taikomaan joulun muutamassa tunnissa, jos vain on sellainen fiilis. Ja kunhan ensimmäisestä kaupasta saan kaiken.
Mutta niin... tänä vuonna jäi joulun valmistelut hyvinkin viime tippaan.
Toki oltiin jo joulusiivous tehty viikonloppuna, on leivottu pipareitakin, piparkakkutalokin, joskin monta taikinaa keskimmäinen sia vääntää ennen kuin ne ehti uuniin asti :D Vähän maisteltu riisipuuroa ja joulutorttuja mutta ei niin että jouluruuat tulisi jo korvista ulos. Pari viikkoa sitten oli hirvipaistia ja laatikoita ja rosollia ja muutamaa sorttia juustoa. Ilman erityisempää syytä. Paitsi se, että oli se hirvipaisti, jonka maustoin vain suolalla, pippurilla ja tilkalla punaviiniä ja annoin olla uunissa muutaman (?) tunnin miedolla lämmöllä (100 astetta).
Maanantaina kävimme kaupassa. Autoon ei sitten ruokien lisäksi muuta mahtunutkaan. Kinkku ja rosollit ja laatikot jäivät vielä kauppaan, joka kotona osoittautui vallan toimivaksi ratkaisuksi, koska kaappiin ei enää vain yksinkertaisesti mahtunut mitään.
Eilen illalla sitten Miehen kanssa pieni neuvottelu aiheesta kinkku... voihan sitä joulua viettää ilman kinkkuakin, joskin muksut sitä oivat jo odottaneet kovastikin. Aamusta jälleen kauppaan ja koska UniMasa unohti minut kokonaan laskuista viime yönä, niin ehdin hahmotella ostoslistan hyvin rauhassa. Selaamalla keittokirjaa. Listalle tuli vino pino tuoreita yrttejä, viinietikoita, oliiviöljyjä, juustoja ja ja ja... ei tule ihan perinteinen joulu tänä vuonna.
Laatikot jäivät kauppaan yhä maksalaatikkoa lukuunottamatta, koska olin jo aiemmin hakenut lantut, perunat ja punajuuret ja porkkanat. Riisiäkin oli kaapissa vaikka kuinka ja paljon, joten ajattelin tällä kertaa tehdä laatikot itse. Vaan eihän nuo rehut ole vielä edes soseena :D Mutta ei se nyt niin just silleen ole. Hyvin ehtii vielä tekemään.
Porkkanalaatikosta tulee varmastikin aika perinteinen, sitä olen huono soveltamaan. Tai no... ehkä sinne jotakin yrttejä livahtaa joukkoon piristämään sitä. Perunalaatikko ei ole perinteinen vaan sinne livahtaa joukkoon juustoa. Vielä en ole päättänyt olisiko se homejuustoa, mozzarellaa, fetaa vai vuohenjuustoa. Tähän aikaan vuorokaudesta suu sanoo homejuuston perään. Tai fetan. Lanttulaatikko...se on minulle täysi mysteeri. En ole sitä koskaan tehnyt, joten taidan pysytellä perinteisellä linjalla.
Kinkkukin on perinteinen, rosolli samaten, karjalanpiirakatkin, munavoi. Mutta muuten... lisäksi on tulossa myös punaviinimarinoitua jauhelihaa (tapaksien tapaan leivän päälle), tomaattisalsaa perinteisen kinkkuliemikastikkeen kaveriksi.
Joulutortut vaihtuvat meksikolaisiksi banaanisuklaaleivoksiksi. riisipuuron kanssa ei ole tarjolla sekametelisoppaa. Rusinat unohtuivat kauppaan samoin neilikat kinkun koristeluun, mutta onneksi on vielä hiljan investoimiani omenoita jäljellä... jospa niistä kehittelee koristelut kinkulle. Kinkun päälle on valittavissa mustaherukkahilloa, savustettua mustikkahilloa tai omenahilloa. löytyy puolukkahilloakin.
Piparkakkumausteen unohdin ostaa enkä muistanut likikään kaikkia mausteita kaupassa ulkoa joten piparit maistuvat lähinnä pullilta. :) Mutta ovat parempia kuin tavalliset tummat piparit, joista en tykkää.
Juustoja on 6 eri sorttia. Ja kaupassa vielä pohdin josko ottaisin pari muutakin vielä lisäksi...
Mies katsoi kun tulin kaupasta ulos, kinkkua lähdin hakemaan, mutta kärry oli taas kerran kukkuroillaan ruokia. Ja yksi erillinen kassi tuoreita yrttejä. Mutta oli mukana 2 pikkukinkkuakin, joita ensin harmittelin, että isompi kinkku olisi ollut kivempi ja näyttävämpi, mutta heti kotona hoksasin, että 2 pienempää on parempi vaihtoehto, koska säilytysongelma on edelleen olemassa. Tosin ratkaisin sen hyvin äkkiä, kun melkein liukastuin pikkueteisessä jossa ei ole lämmitystä ja jos ei aivan 30 asteen pakkasia tule, niin lämpö pysyy 0 ja +4 asteen välillä näin talvella. Siinähän minulla on iso kylmäkaappi. Joten ei kun raivaamaan siitä työkaluja ja pyöränkumeja parempaan paikkaan.
Yrttien takia oli sisustettava keittiössäkin. Minä niin haluan paremmin toimivan keittiön, jossa on kunnolla laskutilaa. Mutta koska tähän hätään sellasita ei ole tarjolla, niin piti hieman kehittää luovuutta, että saa tavarat mahtumaan. Mutta nyt kaikki onkin kunnossa.
Joululahjat? Ne on vielä kaikki matkalla. Mutta kun lapset ovat jo sen verran isoja, ettei pukista heille kannata paljon höpistä, niin päätimme, että pohditaan yhdessä mitä halutaan ja tilataan netin kautta mieleiset. Ja itselleni on tulossa aloe vera kosmetiikkaa ja -juomaa, lapsille on tulossa mieleisiä vaatteita, yhteiseksi tilattii 10 tuuman tablet ja yleiseen hyvään 2 kg lankoja joilla saadaan tämän perheen varpaat ja sormet pidettyä jatkossakin lämpösenä ja iloisissa väreissä. (kaupan päälle minä saan jatkossakin pidettyä jännetuppitulehdusta vieraana sormissa ja niska-hartiaseutua kireänä ;) ) Mies on ollut laadukasta fileerausveitseä vailla. Tilaukset nyt eivät tietenkään mitenkään joululle ehdi, mutta ovat heti ensi viikolla tai seuraavalla täällä. Ja ateistiperheessä se ei just niin silleen ole.
Toisaalta tässä puuhastellessa olen miettinyt, että miksi edes ateistiperheenä vietämme joulua. Kristillisen merkityksenhän joulu on menettänyt jo kauan sitten, mutta se kuitenkin siellä taustalla vielä kummittelee. Joulu voisi olla kuin mikä tahansa muukin viikonloppu ja touhutessa vitsailimmekin, että kun täällä on tapana polttaa Vappu- ja Juhannuskokkoja, niin meillä voisi olla Joulukokko (siivota siis kartongit ym palavat roskat pois polttotynnyrissä). Tai kun yhdellä jos toisella oli taannoin huono päivä ja äkämöitiin, niin ehdotin, että vieteään Joulun asemasta Halloweenia ja jonkun kysyessä kerrotaan että meillä Joulu onkin lokakuun viimeinen viikonloppu - jolloin on perinteisesti viritetty ensimmäiset jouluvalot.
Toki jos Joulu osuu arkipäiville, niin silloin se tuo mukavan ylimääräisen loman itse kullekin. Silloin siihen on mukava panostaa. Ja varsinaisesti en ymmärrä miksi toisille tulee hirveä stressi joulun valmisteluista. Minusta voi joulun yhtä hyvin järjestää koska vaan. Kuten meillä oli pari viikkoa sitten jo "pikkujoulu" tai mikä lie. Enkä ole niin pilkun päälle siitä että onko meillä nyt KAIKKI valmista kun joulurauha on julistettu. Minulle joulu merkitsee vain hyvää ruokaa, yhdessä oloa ja pyjamapäiviä. Saa oikein luvan perästä syödä, maata ja piereskellä. Lahjat... vuosi vuodelta olen niitä hankkinut aina vain vähemmän. Joulukortit..? Josksu niit äaskarreltiin pitkälle yöhön lasten kanssa ja lähetettiin vino pino. Mutta mietin, että miski näen velvollisuuden lähettää joulukortteja sellaisille ihmisille joiden kanssa en oikeastaan ole tekemissä. Ilmoittaakseni sillä tavoin, että kyllä minussakin vielä henki pihisee? Ja sama toistepäin. Mieluummin haluan joulutervehdyksen sellaiselta ihmiseltä joka myös on elämässäni aktiivisesti.
Vaan joulu ei ihan tunnu joululta, koska yksi katraasta puuttuu kun makoilee kipeänä omassa kodissaan. Jo viikon ollut kuumeessa ja tänään kävi lääkärissä. Veriarvot viittaavat pikaisesti virusperäiseen tulehdukseen, mutta pieni verenkuva paljastikin sen, että veriarvot ovat persiillään enemmänkin. Ei ihme, että muksu kyseli "onko tämä se hetki kun on hyvä soittaa ambulanssi" kun ei pystynyt kävelemään enää vessaan. Tosin miten vakavasta asiasta on kyse, niin siitä kuullaan vasta myöhemmin, koska laajempaa tutkimusta on tulossa. Ensiavuksi marssitin muksun hakemaan apteekista c-vitamiinia ja rautaa. Joulun pyhien aikana perehdyn tarkemmin mitä muita lisäravinteita muksun on hyvä syödä. Netin ihmeellisessä maailmassa kun voi omia diagnooseja tehdä niin paljon kuin sielu sietää, niin yksi vaihtoehto voi olla kosteusvauriolle altistuminen, yhtä lailla voi olla kyse allergiasta, astmasta tai muusta vastaavasta. Ja etenkin allergioiden ja astman kohdalla ei sovikaan laittaa suuhun ihan mitä tahansa.
Mutta näissä tunnelmissa on aika kömpiä hetkeksi unille. Jos se UniMasakin vaikka poikkeisi tänä yönä vielä kylään.
Mutta niin... tänä vuonna jäi joulun valmistelut hyvinkin viime tippaan.
Toki oltiin jo joulusiivous tehty viikonloppuna, on leivottu pipareitakin, piparkakkutalokin, joskin monta taikinaa keskimmäinen sia vääntää ennen kuin ne ehti uuniin asti :D Vähän maisteltu riisipuuroa ja joulutorttuja mutta ei niin että jouluruuat tulisi jo korvista ulos. Pari viikkoa sitten oli hirvipaistia ja laatikoita ja rosollia ja muutamaa sorttia juustoa. Ilman erityisempää syytä. Paitsi se, että oli se hirvipaisti, jonka maustoin vain suolalla, pippurilla ja tilkalla punaviiniä ja annoin olla uunissa muutaman (?) tunnin miedolla lämmöllä (100 astetta).
Maanantaina kävimme kaupassa. Autoon ei sitten ruokien lisäksi muuta mahtunutkaan. Kinkku ja rosollit ja laatikot jäivät vielä kauppaan, joka kotona osoittautui vallan toimivaksi ratkaisuksi, koska kaappiin ei enää vain yksinkertaisesti mahtunut mitään.
Eilen illalla sitten Miehen kanssa pieni neuvottelu aiheesta kinkku... voihan sitä joulua viettää ilman kinkkuakin, joskin muksut sitä oivat jo odottaneet kovastikin. Aamusta jälleen kauppaan ja koska UniMasa unohti minut kokonaan laskuista viime yönä, niin ehdin hahmotella ostoslistan hyvin rauhassa. Selaamalla keittokirjaa. Listalle tuli vino pino tuoreita yrttejä, viinietikoita, oliiviöljyjä, juustoja ja ja ja... ei tule ihan perinteinen joulu tänä vuonna.
Laatikot jäivät kauppaan yhä maksalaatikkoa lukuunottamatta, koska olin jo aiemmin hakenut lantut, perunat ja punajuuret ja porkkanat. Riisiäkin oli kaapissa vaikka kuinka ja paljon, joten ajattelin tällä kertaa tehdä laatikot itse. Vaan eihän nuo rehut ole vielä edes soseena :D Mutta ei se nyt niin just silleen ole. Hyvin ehtii vielä tekemään.
Porkkanalaatikosta tulee varmastikin aika perinteinen, sitä olen huono soveltamaan. Tai no... ehkä sinne jotakin yrttejä livahtaa joukkoon piristämään sitä. Perunalaatikko ei ole perinteinen vaan sinne livahtaa joukkoon juustoa. Vielä en ole päättänyt olisiko se homejuustoa, mozzarellaa, fetaa vai vuohenjuustoa. Tähän aikaan vuorokaudesta suu sanoo homejuuston perään. Tai fetan. Lanttulaatikko...se on minulle täysi mysteeri. En ole sitä koskaan tehnyt, joten taidan pysytellä perinteisellä linjalla.
Kinkkukin on perinteinen, rosolli samaten, karjalanpiirakatkin, munavoi. Mutta muuten... lisäksi on tulossa myös punaviinimarinoitua jauhelihaa (tapaksien tapaan leivän päälle), tomaattisalsaa perinteisen kinkkuliemikastikkeen kaveriksi.
Joulutortut vaihtuvat meksikolaisiksi banaanisuklaaleivoksiksi. riisipuuron kanssa ei ole tarjolla sekametelisoppaa. Rusinat unohtuivat kauppaan samoin neilikat kinkun koristeluun, mutta onneksi on vielä hiljan investoimiani omenoita jäljellä... jospa niistä kehittelee koristelut kinkulle. Kinkun päälle on valittavissa mustaherukkahilloa, savustettua mustikkahilloa tai omenahilloa. löytyy puolukkahilloakin.
Piparkakkumausteen unohdin ostaa enkä muistanut likikään kaikkia mausteita kaupassa ulkoa joten piparit maistuvat lähinnä pullilta. :) Mutta ovat parempia kuin tavalliset tummat piparit, joista en tykkää.
Juustoja on 6 eri sorttia. Ja kaupassa vielä pohdin josko ottaisin pari muutakin vielä lisäksi...
Mies katsoi kun tulin kaupasta ulos, kinkkua lähdin hakemaan, mutta kärry oli taas kerran kukkuroillaan ruokia. Ja yksi erillinen kassi tuoreita yrttejä. Mutta oli mukana 2 pikkukinkkuakin, joita ensin harmittelin, että isompi kinkku olisi ollut kivempi ja näyttävämpi, mutta heti kotona hoksasin, että 2 pienempää on parempi vaihtoehto, koska säilytysongelma on edelleen olemassa. Tosin ratkaisin sen hyvin äkkiä, kun melkein liukastuin pikkueteisessä jossa ei ole lämmitystä ja jos ei aivan 30 asteen pakkasia tule, niin lämpö pysyy 0 ja +4 asteen välillä näin talvella. Siinähän minulla on iso kylmäkaappi. Joten ei kun raivaamaan siitä työkaluja ja pyöränkumeja parempaan paikkaan.
Yrttien takia oli sisustettava keittiössäkin. Minä niin haluan paremmin toimivan keittiön, jossa on kunnolla laskutilaa. Mutta koska tähän hätään sellasita ei ole tarjolla, niin piti hieman kehittää luovuutta, että saa tavarat mahtumaan. Mutta nyt kaikki onkin kunnossa.
Joululahjat? Ne on vielä kaikki matkalla. Mutta kun lapset ovat jo sen verran isoja, ettei pukista heille kannata paljon höpistä, niin päätimme, että pohditaan yhdessä mitä halutaan ja tilataan netin kautta mieleiset. Ja itselleni on tulossa aloe vera kosmetiikkaa ja -juomaa, lapsille on tulossa mieleisiä vaatteita, yhteiseksi tilattii 10 tuuman tablet ja yleiseen hyvään 2 kg lankoja joilla saadaan tämän perheen varpaat ja sormet pidettyä jatkossakin lämpösenä ja iloisissa väreissä. (kaupan päälle minä saan jatkossakin pidettyä jännetuppitulehdusta vieraana sormissa ja niska-hartiaseutua kireänä ;) ) Mies on ollut laadukasta fileerausveitseä vailla. Tilaukset nyt eivät tietenkään mitenkään joululle ehdi, mutta ovat heti ensi viikolla tai seuraavalla täällä. Ja ateistiperheessä se ei just niin silleen ole.
Toisaalta tässä puuhastellessa olen miettinyt, että miksi edes ateistiperheenä vietämme joulua. Kristillisen merkityksenhän joulu on menettänyt jo kauan sitten, mutta se kuitenkin siellä taustalla vielä kummittelee. Joulu voisi olla kuin mikä tahansa muukin viikonloppu ja touhutessa vitsailimmekin, että kun täällä on tapana polttaa Vappu- ja Juhannuskokkoja, niin meillä voisi olla Joulukokko (siivota siis kartongit ym palavat roskat pois polttotynnyrissä). Tai kun yhdellä jos toisella oli taannoin huono päivä ja äkämöitiin, niin ehdotin, että vieteään Joulun asemasta Halloweenia ja jonkun kysyessä kerrotaan että meillä Joulu onkin lokakuun viimeinen viikonloppu - jolloin on perinteisesti viritetty ensimmäiset jouluvalot.
Toki jos Joulu osuu arkipäiville, niin silloin se tuo mukavan ylimääräisen loman itse kullekin. Silloin siihen on mukava panostaa. Ja varsinaisesti en ymmärrä miksi toisille tulee hirveä stressi joulun valmisteluista. Minusta voi joulun yhtä hyvin järjestää koska vaan. Kuten meillä oli pari viikkoa sitten jo "pikkujoulu" tai mikä lie. Enkä ole niin pilkun päälle siitä että onko meillä nyt KAIKKI valmista kun joulurauha on julistettu. Minulle joulu merkitsee vain hyvää ruokaa, yhdessä oloa ja pyjamapäiviä. Saa oikein luvan perästä syödä, maata ja piereskellä. Lahjat... vuosi vuodelta olen niitä hankkinut aina vain vähemmän. Joulukortit..? Josksu niit äaskarreltiin pitkälle yöhön lasten kanssa ja lähetettiin vino pino. Mutta mietin, että miski näen velvollisuuden lähettää joulukortteja sellaisille ihmisille joiden kanssa en oikeastaan ole tekemissä. Ilmoittaakseni sillä tavoin, että kyllä minussakin vielä henki pihisee? Ja sama toistepäin. Mieluummin haluan joulutervehdyksen sellaiselta ihmiseltä joka myös on elämässäni aktiivisesti.
Vaan joulu ei ihan tunnu joululta, koska yksi katraasta puuttuu kun makoilee kipeänä omassa kodissaan. Jo viikon ollut kuumeessa ja tänään kävi lääkärissä. Veriarvot viittaavat pikaisesti virusperäiseen tulehdukseen, mutta pieni verenkuva paljastikin sen, että veriarvot ovat persiillään enemmänkin. Ei ihme, että muksu kyseli "onko tämä se hetki kun on hyvä soittaa ambulanssi" kun ei pystynyt kävelemään enää vessaan. Tosin miten vakavasta asiasta on kyse, niin siitä kuullaan vasta myöhemmin, koska laajempaa tutkimusta on tulossa. Ensiavuksi marssitin muksun hakemaan apteekista c-vitamiinia ja rautaa. Joulun pyhien aikana perehdyn tarkemmin mitä muita lisäravinteita muksun on hyvä syödä. Netin ihmeellisessä maailmassa kun voi omia diagnooseja tehdä niin paljon kuin sielu sietää, niin yksi vaihtoehto voi olla kosteusvauriolle altistuminen, yhtä lailla voi olla kyse allergiasta, astmasta tai muusta vastaavasta. Ja etenkin allergioiden ja astman kohdalla ei sovikaan laittaa suuhun ihan mitä tahansa.
Mutta näissä tunnelmissa on aika kömpiä hetkeksi unille. Jos se UniMasakin vaikka poikkeisi tänä yönä vielä kylään.
tiistai 15. joulukuuta 2015
Katsaus kuluneeseen vuoteen - Pohjoinen vs. Etelä
Eletään taas sitä aikaa vuodesta ,että alkaa mieleen tulemaan menneen vuoden tapahtumat vaikka ihan vielä ei vuosi vaihdukaan. Ja millainen vuosi onkaan ollut. On tullut itkettyä, valvottua, oltu huolissaan, iloittu, nautittu, nähty paljon, koettu vielä enemmän - mutta poikkeuksena aiempiin vuosiin nähden, tämä vuosi on ollut huomattavasti seesteisempi (vaikka kaikki ei sitä ehkä huomaa päällepäin) ja olen oppinut paljon, niin käytännön asioita kuin myös itsestäni - ja etenkin itsestäni.
Elämääni on tullut uusia ihmisiä, on lähtenyt vanhoja, jotkut vanhat ihmiset ovat koittaneet palata huonoin tuloksin, toiset olen ottanut avosylin vastaan.
*****
Vaan niin... vuosi sitten näitä aikoja elin hyvin hektistä aikaa. Järjestelin muuttoa pohjoiseen. En pahemmin ehtinyt nukkumaan. Ja samaan aikaan tutustuin Mieheenkin. Muuton myötä kuitenkin suljin yhden oven takanani kiinni lopullisesti. Sitä ovea on välillä yritetty raottaa, mutta yhä pidän sen kiinni. Moni on yrittänyt päätäni kääntää, mutta näin vuoden jälkeen olen vain enemmän kuin tyytyväinen ratkaisuuni, sillä elämäni on parantunut jo merkittävästi sen jälkeen. Kohentamisen varaa vielä on, mutta pitäähän sitä jotakin jättää seuraavillekin vuosille.
Todella moni ihminen on epäillyt etten viihdy pohjoisessa kuin korkeintaan 3 kuukautta. Ihmiset jotka tunsivat minut hyvinkin. Itsekin epäilin, että kuinka ihmeessä voin sopeutua pitkään talveen, lumeen, kylmyyteen, pimeyteen. Miten ihmeessä voisin pärjätä ja jaksaa pohjoisessa kun niin rakastan aurinkoa ja kesää. Vaan yllätyin positiivisesti, että -25 astetta ei tunnu missään, kun pukeutuu oikein. Oikeastaan sitä oikein pukeutumista en ole vieläkään oppinut, koska - 25 asteen pakkasissa onnistun saamaan hien päälleni. Toki tuli muutamat paleltuneet varpaat ja sormet koettua, joskus nenäkin otti itseensä purevasta pakkasesta, mutta harvoin minun kylmä on ollut. Vaikka kesäkuussa kiskasinkin Miehen turkishaalarit päälleni kun istuimme auringonlaskua ihastelemassa pihakeinussa. mutta ei minun todellakaan kylmä niissä tullut :D
Miehen kanssa tahti oli ripeä ja moni on epäillyt mitä meistäkin mahtaa tulla vai tuleeko mitään. Epäillyt, että olen tehnyt virheen. Kyläläisiä myöten ihmiset ovat ihmetelleet miten ihmeessä suhteemme oikein kestää ja että kyllähän Miehen nyt vähintäänkin pitää vieraissa juosta.
Alkuun jaksoin kuunnella juoruja. Nykyään en enää jaksa edes välittää, koska mitä enemmän niitä kuuntelen, niin sitä paksummiksi juorut menevät. Vastaavasti, mitä vähemmän niitä kuuntelen, niin sitä vähemmän niitä on liikkeelläkään.
Emme koskaan ole olleet Miehen kanssa kuin vastarakastunut teinipari jonka pitää kulkea koko ajan toisen kainalossa. Ennemminkin olemme olleet alusta lähtien kuin vuosia naimissa ollut pari joka luottaa toiseen ja jolla on omatkin kuviot ja elämä. Onhan menoista tullut riitojakin. On kummankin omia tapoja hiottu toisen tapoihin sopiviksi. Mutta sitähän elämä muutenkin on. Hiomista. Etenkin parisuhteet. Se, että toisen kunnioitus ei ehkä ulkopuolisille näy, jotka eivät meitä tunne, ei tarkoita etteikö se näkyisi kotona, neljän seinän sisäpuolella. Ihmisillä, joille asiat ei edes kuulu, on vain hassu tapa tulkita toisen sanoja rivien välistä silloinkin kun toinen ei edes puhu mitään rivien välistä.
Asuminen pienessä kylässä on tehnyt minulle hyvää. Huomaan yhäkin nauttivani hiljaisuudesta. Siitä, että kuulen lumisateen suhinan, järven jäätymisen ulvonnan, metsän eläinten äänet, pienetkin rasahdukset metsässä. Nautin pimeydestä, etenkin nyt kun on lumi maassa. Mikään ei ole rentouttavampaa (ei edes hierojalla käynti) kuin kävely katuvalottomalla tiellä ilta-aikaan ja vain tähdet valaisemassa kulkua. Ennen olisin epäillyt, että eihän siellä näe mitään, mutta tähdistä lähtee niin paljon kuitenkin valoa, että tie on lähinnä hämärä, kun lumi heijastaa. Ei pimeä. Jos käyttäisin taskulamppua, niin se sotkisi näköä ja silloin olisi pimeämpää.
Nautin myös siitä, että kun olen illalla mennossa nukkumaan, sammuttanut kaikki valot ja odottelen unta sängyllä, niin voin katsella tähtiä taivalla. Ne näyttävät led-valoilta, niin intensiivinen valo niissä on sysimustaa taivasta vasten. Täysi kuu valaisee pihan yöllä aavemaisen kalvakkaaksi, lähes valoisaksi ja näky on lumoava, ei pelottava. Revontulet värjäävät pihan kuin joulukuusen värivalot konsanaan. Paljonhan näistä on valokuvia olemassa, mutta mikään kuva ei vastaa sitä kun sen saa itse kokea - ja lähes viikottain. Luonnon omaa valosaastetta.
Näin keskellä ei mitään asuessa olen oppinut paljon. Olen oppinut, että Suomessa jos jossa on hyvin erilaisia kulttuureita ihan suomalaisten keskuudessa, ulkomaalaisista puhumattakaan. Ja olen varsin onnekas, että minulla on ollut mahdollisuus elää monia niistä. Olen asunut pienessä kaupungissa, jossa asvaltti- ja betoniviidakko oli yhdistetty ihmisten juoruiluintoon ja todennut että se jos mikä oli syvältä. Olen asunut hektisessä isossa kaupungissa jossa kaikki oli olevinaan helppoa ja pääsi koska tahansa kauppaan, kahville, matkalle ja ongelmien osuessa kohdalle, soitettiin joku huoltomies apuun. Ja todennut, että 3 kertaa bournoutista huilailleena se ei välttämättä ole ollenkaan hyvä asia minulle itselleni vaikka silloin en muusta tiennytkään.
Muutto pohjoiseen kaupunkiin jo itsessään opetti minulle, että pohjoisen ihmiset ovat erilaisia. He eivät stressaa jostain syystä. He ovat avuliaita ja asioita laitetaan tapahtumaan eikä jäädä ihmettelemään ja jahkailemaan kuten monesti etelässä. Siinä missä etelässä ihmiset murjottivat hiljaa itsekseen, niin pohjoisessa ihmiset hymyilevät ja juttelevat toisilleen - oli sitten tuttu tai tuntematon.
Ehkä syy tuohon on se, että pohjoisen sääolosuhteet opettavat ihmisille sisukkuutta. Ehkä kiireettömyys ja stressittömyys tekee sen. Ehkä se, että kaupungit ovat pienempiä kuin etelän isot kaupungit tekevät sen, että kaikki vain on selkeämpää. Jotenkin loogisempaa. Ehkä luonto on lähempänä ja se tekee ihmisille hyvää. Ainakin luonto on tehnyt minulle hyvää ja betoniviidakko ja likaisuus lähinnä on ahdistavia.
Kaikki nuo on arvailuja vain. En minä ole mikään käyttäytymisteiteiden tai psykologian tohtori tai edes tutkija jotta voisin esittää jotakin teoriaa. Mutta oma kokemus puhuu puolestaan.
Kun sitten tulikin aika kiivetä vielä pohjoisemmaksi, vieläpä keskellä kylmintä talvea, epäilin hetken jopa mielenterveyttäni. Muutto vielä ylemmäs, vielä pienemmälle paikkakunnalle, pikkuiseen kylään oli alkuun ehkä shokki, jota en ymmärtänyt. Nautin olostani koko ajan ja missään vaiheessa en liiemmin haikaillut Espanjaan, joka on ollut kuitenkin unelmani jo pikkutytöstä lähtien. Mutta ihmiset. Erilaiset vastoinkäymiset. Ne tuottivat oman osuutensa totutteluun. Vaan kun on tälläinen jääräpää kuten minä, niin yllättäin sitä keinot keksii pärjätä. Vielä kun siihen yhdistää suhteellisen terävän jasuorasukaisen kielen, niin oliko kyläläisillä totuttelua minuun vai minulla heihin, mutta puheenaihetta on kyläläisillä riittänyt. Ei siinä... mukavahan se on oikeastaan olla niin mielenkiintoinen persoona, että minusta juttua riittää ihan koko kylälle.
Kun asuu keskellä ei mitään, niin luovuus pääsee kukoistamaan. Kun joka paikkaan on kaupunkilaisen mittapuun mukaan pitkä matka, niin itse sitä ei osaa enää edes mieltää niin. Nykyään on täysin normaalia poiketa kauppaan joko 50 km:n tai 80 km:n päähän. Ei sinne poiketa joka päivä, mutta ei poiketa kyllä kyläkaupallekaan hintatason takia. Ja kun on kauppapäivä, niin 7 hengen autoon ei vain yksinkertaisesti mahdu kuin 2 hlöä. Välillä voi sekin tehdä tiukkaa.
Yhteydet ulkomaailmaan ovat olleet jokseenkin haastavat tänä vuonna. Vaan mitä sitten jos netti ei toimi. Tällä pläntillä kyllä vaihtoehtoista toimintaa löytyy yllin kyllin. Vaikka muillekin jakaa, jottei ihan toimettomana tartte peukaloitaan pyöritellä. Tokihan se jokseenkin ärsyttää, kun asioita pitäisi pystyä hoitamaan, vaan ei onnistu kun yhteydet ovat heikot tai niitä ei ole, mutta muuten ei tarvitse tekemättä lojua.
Käytännön taidoissa olen oppinut tekemään tulet mistä tahansa puusta - oli se sitten kuivaa tai märkää, ja vain yhdellä tulitikulla. Olen oppinut käyttämään kirvestä, viikatetta. En vierasta muitakaan koneita tai laitteita ja jos nyt Mies ei just sillä hetkellä olekaan paikalla kun jotakin tarvitsee tehdä niin ei se mitään... tehdään sitten itse.
Olen oppinut että niin kevyeltä näyttävät pihatyöt on kaikkea muuta kuin kevyitä. Siinä jää kuntosali toiseksi kun märkää lunta kolaa pihalla tunnin verran. Tai kun pätkii puita kirveen kanssa klapeiksi. Tai kun repii risuja rangoista irti. Tai kääntää ryytimaata ja kaivaa sieltä isoimpia kiviä pois tieltä. Talven puiden tekeminen on urakka joka tuntuu siltä, ettei se lopu ikinä. mutta onneksi kaikkea tuota voi tehdä omaan tahtiin. Silloin kun siltä tuntuu ja on poutaa. Ja kummasti sitä oppii sadepäiviäkin arvostamaan, koska silloin saa lepopäivän ja ryytimaa kiittää. Samoin oma kroppa kun ei ryytimaalle tartte vettä raahata.
Tänä syksynä olen toki ollut huolissani maahanmuuttajista. Siitä mitä he saavat aikaan Suomessa. Mutta ollaanpa rehellisiä. Maahanmuuttajat haluavat kaupunkeihin missä on elämää ja säpinää. Ei heitä kiinnosta muuttaa jonnekin pikku kylään jossa kaikki on vähintäänkin työlästä. Olkoot miten aitoja pakolaisia ja avuntarvitsijoita tahansa. Ja ei se ole heillekään missään tapauksessa hyvä ratkaisu. Jo siksi, että maalla ei puhuta yleiskieltä vaan ihan jokaisen kylän omaa murretta ja sitä on maahanmuuttajien vielä vaikeampi oppia kuin suomea, koska eri murteet tuottavat ongelmia suomalaisillekin. Ja myönnettävähän sekin on, että jos minä suomalaisena naisena saan osakseni näin paljon ihmetystä ja juoruilua, niin voin vain kuvitella mitä maahanmuuttajat saavat kontolleen. Pienet kylät ei välttämättä ole niitä kovin vieraanvaraisimpia. Jotkut ehkä ottavatkin avosylin vastaan, mutta eivät kaikki.
Tämän syksyn aikana olen myös huomannut uutisia lukiessani ja niiden etelässä asuvien ystävieni kanssa keskustellessa, että olen vieraantunut kaupunkielämästä aika paljon. Ja vieraantunut hyvällä tavalla. Harvassa on ne päivät jolloin olisi kiire. Harvassa on ne päivät jolloin en hymyile vain siksi että olen onnekas kun voin asua tälläisessä paikassa betoniviidakon sijasta. Ja todella harvassa on ne ihmiset lähipiirissäni jotka ymmärtävät mistä puhun. Suurin osa lähipiiristäni ei edes käsitä sitä, että Suomessa ei oikeasti joka paikassa toimi puhelimet ja netti. On paikkoja joissa sähköjen pätkiminen on täysin normaalia. On paikkoja joissa on lunta ja pakkasta kun itse taapertaa jossakin kurassa ja +2 asteessa. Kaikki tämä Suomessa. Vielä enemmän ihmisillä on hakusessa se, että Suomessa on myös paikkoja joissa ei ole julkista liikenneyhteyksiä ollut enää 10-15 vuoteen. Että kylään ei tuosta noin vain voikaan poiketa ilman omaa autoa. Ja samasta syystä kannattaa tarkistaa etukäteen, ettei osu kauppapäivälle pihaan. Silloin ei ole kuin ärhäkkä vahti pihassa. Ja reissun pituus on jotakin 3 tunnin ja 10 tunnin väliltä. Riippuu ihan ostoslistasta.
Mutta mitä enemmän luen uutisia ja juttelen etelämmässä asuvien ystävieni kanssa, niin sitä enemmän olen kiitollinen että lähdin pohjoiseen. Tämä vuosi on tehnyt minulle hyvää ja olen oppinut että en minä oikeastaan ole koskaan viihtynyt kaupungissa, jossa kaikki on olevinaan helppoa. Mitä enemmän seuraan täältä käsin elämänmenoa kaupungeissa, sitä vähemmän haluan sitä omaan elämääni. Sitä enemmän myös osaan arvostaa tätä hiljaisuutta, luonnon kauneutta ja koskemattomuutta. Aidosti puhdasta vettä, kun pohjavesi tulee omasta hanasta. Sitä miten se aidosti puhdas vesi saa ruuankin maistumaan paremmalta, aidolta. Luonnon omia tuoksuja, joita ei kaupungin saasteiden hajut peitä. Ja parit seikkailut kaupungeissa myös todistavat tuon, se ei ole vain minun mielikuvituksen tuotetta. Aamukahville kun menee terassille niin jo siinä voi haistaa mustikat, sienet, puolukat, hillat. Voi toki haistaa myös etäämmällä olevien peltojen lannoittamiset lehmän paskalla. Ja ruoka mitä täällä syöt on puhdasta koska kun eletään pohjavesialueella, niin kyläläiset eivät halua pilata vettään jota juovat ja pelloille ei myrkkyjä laitella.
Tämä vuosi on opettanut minulle paljon ja ensi vuodesta tedän vain sen, että uuden edessä ollaan jälleen kun vuosien jälkeen istahdan koulun penkille ja edessä on 3½ vuotta opiskelua.
Elämääni on tullut uusia ihmisiä, on lähtenyt vanhoja, jotkut vanhat ihmiset ovat koittaneet palata huonoin tuloksin, toiset olen ottanut avosylin vastaan.
*****
Vaan niin... vuosi sitten näitä aikoja elin hyvin hektistä aikaa. Järjestelin muuttoa pohjoiseen. En pahemmin ehtinyt nukkumaan. Ja samaan aikaan tutustuin Mieheenkin. Muuton myötä kuitenkin suljin yhden oven takanani kiinni lopullisesti. Sitä ovea on välillä yritetty raottaa, mutta yhä pidän sen kiinni. Moni on yrittänyt päätäni kääntää, mutta näin vuoden jälkeen olen vain enemmän kuin tyytyväinen ratkaisuuni, sillä elämäni on parantunut jo merkittävästi sen jälkeen. Kohentamisen varaa vielä on, mutta pitäähän sitä jotakin jättää seuraavillekin vuosille.
Todella moni ihminen on epäillyt etten viihdy pohjoisessa kuin korkeintaan 3 kuukautta. Ihmiset jotka tunsivat minut hyvinkin. Itsekin epäilin, että kuinka ihmeessä voin sopeutua pitkään talveen, lumeen, kylmyyteen, pimeyteen. Miten ihmeessä voisin pärjätä ja jaksaa pohjoisessa kun niin rakastan aurinkoa ja kesää. Vaan yllätyin positiivisesti, että -25 astetta ei tunnu missään, kun pukeutuu oikein. Oikeastaan sitä oikein pukeutumista en ole vieläkään oppinut, koska - 25 asteen pakkasissa onnistun saamaan hien päälleni. Toki tuli muutamat paleltuneet varpaat ja sormet koettua, joskus nenäkin otti itseensä purevasta pakkasesta, mutta harvoin minun kylmä on ollut. Vaikka kesäkuussa kiskasinkin Miehen turkishaalarit päälleni kun istuimme auringonlaskua ihastelemassa pihakeinussa. mutta ei minun todellakaan kylmä niissä tullut :D
Miehen kanssa tahti oli ripeä ja moni on epäillyt mitä meistäkin mahtaa tulla vai tuleeko mitään. Epäillyt, että olen tehnyt virheen. Kyläläisiä myöten ihmiset ovat ihmetelleet miten ihmeessä suhteemme oikein kestää ja että kyllähän Miehen nyt vähintäänkin pitää vieraissa juosta.
Alkuun jaksoin kuunnella juoruja. Nykyään en enää jaksa edes välittää, koska mitä enemmän niitä kuuntelen, niin sitä paksummiksi juorut menevät. Vastaavasti, mitä vähemmän niitä kuuntelen, niin sitä vähemmän niitä on liikkeelläkään.
Emme koskaan ole olleet Miehen kanssa kuin vastarakastunut teinipari jonka pitää kulkea koko ajan toisen kainalossa. Ennemminkin olemme olleet alusta lähtien kuin vuosia naimissa ollut pari joka luottaa toiseen ja jolla on omatkin kuviot ja elämä. Onhan menoista tullut riitojakin. On kummankin omia tapoja hiottu toisen tapoihin sopiviksi. Mutta sitähän elämä muutenkin on. Hiomista. Etenkin parisuhteet. Se, että toisen kunnioitus ei ehkä ulkopuolisille näy, jotka eivät meitä tunne, ei tarkoita etteikö se näkyisi kotona, neljän seinän sisäpuolella. Ihmisillä, joille asiat ei edes kuulu, on vain hassu tapa tulkita toisen sanoja rivien välistä silloinkin kun toinen ei edes puhu mitään rivien välistä.
Asuminen pienessä kylässä on tehnyt minulle hyvää. Huomaan yhäkin nauttivani hiljaisuudesta. Siitä, että kuulen lumisateen suhinan, järven jäätymisen ulvonnan, metsän eläinten äänet, pienetkin rasahdukset metsässä. Nautin pimeydestä, etenkin nyt kun on lumi maassa. Mikään ei ole rentouttavampaa (ei edes hierojalla käynti) kuin kävely katuvalottomalla tiellä ilta-aikaan ja vain tähdet valaisemassa kulkua. Ennen olisin epäillyt, että eihän siellä näe mitään, mutta tähdistä lähtee niin paljon kuitenkin valoa, että tie on lähinnä hämärä, kun lumi heijastaa. Ei pimeä. Jos käyttäisin taskulamppua, niin se sotkisi näköä ja silloin olisi pimeämpää.
Nautin myös siitä, että kun olen illalla mennossa nukkumaan, sammuttanut kaikki valot ja odottelen unta sängyllä, niin voin katsella tähtiä taivalla. Ne näyttävät led-valoilta, niin intensiivinen valo niissä on sysimustaa taivasta vasten. Täysi kuu valaisee pihan yöllä aavemaisen kalvakkaaksi, lähes valoisaksi ja näky on lumoava, ei pelottava. Revontulet värjäävät pihan kuin joulukuusen värivalot konsanaan. Paljonhan näistä on valokuvia olemassa, mutta mikään kuva ei vastaa sitä kun sen saa itse kokea - ja lähes viikottain. Luonnon omaa valosaastetta.
Näin keskellä ei mitään asuessa olen oppinut paljon. Olen oppinut, että Suomessa jos jossa on hyvin erilaisia kulttuureita ihan suomalaisten keskuudessa, ulkomaalaisista puhumattakaan. Ja olen varsin onnekas, että minulla on ollut mahdollisuus elää monia niistä. Olen asunut pienessä kaupungissa, jossa asvaltti- ja betoniviidakko oli yhdistetty ihmisten juoruiluintoon ja todennut että se jos mikä oli syvältä. Olen asunut hektisessä isossa kaupungissa jossa kaikki oli olevinaan helppoa ja pääsi koska tahansa kauppaan, kahville, matkalle ja ongelmien osuessa kohdalle, soitettiin joku huoltomies apuun. Ja todennut, että 3 kertaa bournoutista huilailleena se ei välttämättä ole ollenkaan hyvä asia minulle itselleni vaikka silloin en muusta tiennytkään.
Muutto pohjoiseen kaupunkiin jo itsessään opetti minulle, että pohjoisen ihmiset ovat erilaisia. He eivät stressaa jostain syystä. He ovat avuliaita ja asioita laitetaan tapahtumaan eikä jäädä ihmettelemään ja jahkailemaan kuten monesti etelässä. Siinä missä etelässä ihmiset murjottivat hiljaa itsekseen, niin pohjoisessa ihmiset hymyilevät ja juttelevat toisilleen - oli sitten tuttu tai tuntematon.
Ehkä syy tuohon on se, että pohjoisen sääolosuhteet opettavat ihmisille sisukkuutta. Ehkä kiireettömyys ja stressittömyys tekee sen. Ehkä se, että kaupungit ovat pienempiä kuin etelän isot kaupungit tekevät sen, että kaikki vain on selkeämpää. Jotenkin loogisempaa. Ehkä luonto on lähempänä ja se tekee ihmisille hyvää. Ainakin luonto on tehnyt minulle hyvää ja betoniviidakko ja likaisuus lähinnä on ahdistavia.
Kaikki nuo on arvailuja vain. En minä ole mikään käyttäytymisteiteiden tai psykologian tohtori tai edes tutkija jotta voisin esittää jotakin teoriaa. Mutta oma kokemus puhuu puolestaan.
Kun sitten tulikin aika kiivetä vielä pohjoisemmaksi, vieläpä keskellä kylmintä talvea, epäilin hetken jopa mielenterveyttäni. Muutto vielä ylemmäs, vielä pienemmälle paikkakunnalle, pikkuiseen kylään oli alkuun ehkä shokki, jota en ymmärtänyt. Nautin olostani koko ajan ja missään vaiheessa en liiemmin haikaillut Espanjaan, joka on ollut kuitenkin unelmani jo pikkutytöstä lähtien. Mutta ihmiset. Erilaiset vastoinkäymiset. Ne tuottivat oman osuutensa totutteluun. Vaan kun on tälläinen jääräpää kuten minä, niin yllättäin sitä keinot keksii pärjätä. Vielä kun siihen yhdistää suhteellisen terävän jasuorasukaisen kielen, niin oliko kyläläisillä totuttelua minuun vai minulla heihin, mutta puheenaihetta on kyläläisillä riittänyt. Ei siinä... mukavahan se on oikeastaan olla niin mielenkiintoinen persoona, että minusta juttua riittää ihan koko kylälle.
Kun asuu keskellä ei mitään, niin luovuus pääsee kukoistamaan. Kun joka paikkaan on kaupunkilaisen mittapuun mukaan pitkä matka, niin itse sitä ei osaa enää edes mieltää niin. Nykyään on täysin normaalia poiketa kauppaan joko 50 km:n tai 80 km:n päähän. Ei sinne poiketa joka päivä, mutta ei poiketa kyllä kyläkaupallekaan hintatason takia. Ja kun on kauppapäivä, niin 7 hengen autoon ei vain yksinkertaisesti mahdu kuin 2 hlöä. Välillä voi sekin tehdä tiukkaa.
Yhteydet ulkomaailmaan ovat olleet jokseenkin haastavat tänä vuonna. Vaan mitä sitten jos netti ei toimi. Tällä pläntillä kyllä vaihtoehtoista toimintaa löytyy yllin kyllin. Vaikka muillekin jakaa, jottei ihan toimettomana tartte peukaloitaan pyöritellä. Tokihan se jokseenkin ärsyttää, kun asioita pitäisi pystyä hoitamaan, vaan ei onnistu kun yhteydet ovat heikot tai niitä ei ole, mutta muuten ei tarvitse tekemättä lojua.
Käytännön taidoissa olen oppinut tekemään tulet mistä tahansa puusta - oli se sitten kuivaa tai märkää, ja vain yhdellä tulitikulla. Olen oppinut käyttämään kirvestä, viikatetta. En vierasta muitakaan koneita tai laitteita ja jos nyt Mies ei just sillä hetkellä olekaan paikalla kun jotakin tarvitsee tehdä niin ei se mitään... tehdään sitten itse.
Olen oppinut että niin kevyeltä näyttävät pihatyöt on kaikkea muuta kuin kevyitä. Siinä jää kuntosali toiseksi kun märkää lunta kolaa pihalla tunnin verran. Tai kun pätkii puita kirveen kanssa klapeiksi. Tai kun repii risuja rangoista irti. Tai kääntää ryytimaata ja kaivaa sieltä isoimpia kiviä pois tieltä. Talven puiden tekeminen on urakka joka tuntuu siltä, ettei se lopu ikinä. mutta onneksi kaikkea tuota voi tehdä omaan tahtiin. Silloin kun siltä tuntuu ja on poutaa. Ja kummasti sitä oppii sadepäiviäkin arvostamaan, koska silloin saa lepopäivän ja ryytimaa kiittää. Samoin oma kroppa kun ei ryytimaalle tartte vettä raahata.
Tänä syksynä olen toki ollut huolissani maahanmuuttajista. Siitä mitä he saavat aikaan Suomessa. Mutta ollaanpa rehellisiä. Maahanmuuttajat haluavat kaupunkeihin missä on elämää ja säpinää. Ei heitä kiinnosta muuttaa jonnekin pikku kylään jossa kaikki on vähintäänkin työlästä. Olkoot miten aitoja pakolaisia ja avuntarvitsijoita tahansa. Ja ei se ole heillekään missään tapauksessa hyvä ratkaisu. Jo siksi, että maalla ei puhuta yleiskieltä vaan ihan jokaisen kylän omaa murretta ja sitä on maahanmuuttajien vielä vaikeampi oppia kuin suomea, koska eri murteet tuottavat ongelmia suomalaisillekin. Ja myönnettävähän sekin on, että jos minä suomalaisena naisena saan osakseni näin paljon ihmetystä ja juoruilua, niin voin vain kuvitella mitä maahanmuuttajat saavat kontolleen. Pienet kylät ei välttämättä ole niitä kovin vieraanvaraisimpia. Jotkut ehkä ottavatkin avosylin vastaan, mutta eivät kaikki.
Tämän syksyn aikana olen myös huomannut uutisia lukiessani ja niiden etelässä asuvien ystävieni kanssa keskustellessa, että olen vieraantunut kaupunkielämästä aika paljon. Ja vieraantunut hyvällä tavalla. Harvassa on ne päivät jolloin olisi kiire. Harvassa on ne päivät jolloin en hymyile vain siksi että olen onnekas kun voin asua tälläisessä paikassa betoniviidakon sijasta. Ja todella harvassa on ne ihmiset lähipiirissäni jotka ymmärtävät mistä puhun. Suurin osa lähipiiristäni ei edes käsitä sitä, että Suomessa ei oikeasti joka paikassa toimi puhelimet ja netti. On paikkoja joissa sähköjen pätkiminen on täysin normaalia. On paikkoja joissa on lunta ja pakkasta kun itse taapertaa jossakin kurassa ja +2 asteessa. Kaikki tämä Suomessa. Vielä enemmän ihmisillä on hakusessa se, että Suomessa on myös paikkoja joissa ei ole julkista liikenneyhteyksiä ollut enää 10-15 vuoteen. Että kylään ei tuosta noin vain voikaan poiketa ilman omaa autoa. Ja samasta syystä kannattaa tarkistaa etukäteen, ettei osu kauppapäivälle pihaan. Silloin ei ole kuin ärhäkkä vahti pihassa. Ja reissun pituus on jotakin 3 tunnin ja 10 tunnin väliltä. Riippuu ihan ostoslistasta.
Mutta mitä enemmän luen uutisia ja juttelen etelämmässä asuvien ystävieni kanssa, niin sitä enemmän olen kiitollinen että lähdin pohjoiseen. Tämä vuosi on tehnyt minulle hyvää ja olen oppinut että en minä oikeastaan ole koskaan viihtynyt kaupungissa, jossa kaikki on olevinaan helppoa. Mitä enemmän seuraan täältä käsin elämänmenoa kaupungeissa, sitä vähemmän haluan sitä omaan elämääni. Sitä enemmän myös osaan arvostaa tätä hiljaisuutta, luonnon kauneutta ja koskemattomuutta. Aidosti puhdasta vettä, kun pohjavesi tulee omasta hanasta. Sitä miten se aidosti puhdas vesi saa ruuankin maistumaan paremmalta, aidolta. Luonnon omia tuoksuja, joita ei kaupungin saasteiden hajut peitä. Ja parit seikkailut kaupungeissa myös todistavat tuon, se ei ole vain minun mielikuvituksen tuotetta. Aamukahville kun menee terassille niin jo siinä voi haistaa mustikat, sienet, puolukat, hillat. Voi toki haistaa myös etäämmällä olevien peltojen lannoittamiset lehmän paskalla. Ja ruoka mitä täällä syöt on puhdasta koska kun eletään pohjavesialueella, niin kyläläiset eivät halua pilata vettään jota juovat ja pelloille ei myrkkyjä laitella.
Tämä vuosi on opettanut minulle paljon ja ensi vuodesta tedän vain sen, että uuden edessä ollaan jälleen kun vuosien jälkeen istahdan koulun penkille ja edessä on 3½ vuotta opiskelua.
maanantai 14. joulukuuta 2015
Tietoturvaa koneelle - omia kokemuksia
On tullut joskus aikoinaan tutustuttua erilaisiin tietoturvaohjelmiin. Yksikään ei ole osoittautunut suorastaan surkeaksi, mutta eroja ohjelmissa todella on.
Joskus vuosituhannen vaihteessa vannoin F-Securen nimiin. Ja vannoin siihen pitkään. Kunnes tutustuin Comodoon, joka jo ilmaisversiona teki paljon enemmän mitä F-Secure. F-Securekin hälyytti hyökkäys- ja koneelle murtautumisyrityksistä kyllä, mutta ei varsinaisesti tehnyt asialle paljoa. Comodossa taas sain valita jopa että hyökkäyksen onnistuessa, ohjelmisto katkaisee nettiyhteyden. Joten kone oli hyvinkin puhdas todella pitkään. Itseasiassa sen jälkeen ei viruksia tai haittaohjelmia ole näkynyt, koska ohjelma kysyy jokaisesta vieraasta ohjelmasta mitä haluaa tehdä. Joskus jopa ärsyttävänkin usein. Ja jo vuosia olen vannonut Comodon nimeen.
Vaan kun alkoi puhelin temppuilemaan, niin Miehen suosituksesta otin kokeeksi puhelimelle 360 Total Securityn. Ja olinkin yllättynyt sen monipuolisuudesta ja toimivuudesta. Joten ajattelin vähän tutkailla asiaa. Ja yllätyin, että saman saa koneellekin. Ohjelmisto on minulle täysin uusi ja heti kättelyssä onnistui parilla klikkauksella poistamaan ohjelman jonka poiston kanssa itse olen taistelemalla taistellut. Ja mitä nyt olen tutkaillut uutta tietoturvaani, niin täytyy sanoa, että on tuo vaan paljon näppärämpi ja monipuolisempi mitä Comodo.
Erityisesti tykkään, että voin seurata kaikkia lähteitä joilta koneelle on tulossa päivityksiä. Ei ole eka kerta, että joku huijarisivusto yrittää koneelle asentaa jotakin, mutta aiemmin Comodon kysellessä "mitä haluat tehdä" asiaan ehti reagoida kaikessa rauhassa. Jos lähde ei kuulosta tutulta niin koneelle ei tule mitään.
Ja heti kättelyssä tykkäsin siitä, että 360 TS ehdotti selkeästi käynnistyvien ohjelmien optimointia. Koneen käynnistyminen ainakin nopeutu ihan merkittävästi ja käynnistysaika putosi parista minuutista alle minuuttiin. Sekuntikelloa en ottanut käyttöön.
Toinen mistä tykkään, on se, että pystyn koska tahansa vilkaisemaan selkeää grafiikkaa ja näen miten netin nopeus toimii. Monesti kun isoin ongelma on netin epätasainen nopeus. Joskin nyt viimeiset pari päivää on saanut nauttia varsinsujuvasta netistä, kun on pakkasta ja lunta maassa. Ja vielä 4G verkossa. Eri asia itä sitten tapahtuu kun tulee kevät ja lehti puuhun. Ja mökkiläiset.
Myönnettäköön, että tämän päivän F-Securen ominaisuudet ovat minulla täysin hämärän peitossa. Voihan olla että F-Secure tekee tänä päivänä kaiken sen saman mitä tämä 360 Total Securitykin, tosin ainakin sillä erolla että 360 TS on ilmainen. Ja ainakin oman kokemuksen perusteella 360 TS on yksinkertainen käyttää ihan kenen tahansa. Iso plussa sekin, että ohjelma on saatavilla myös suomeksi.
Joku ehkä miettii, että mitä sillä on väliä millainen ohjelisto koneella on. Kaikille ei varmasti olekaan mitään merkitystä, mutta itse kun hoidan niin omia kuin perheenkin asioita koneella, niin jo siksi tietoturva on oltava kunnossa. Kun vielä tekee töitä koneella, niin tietoturvan merkitys sen kuin kasvaa. Nyt kun alkaa vielä opiskelu, niin on tietoturvan oltava jo siksikin kunnossa ettei kone aivan pääse menemään solmuun jostakin haittaohjelmasta, joka voi tulla mistä vain.
Joskus vuosituhannen vaihteessa vannoin F-Securen nimiin. Ja vannoin siihen pitkään. Kunnes tutustuin Comodoon, joka jo ilmaisversiona teki paljon enemmän mitä F-Secure. F-Securekin hälyytti hyökkäys- ja koneelle murtautumisyrityksistä kyllä, mutta ei varsinaisesti tehnyt asialle paljoa. Comodossa taas sain valita jopa että hyökkäyksen onnistuessa, ohjelmisto katkaisee nettiyhteyden. Joten kone oli hyvinkin puhdas todella pitkään. Itseasiassa sen jälkeen ei viruksia tai haittaohjelmia ole näkynyt, koska ohjelma kysyy jokaisesta vieraasta ohjelmasta mitä haluaa tehdä. Joskus jopa ärsyttävänkin usein. Ja jo vuosia olen vannonut Comodon nimeen.
Vaan kun alkoi puhelin temppuilemaan, niin Miehen suosituksesta otin kokeeksi puhelimelle 360 Total Securityn. Ja olinkin yllättynyt sen monipuolisuudesta ja toimivuudesta. Joten ajattelin vähän tutkailla asiaa. Ja yllätyin, että saman saa koneellekin. Ohjelmisto on minulle täysin uusi ja heti kättelyssä onnistui parilla klikkauksella poistamaan ohjelman jonka poiston kanssa itse olen taistelemalla taistellut. Ja mitä nyt olen tutkaillut uutta tietoturvaani, niin täytyy sanoa, että on tuo vaan paljon näppärämpi ja monipuolisempi mitä Comodo.
Erityisesti tykkään, että voin seurata kaikkia lähteitä joilta koneelle on tulossa päivityksiä. Ei ole eka kerta, että joku huijarisivusto yrittää koneelle asentaa jotakin, mutta aiemmin Comodon kysellessä "mitä haluat tehdä" asiaan ehti reagoida kaikessa rauhassa. Jos lähde ei kuulosta tutulta niin koneelle ei tule mitään.
Ja heti kättelyssä tykkäsin siitä, että 360 TS ehdotti selkeästi käynnistyvien ohjelmien optimointia. Koneen käynnistyminen ainakin nopeutu ihan merkittävästi ja käynnistysaika putosi parista minuutista alle minuuttiin. Sekuntikelloa en ottanut käyttöön.
Toinen mistä tykkään, on se, että pystyn koska tahansa vilkaisemaan selkeää grafiikkaa ja näen miten netin nopeus toimii. Monesti kun isoin ongelma on netin epätasainen nopeus. Joskin nyt viimeiset pari päivää on saanut nauttia varsinsujuvasta netistä, kun on pakkasta ja lunta maassa. Ja vielä 4G verkossa. Eri asia itä sitten tapahtuu kun tulee kevät ja lehti puuhun. Ja mökkiläiset.
Myönnettäköön, että tämän päivän F-Securen ominaisuudet ovat minulla täysin hämärän peitossa. Voihan olla että F-Secure tekee tänä päivänä kaiken sen saman mitä tämä 360 Total Securitykin, tosin ainakin sillä erolla että 360 TS on ilmainen. Ja ainakin oman kokemuksen perusteella 360 TS on yksinkertainen käyttää ihan kenen tahansa. Iso plussa sekin, että ohjelma on saatavilla myös suomeksi.
Joku ehkä miettii, että mitä sillä on väliä millainen ohjelisto koneella on. Kaikille ei varmasti olekaan mitään merkitystä, mutta itse kun hoidan niin omia kuin perheenkin asioita koneella, niin jo siksi tietoturva on oltava kunnossa. Kun vielä tekee töitä koneella, niin tietoturvan merkitys sen kuin kasvaa. Nyt kun alkaa vielä opiskelu, niin on tietoturvan oltava jo siksikin kunnossa ettei kone aivan pääse menemään solmuun jostakin haittaohjelmasta, joka voi tulla mistä vain.
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Operaattoreita ja ostoksia; kokemuksia asiakaspalvelusta
On taas tullut testattua kaikenlaista. Ja sitä kautta tullut saatua kokemuksia. Osa hyviä, osa todella huonoja. Vaan aloitetaanpa aivan alusta.
Ei ole mikään salaisuus että tässä on jo aika pitkään taisteltu "ei niin toimivan" nettiyhteyden kanssa. Kun helmikuussa muutimme tänne pohjoiseen, niin netti toimi loistavasti. Yhtä ja samaa mobiilinettiä käytti 2 läppäriä ja 5-6 muuta laitetta tilanteesta riippuen, mutta silti ei ollut ongelmia käyttää samaa yhteyttä puheluiden hoitamiseen tietokoneen kautta, vaikka yhteydessä samaan aikaan pelattiin ja katottiin leffaakin.
Vaan tuli huhtikuu. Ja tulipa sitten myös Soneralta valokuitukaapelitarjous. Sitä mietittiin tovi jos toinenkin. Kyseltiin asiasta lisää, mutta päätöstä emme olleet ehtineet tekemään ja sitten alkoi ongelmat. Eikä mitkään pienet ongelmat.
Kesä meni siinä, että netti toimi vaihtelevasti. Saattoi mennä päiviä että ei toiminut sittne ollenkaan, joskus toimi loistavasti. Valokuitua vedettiin ja Mies kävi laskuja maksamassa puhelimen kautta keskellä ei mitään, josta Soneralla sattui löytymään 4G verkko ja vahva sellainen.
Valokuitu saatiin valmiiksi ja samaan aikaan tuli sitten myös 4G verkko tännekin. Ainakin teoriassa. Käytännössä ei. Nopeudet parani hieman, mutta toimivuus ei ole juurikaan sen varmempi kuin kesälläkään. Ja kun kaikki piti olla valmista, niin 3 päivää ehti netti toimia hyvin. Ja sitten täysi hiljaisuus. Ei toimi. ilmeni että jossakin on mennyt kaapeli poikki ja suurelta osalta seurukunnasta ei toimi puhelutkaan. Ja korjausaika arvio oli 5 päivää.
Tupssa vaiheessa minä kiittelin. Onneksi ei tullut lähdettyä valokuituverkkoon, sillä sijoitus ei suinkaan olisi ollut mikään kovin edullinen, kun puhuttiin tuhansista euroista. Ja jos olisimme liittyneet ja kaapelin katkeamisen takia yhteydet olisi poikki, niin voi sitä ressukkaa asiakaspalvelijaa joka saisi minulta puhelun.
Huvittavinta tässä on se, että sitten taas Saunalahti kertoi kesällä että täällä ei olisi saatavilla kuin 2G verkko ja minun puhelin kuitenkin oli jatkuvasti 3G verkossa ja vahvassa sellaisessa. Sonera taas lupaa vahvaa 3G:tä ja nyt jopa hyvää 4G:tä. 4G yhteys kyllä voi vaikuttaa olevan vahva, mutta se on tajuttoman paljon hitaampi kuin 3G. Satunnaisesti toimii liki pitäen kuten kuuluu. Kunhan pitää puhelimen pöydällä, käteen jos ottaa niin häviää kentät.
Aivan sattumalta sitten päädyin artikkeliin jossa oli vahvistettu ulkoisella lisäantennilla mökillä verkkoa. Hyvin kokemuksin. Ja siitäpä se ajatus sitten lähti ja jäin tutkailemaan vaihtoehtoja. Ihmettelin vain, että Soneran kanssa kun on useamman reklamaation verran väännetty yhteyden toimivuudesta, niin MISSÄÄN vaiheessa he eivät tarjonneet tätä vaihtoehdoksi. Nuo antennit kun eivät edes ole kalliita.
Ja ei kun tutkimaan. Ja kyselemään. Kysyin sitten yhdestä liikkeestä asiakaspalvelusta suosiolla tietoja ja kerroin millainen modeemi tällä hetkellä on käytössä ja että sen vahvistamiseen tarvitaan laitteita. Sainkin hyvää asiakaspalvelua. Ainakin silloin mielestäni. Ja laitekin tuli kotiin ripeästi postin kuljettamana kuten kuului. Olin kuin pikku tyttö jouluna kun aloin asennushommiin.
Vaan siihenpä into loppui. 2 päivää tutkailin ja kokeilin, tarkistin liitäntöjä, asetuksia, nopeuksia, kokeilin eri yhteyksillä ja ainoa mikä mieleeni enää tuli on että joko en nyt itse tajua jotakin pikku juttua tai sitten modeemimme ei ole yhteensopiva laitteiston kanssa vaikka sitä nimenomaan tarkistin.
Ottamaan yhteyttä laitteen valmistajan tekniseen tukeen. Ja aivan kuten epäilin... nykyinen modeemimme ei ole yhteensopiva. No... minäpä ajattelin että ei se nyt ole niin just silleen, uudet modeemit ei montaa kymppiä maksa. Ja ei kun yhteyttä myyjä liikkeeseen ja selvittämään tilannetta. Vastaus oli jotakin jota en todellakaan osannut odottaa. Asiakaspalvelu kun suositteli palauttamaan tuotteen, purkamaan kaupan ja tekemään reklamaation heidän omasta toiminnastaan. Minä olin tulossa ostamaan lisää! Ymmärrettävästi vallan häkellyin, yleensä kun pyritään ratkaisemaan onglematilanteet kaikin muin tavoin kuin ehdottamalla asiakkaalle reklamaatioo ja kaupan purkua. Vaan ilmeni sitten että ei heillä ole myymäänsä laitteeseen sopivaa modeemia tällä hetkellä tarjota edes.
Mutta häkeltymisestäni ja epäonnisesta kokemuksesta huolimatta, huomasin, että arvostan liikkeen erilaista tapaa hoitaa asiakassuhteitaan ja heidän suorasukaisuutta ja -selkäisyyttä. Mitä sitä kiertelemään ja kaartelemaan kun tilanne on kerran tämä.
Vaan jahka nyt laitteiston osalta saan tämän pirtin verkkoa vahvistettua, niin sitten pitää testata että kumpi oikeasti täällä toimii paremmin, Soneran verkko vai Elisan verkko.
Ja näitä testauksia ja pohdintoja on varmasti lähitulevaisuudessa tulossa enemmänkin, koska pääsen aloittamaan tammikuussa opinnot, joista valmistun nörtiksi.
Ei ole mikään salaisuus että tässä on jo aika pitkään taisteltu "ei niin toimivan" nettiyhteyden kanssa. Kun helmikuussa muutimme tänne pohjoiseen, niin netti toimi loistavasti. Yhtä ja samaa mobiilinettiä käytti 2 läppäriä ja 5-6 muuta laitetta tilanteesta riippuen, mutta silti ei ollut ongelmia käyttää samaa yhteyttä puheluiden hoitamiseen tietokoneen kautta, vaikka yhteydessä samaan aikaan pelattiin ja katottiin leffaakin.
Vaan tuli huhtikuu. Ja tulipa sitten myös Soneralta valokuitukaapelitarjous. Sitä mietittiin tovi jos toinenkin. Kyseltiin asiasta lisää, mutta päätöstä emme olleet ehtineet tekemään ja sitten alkoi ongelmat. Eikä mitkään pienet ongelmat.
Kesä meni siinä, että netti toimi vaihtelevasti. Saattoi mennä päiviä että ei toiminut sittne ollenkaan, joskus toimi loistavasti. Valokuitua vedettiin ja Mies kävi laskuja maksamassa puhelimen kautta keskellä ei mitään, josta Soneralla sattui löytymään 4G verkko ja vahva sellainen.
Valokuitu saatiin valmiiksi ja samaan aikaan tuli sitten myös 4G verkko tännekin. Ainakin teoriassa. Käytännössä ei. Nopeudet parani hieman, mutta toimivuus ei ole juurikaan sen varmempi kuin kesälläkään. Ja kun kaikki piti olla valmista, niin 3 päivää ehti netti toimia hyvin. Ja sitten täysi hiljaisuus. Ei toimi. ilmeni että jossakin on mennyt kaapeli poikki ja suurelta osalta seurukunnasta ei toimi puhelutkaan. Ja korjausaika arvio oli 5 päivää.
Tupssa vaiheessa minä kiittelin. Onneksi ei tullut lähdettyä valokuituverkkoon, sillä sijoitus ei suinkaan olisi ollut mikään kovin edullinen, kun puhuttiin tuhansista euroista. Ja jos olisimme liittyneet ja kaapelin katkeamisen takia yhteydet olisi poikki, niin voi sitä ressukkaa asiakaspalvelijaa joka saisi minulta puhelun.
Huvittavinta tässä on se, että sitten taas Saunalahti kertoi kesällä että täällä ei olisi saatavilla kuin 2G verkko ja minun puhelin kuitenkin oli jatkuvasti 3G verkossa ja vahvassa sellaisessa. Sonera taas lupaa vahvaa 3G:tä ja nyt jopa hyvää 4G:tä. 4G yhteys kyllä voi vaikuttaa olevan vahva, mutta se on tajuttoman paljon hitaampi kuin 3G. Satunnaisesti toimii liki pitäen kuten kuuluu. Kunhan pitää puhelimen pöydällä, käteen jos ottaa niin häviää kentät.
Aivan sattumalta sitten päädyin artikkeliin jossa oli vahvistettu ulkoisella lisäantennilla mökillä verkkoa. Hyvin kokemuksin. Ja siitäpä se ajatus sitten lähti ja jäin tutkailemaan vaihtoehtoja. Ihmettelin vain, että Soneran kanssa kun on useamman reklamaation verran väännetty yhteyden toimivuudesta, niin MISSÄÄN vaiheessa he eivät tarjonneet tätä vaihtoehdoksi. Nuo antennit kun eivät edes ole kalliita.
Ja ei kun tutkimaan. Ja kyselemään. Kysyin sitten yhdestä liikkeestä asiakaspalvelusta suosiolla tietoja ja kerroin millainen modeemi tällä hetkellä on käytössä ja että sen vahvistamiseen tarvitaan laitteita. Sainkin hyvää asiakaspalvelua. Ainakin silloin mielestäni. Ja laitekin tuli kotiin ripeästi postin kuljettamana kuten kuului. Olin kuin pikku tyttö jouluna kun aloin asennushommiin.
Vaan siihenpä into loppui. 2 päivää tutkailin ja kokeilin, tarkistin liitäntöjä, asetuksia, nopeuksia, kokeilin eri yhteyksillä ja ainoa mikä mieleeni enää tuli on että joko en nyt itse tajua jotakin pikku juttua tai sitten modeemimme ei ole yhteensopiva laitteiston kanssa vaikka sitä nimenomaan tarkistin.
Ottamaan yhteyttä laitteen valmistajan tekniseen tukeen. Ja aivan kuten epäilin... nykyinen modeemimme ei ole yhteensopiva. No... minäpä ajattelin että ei se nyt ole niin just silleen, uudet modeemit ei montaa kymppiä maksa. Ja ei kun yhteyttä myyjä liikkeeseen ja selvittämään tilannetta. Vastaus oli jotakin jota en todellakaan osannut odottaa. Asiakaspalvelu kun suositteli palauttamaan tuotteen, purkamaan kaupan ja tekemään reklamaation heidän omasta toiminnastaan. Minä olin tulossa ostamaan lisää! Ymmärrettävästi vallan häkellyin, yleensä kun pyritään ratkaisemaan onglematilanteet kaikin muin tavoin kuin ehdottamalla asiakkaalle reklamaatioo ja kaupan purkua. Vaan ilmeni sitten että ei heillä ole myymäänsä laitteeseen sopivaa modeemia tällä hetkellä tarjota edes.
Mutta häkeltymisestäni ja epäonnisesta kokemuksesta huolimatta, huomasin, että arvostan liikkeen erilaista tapaa hoitaa asiakassuhteitaan ja heidän suorasukaisuutta ja -selkäisyyttä. Mitä sitä kiertelemään ja kaartelemaan kun tilanne on kerran tämä.
Vaan jahka nyt laitteiston osalta saan tämän pirtin verkkoa vahvistettua, niin sitten pitää testata että kumpi oikeasti täällä toimii paremmin, Soneran verkko vai Elisan verkko.
Ja näitä testauksia ja pohdintoja on varmasti lähitulevaisuudessa tulossa enemmänkin, koska pääsen aloittamaan tammikuussa opinnot, joista valmistun nörtiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)