Yhdistyneet Arabiemiraatit

On ollut hilajiseloa, kun elämä itsessään on ollut aikamoista matalaliitoa. No, sattuipa nyt kuitenkin niin, että tarjoutui tilaisuus lähteä kiertämään Yhdistyneitä Arabiemiraatteja. Edullisesti. Tuo tilaisuus tuli enemmän kuin tarpeen sillä aloin olla taas kerran burnoutin partaalla kaikesta siitä mitä viimeisen vuoden aikana on ollut.

Jos olisin tiennyt millaissta matkasta on kyse, niin olisin jättänyt tarjouksen väliin. Kyseessä oli jonkin sortin puoliksi sponsoroitu "osta-osta-osta"-tyrkytys- ja kiertomatka, jossa 2/3 matkaa oli buukattu täyteen ohjelmaa huonon oppaan johdolla joka suorastaan puhui paikallisista tavoista ja hinnoista paskaa ja joka vielä lisäksi oli töykeä asiakkaitaan kohtaan. Samainen opas kuitenkin on myös telkkarissa alkaneessa Turkin matkaoppaat ohjelmassa. 

Pari päivää jäi omaa aikaa jolloin oltiin viimeisessä kohteessa, mutta koko matkaa markkinoitiin Dubain maineella. Siellä ei ollut omaa aikaa juuri ollenkaan - ellei sitten tylysti poikennut matkan ohjelmasta ja tehnyt retkiä omin päin.

Viimeiseen kohteeseen oppaamme meidät kuta kuinkin hylkäsi tylysti, kun olimme saaneet huoneet. Ei maininnut edes koska bussi tulee hakemaan meitä hotellilta saatika että mistä terminaalista lentomme kotiin lähtee. Ellei lentokentän vartijakin olisi ollut niin ystävällinen ja saattanut porukkaamme kädestä pitäen oikealle tiskille, niin todennäköisesti emme olisi ehtineet ajoissa lennollemme.

Tylyä tuo oli oppaalta siksikin, että iso osa porukastamme oli eläkeläisiä jotka eivät puhuneet englantia. Nöin ollen heillä ei ollut mitään käsitystä miten kommunikoisivat paikallisten kanssa, joista kukaan ei puhunut suomea. Joten minä sitten toimin tulkkina. Oppaamme myös jätti sujuvasti mainitsematta kaikki souqit eli basaarit ja moni suomalainen olisi ollut menossa viimeisestä kohteesta taksilla takaisin Dubaihin ostoksille. Onneksi satuin kuulemaan ja kysymään mitä pitäisi saada ostettua... pikaisesti google hommiin ja löyty paikalliset vastaavat liikkeet, jotka löytyi kilometrin päässä hotellilta. Ja suomalaiset säästivät 80 e/suunta taksimatkoissa.

Hotellit olivat 5 tähden hotelleja. Alkumatkasta se oli vielä kivaakin, mutta puolessa välissä jo kyllästyin siihen pokkurointiin ja passaamiseen. Ja 5 tähden hotelleillakin oli kuitenkin palveluiden tasossa eroja. Ja siitä kaikkein fiineimmästä hotellista löysin kaikkein eniten valitettavaa :D 

Viimeisimmässä hotellissa tuli ensimmäisenä laukkupojat. Kirjauduit huoneeseen ja näytit laukkupojille mitkä laukut pitää huoneeseen tuoda ja kerroit huoneesi numeron. Jos tulit autolla, niin auton jätit parkkiin pääoven eteen kuinka se nyt siihen sattui osumaan... ei niin kauheen tarkkaa ollut ja parkkipoika vei auton parkkiin.

Laukkupojat myös juoksivat passaamaan kun tulit ostoksilta ja kantoivat ostoksesi huoneeseesi. 

Aamupalalla sinut ohjattiin juuri siihen pöytään mihin halusit, autettiin tuolin kanssa ja tarjoilija laittoi syliisi lautasliinan. Kysyi myös mitä ruokia haluat buffetista syödä ja millaista kahvia haluat juoda ja heti kun sait lautasen tyhjäksi niin se vietiin pois.

Jos näit kerrospalvelijoiden esimiehen käytävällä, niin hän juoksi perääsi kysymään onko kaikki hyvin ja tarvitsenko jotakin. Kerrospalvelijat ystävällisesti aina kysyivät kuulumisesi ja mielellään juttelivat kanssasi.

Kuulostaa ehkä upealta, mutta jo 4. päivän kohdalla minua lakoi tympimään tuollainen passaaminen.

Vaan opin minä matkalla jotain...

Arabimaissa nainen ei voi tilata huoneen laskulle mitään vaan ainoastaan mies voi tilata, nainen maksaa käteisellä tai kortilla.

Taksia ei parane ottaa lennosta. Ensinnäkään kovin moni ei ota sinua kyytiin ja kun olet onnekas ja joku pysähtyy, niin saatripitykset kuskilta siitä, että taksi pitää ottaa tolpalta tai tilata johonkin paikkaan. Poliisi jos näkee, niin taksikuski saa isot sakot.

Monorailillä kulkeminen oli aika veikeetä. Opastuksia Arabiemiraateissa oli vähän, joten tottahan suomalainen logiikka petti pahasti useamminkin kuin kerran arabien logiikasta. Monorailissä ja julkisissa kulkuvälineissä syöminen ja juominen on kielletty. Ja huom! tämä koskee myös purkkaa ja vettä. Vesipullo saa olla kädessä, mutta yksi hörppy pullosta voi tulla hyvin kalliiksi.

Monorailissä on useampia vaunuja ja sinun pitää tietää mihin vaunuun saat mennä. Naisille ja lapsille on oma vaunu. Miehille on oma vaunu. Sitten on vaunu jossa naiset saa olla miehen kanssa. Yksi vaunu on matkatavaroille. Ensimmäiseen vaunuun tarvitaan kultainen lippu...

Minähän sitten onnistuin sähläämään säännöissä ensiksi vesipullon kanssa. Ei pieneen mieleenikään tullut että juomiskielto koskee myös vettä. Toinen missä sähläsin tietämättömyyttäni oli monorailin vaunut. Olin ostanut tavallisen lipun läpi Dubain. Ja menopaluuna. Ajattelin että saan kuvattua ensimmäisestä vaunusta Dubaita hieman eri perspektiivistä mitä muutoin. Sainkin. Onneksi kuitenkaan tarkastajaa tai poliisia ei tullut paikalle, koska lippuni ei oikeuttanut matkustamaan ensimmäisessä vaunussa. 

Monorail siis on juna, joka liikkuu ilman kuljettajaa ja on täysin automatisoitu, joten tuulilasin kautta saa aivan erilaisen käsityksen kaupungista kuin bussissa istuen.

Liikkuessani kylillä meillä oli isompi seurue, jossa oli myös miehiä meidän naisten lisäksi. Paikalliset aina ensin tervehtivät naisia.

Arabit puhuvat hyvin eleettömästi. Käsillä kyllä puhutaan mutta hyvin hillityin liikkein ja siihen nähden suomalainen huitoo kuin tuulimylly vaikka suomalainenkaan ei kamalasti käsillään selitä. Mutta monesti suomalainen selittäessään nostaa etusormen pystyyn. Arabimaissa sitä en yhdenkään paikallisen nähnyt tekevän ja ilmeisesti se oli jotenkin loukkaava tai agressiivisuuden merkki, koska sitä ei myöskään hyvällä kattottu.

Kovaan ääneen puhuminen niin ikään sai paheksuvia katseita. Siitä kuulema voi joutua putkaankin ja jos niin onnettomasti käy, niin olet suoraan sanottuna pahassa kusessa.

Arabit ovat todella avuliaita. Kun liikut kaupungilla ja tavaat kartasta ääneen jonkin paikan nimeä, niin ohikulkija pysähtyy ja neuvoo sinulle tien jo ennen kuin ehdit edes kysyä. Jos olet hieman pohtivan näköinen mitä tekisit, niin joku tulee kysymään voiko olla avuksi tai onko joku hukassa. Ja paikalliset neuvovat sinulle parhaimmat paikat ostaa laadukkaita tuotteita, samanlaisia joita he itse käyttävät.

Ravintoloiden hintataso on hyvin maltillinen ja annokset ovat niin isoja että suomalaisen ruokailutapojen mukaan yhden hengen annos riittää hienosti kahdelle ja molemmat on ähkyssä silti.

Istahdimme isommalla porukalla yhteen ravintolaan syömään. Ruokalista ja ruoka toimitettiin naapuriravintolan puolelta ja ravintola jonka terassilla olimme tarjoili vain juomia. Näin ollen emme ihan heti käsittäneet miksi juomien hinnat poikkesi listan hinnoista, mutta selvisihän se, naapurilla olisi ollut edullisemmat juomat. Ero kuitenkin oli varsin pieni, joten ihan se ja sama.

Oppaamme väitti, että kukaan ei vaihda rahaa pankissa. Kuitenkin hotellien kurssit olivat varsin huonoja, joten itse suosin rahan vaihtoon Western Unionia. 

Alkoholia on todella harvoissa paikoissa ja hinnat ovat jotakin aivan käsittämätöntä.

Tavan ruokakaupoista sai särkylääkkeitä, reumalääkkeitä ja diabeteslääkkeitä.

Tien ylitys jalan on taitolaji. Suojateitä on äärimmäisen harvassa, jalkakäytäviä vähän. Mikäli haluat ylittää kadun, on vain tungettava itsensä johonkin väliin autojen sekaan vaikka kaistoja olisi 3 rinnan suuntaansa. Ja usein onkin. Jopa enemmänkin - parhaimmillaan kadulla oli 6 kaistaa joilla ajettiin samaan suuntaan eli katu oli 12 kaistaa leveä. Toinen vaihtoehto on taapertaa kiltisti jopa muutama kilmometri löytääksesi suojatien.

Välimatkat ovat suhteessa pitkiä ja arabit yleensä liikkuvat joka paikkaan autolla. Joihinkin kauppoihin ei pääse edes kuin autolla.

Kiilloitettu hienostoalue ja tavan ihmisten alue voivat hyvin olla rinnakkain ja ero on silmiinpistävän räikeä. Tavallisten työläisten alueen tunnistaa siitä, että talot eivät ole viimeisen päälle kiilloitettuja ja kullalla kuorrutettuja ja katuna toimii Saharan hiekka. Ikkunat ovat pölyisiä ja niitä ei todellakaan pestä joka päivä. Sähköjohdot roikkuvat miten sattuu talojen seinustoilla. Hienostoalueeseen nähden paikka näyttää slummilta vaikka se ei sitä ole.

Kaiken kaikkiaan matka oli oikein opettavainen ja oli mukava oppia arabikulttuureista pikkusen enemmän mitä on muksuna lukenut tuhannen ja yhden yön tarinoista. Mutta suosikkikohteisiini tämä ei pääse, sillä esim. Dubai on täysin rakennettu turismia varten ja on kaikin puolin keinotekoinen. Pistää väkisin miettimään miten paljon esim. Palmusaarien rakentaminen on vaikuttanut ekosysteemiin ja kaikki vain turismia varten. Ja rakentamiselle ei näy loppua ja kaikkinensa paikka muistuttaa yhtä isoa rakennustyömaata, joten en miellä sitä lomakohteeksi.

Oppaamme väitti päivisin olevan utuisen ilman johtuvan ilmaan nousevasta hiekasta. Joillekin ehkä tuo menee läpikin, mutta hienokin hiekka tunkeituisi korviin ja päänahkaan ja sen huomaisi suihkussa. Autojen määrää katsellessa tulin siihen johtopäätökseen, että utu ei voi olla muuta kuin pakokaasuja ja siihen nähden Suomen päästöt ovat varsin pieniä. 

Kaiken luksuselämän vierestä löytyy kadun toiselta puolelta tavallisten ihmisten asuinalueita, jotka eivät olekaan niin fiinejä. Nautin kun pääsin poikkeamaan sellaisille alueille. Oli ihana katsoa lapsia, jotka koulun jälkeen kokoontuivat pihalle pelaamaan palloa ja isät viritteli grillejä. Ei ollut asfalttia vaan Saharan hiekka toimi tienä. Kulkukissatkin viihtyivät siellä paremmin kuin fiineillä alueilla. 

Vaan julmasti sielläkin näki, että jo olleita taloja oli purettu ja paikalle oltiin aloitettu rakentamaan kullattuja ja kiillotettuja toimistoja ja hotelleja. Jotenkin mieleen tuli "Rikkaat ryöstää köyhiltä kaiken"