3 päivää ehdimme nauttia auringosta ja merestä, kunnes aamulla herätessä katsoin keskimmäistä muksua ja suuni jäi auki. Oli lapsi paisunut yön aikana kasvoistaan tunnistamattomaksi. Tietysti sitten sattui vielä olemaan pyhäpäivä, joten päivystävän lääkärin löytäminen oli "hieman" haastavaa.
No, lääkäri löytyi ja kyseessä oli jonkin ötökän allerginen reaktio. Lääkkeet kehiin ja äkkiä alkoi lapsi normalisoitua. Mutta sen jälkeen aina kun joku ötökkä pisti, niin lapsi turposi. Ötökkä oli pienen pieni, mäkäräisen näköinen joka moisen reaktion sai aikaan.
Koska Fuengirolassa oli kyseisiä ötököitä yllin kyllin, niin päätimme siirtyä takaisin Malagaan. Ötökät kun eivät oikein viihdy kaupungin saasteissa. Ja niin sai lapsikin olla ötököiltä rauhassa.
Vaan kun siirryimme Malagaan, niin minulta lähti ääni. Kun sain ääneni takaisin, niin lähti oikeasta korvasta kuulo. Joten ei kun taas lääkäriin. Tulos: korvatulehdus. Ja joku "afrikkalainen moskiitto" niitä pöpöjä on sitten lääkärin mukaan levitellyt pitkin rannikkoa.
Fuengirolassakin mama kertoi että useampikin lapsi on kuollut kesän aikana rannalla, eikä kuumuuteen, mutta ei osannut kertoa mikä kuolemia on aiheuttanut.
No... lääkkeet tehosivat varsin nopeasti ja hetken jo näytti korvani ja kuuloni suhteen hyvältä. Enää ei tule märkäistä mähmää korvasta, mutta kuulo ei ole palautunut. Pia jo kaksi viikkoa olen ollut puoli kuuro ja alan jo tähän tottumaan, joskin välillä on vaikea erottaa sanoja.
Onneksi on kyse oikeasta korvasta eikä vasemmasta joka minulla on puhelinkorva. Ja puolikuuroudessa on myös se hyvä puoli, että kun laittaa terveen korvan tyynyä vasten niin ympäristön hälinä ei paljon häiritse jos vaikka haluaa nukkua.
tiistai 25. elokuuta 2015
perjantai 14. elokuuta 2015
Seikkailu jatkuu, osa 2 - Perille
Alandan kentällä tapoimme lasten kanssa aikaa. Kiertelimme kenttää kaikessa rauhassa, koska kiire meillä ei ollut. Latasimme puhelimet ja ajoissa olimme myös lähtöportilla. Suuntana oli nyt Malaga.
Lento meni nopeasti ja osa matkasta meni nukkuen. Sen vähän mitä nyt ahtaassa lentokoneessa saa nukutuksi. Iso plussa kuitenkin koneen wifiyhteydestä, jonka avulla sai viihdytettyä itseään lennon aikana.
Perillä Malagassa olimme 23.50 ja sen verran oli lento myöhässä että ei ollut toivoakaan ehtiä viimeiseen junaan. Joten yö lentokentällä. Se osaltaan oli koettelemus, koska Malagan kentällä ei ole otettu huomioon sitä vaihtoehtoa että matkalaiset saattavat tulla illan viimeisillä koneilla ja jatkoyhteys on vasta aamulla. Penkeillä on joka paikan kohdalla käsinojat. Alicantessa oli sentään vai joka toisen paikan kohdalla, joten penkille sai jotenkin edes itsensä viritettyä nukkumaan. Nyt vaihtoehtona oli kivilattia. Kiitos vaan... otti muuten lonkkaan, selkään ja vaikka mihin.
Aamusta lähdimme rauhassa jatkamaan matkaa ja aamupalalle. Suuntana Fuengirola, jossa on minulla tuttuja. Menimme ensimmäisenä rannalle. Lapsia ei tahtonut saada pois merestä.
Iltapäivän siestalla lähdimme moikkaamaan "mamaa". Joka sekosi näkemisestämme täysin ja pisti pöydän koreaksi. Nugetit ja ranskalaiset upposivat väsyneiden matkalaisten suihin äkkiä. Ja sitten nukkumaan. Unta ei tarvinnut paljon odotella.
Lento meni nopeasti ja osa matkasta meni nukkuen. Sen vähän mitä nyt ahtaassa lentokoneessa saa nukutuksi. Iso plussa kuitenkin koneen wifiyhteydestä, jonka avulla sai viihdytettyä itseään lennon aikana.
Perillä Malagassa olimme 23.50 ja sen verran oli lento myöhässä että ei ollut toivoakaan ehtiä viimeiseen junaan. Joten yö lentokentällä. Se osaltaan oli koettelemus, koska Malagan kentällä ei ole otettu huomioon sitä vaihtoehtoa että matkalaiset saattavat tulla illan viimeisillä koneilla ja jatkoyhteys on vasta aamulla. Penkeillä on joka paikan kohdalla käsinojat. Alicantessa oli sentään vai joka toisen paikan kohdalla, joten penkille sai jotenkin edes itsensä viritettyä nukkumaan. Nyt vaihtoehtona oli kivilattia. Kiitos vaan... otti muuten lonkkaan, selkään ja vaikka mihin.
Aamusta lähdimme rauhassa jatkamaan matkaa ja aamupalalle. Suuntana Fuengirola, jossa on minulla tuttuja. Menimme ensimmäisenä rannalle. Lapsia ei tahtonut saada pois merestä.
Iltapäivän siestalla lähdimme moikkaamaan "mamaa". Joka sekosi näkemisestämme täysin ja pisti pöydän koreaksi. Nugetit ja ranskalaiset upposivat väsyneiden matkalaisten suihin äkkiä. Ja sitten nukkumaan. Unta ei tarvinnut paljon odotella.
torstai 6. elokuuta 2015
Seikkailemassa
Monesti kuulee kehuttavan Ruotsia. Sitä miten ihmiset ovat ystävällisiä ja iloisia ja Tukholma on kaunis. Hmpf. En ihan nyt allekirjoita tuota.
Tosin pitänee ottaa huomioon, että kokemukseni Tukholmasta on hyvin hyvin hyvin rajallinen ja en muista koskaan ennen omin avuin liikkuneeni Tukholmassa. Vielä kun soppaan lisätään väsymys... Mutta yksi kokemus on sellainen, että en tyrmää Ruotsia tai Tukholmaa täysin.
Ensivaikutelma Ruotsista ei ole positiivien. Kävelytie satamassa oli jalankulkijoille todella kapea, pyöräilijöille varattu tila oli parhaimmillaan 3 kertaa leveämpi. Talot olivat ankeita ja harmaita ja paikka tuntui todella sekavalta, likaiselta ja rähjäiseltä.
Maisemat ja kokemus kyllä parani keskustassa, mutta en vieläkään likaisuutta ja rähjäisyyttä ja sekavuutta poista kokemuslistalta. Oli kyllä keskustan talot kauniitakin, ne vanhat rakennukset.
Vaan niin... tarkoitus oli löytää itsensä Tukholman satamasta Cityterminaleen ja sieltä lentokenttäbussille. Satamasta kun ei suoraa yhteyttä lentokentälle ole joka on minusta todella paha miinus.
Itse matka kävellen keskustan halki ei ole mikään ongelma, jos tavaroita on minimaalisesti. No, nyt ei ollut, joten matka jonka olisi köpötellyt muutoin noin 40 minuuttiin otti tällä kertaa 2½ tuntia. Johtuen siitä, että kasseja joutui kantamaan ja korjailemaan. Ja välillä tarkistamaan suuntaa Google Mapsista, kun ei tunne kaupunkia yhtään. Eikä auki revityt tiet muuten helpottaneet tilannetta. Ja juuri kun alkoi usko loppua, niin päädyimme Cityterminaleen.
Busseja sitten... Ensimmäiseksi törmäsin AirShuttlen oppaaseen/markkinoijaan. Oi mitä palvelua! Nuori opas tuli sisälle näyttämään missä voin vaihtaa kruunuja ja mistä saan lipun ja kertoi suoraan että on myös toinen linja-autoyhtiö jolla pääsee kentälle ja voin itse valita kumpaa haluan käyttää.
No, kysyin infosta mistä sainkaan niitä lippuja, meni meinaan pikkusen ohi minun väsyneiltä aivoilta. Menin Flygbussarnan tiskille ja kysyin lippuja lentokentälle. Ylimielisen oloinen nuorehko täti, kertoi että minun lippu maksaa 119 kr ja lasten liput 99 kruunua kappale. Tosin en ymmärrä millä matematiikalla hän sai yhteishinnaksi kuitenkin 2 lapsen kanssa matkustaessa 389 kruunua. Johon totesin, että menen muuten kysymään toisenkin yhtiön hinnat. Tätin selän takana kun luki isoille perhelipusta, 349 kruunua ja sitä ei edes tarjonnut. Pieni ero, mutta kuitenkin.
kävin vaihtamassa Forexilla kruunuja. Täti ehdotti, että jos olemme pitempäänkin Tukholmassa niin kannattaisi vaihtaa enemmän rahaa. Jep. Mutta kun emme ole ja en tarvitse rahaa kuin niihin bussilippuihin.
AirShuttlen tiskillä oli jonoa sen verran, että tarkistin hintoja netistä. Selvä. Mennään sillä, koska hintaperhelipulle oli 279 kruunua netistä katsottuna. Odotin tovin ja lähdin lippuja ostamaan. Leukani loksahti auki, kun pyysin perhelippua ja myyjä kysyi lasten iät. Hinta 99 kruunua, koska lapset alle 16-vuotiaat kulkevat ilmaiseksi. No, ei haittaa! Jäi sitten pari sataa kruunua ylimääräistä, jotka piti saada käytettyä ennen kuin lähdetään. Ja se ei taas sitten ollut ollenkaan ongelma. :D
Menimme bussille. Hyvä palvelu sen kuin jatkui. Annoin lipun oppaalle ja menimme bussiin. Valitsimme paikat ja kohta opas tulee sisälle kysymään haluammeko kaikki kassit ylös vai jääkö osa kasseista alas, kun lapset sinne kassinsa jo tyrkkäsivät. Kassit jäi alas. Samoin opas ojensi lipun takaisin minulle ja kertoi että saan sitä vastaan heidän toimistosta ilmaisen kahvin. Ja vielä tarkisti mihin terminaaliin haluamme että meidät viedään. Osasipa tuo vielä ulkoakin kohteiden mukaan terminaalit, mikä oli iso helpotus, koska minulla ei ollut pienintäkään hajua mistä terminaalista lentomme lähtee..
Jos sää olisi suosinut, niin olisimme jääneet keskustaan kiertelemään ja kuvailemaan paikkoja ja olemaan turisteja. Mutta koska satoi kiitettävästi, niin päätimme mennä lentokentälle ja tappaa aikaa.
Tosin pitänee ottaa huomioon, että kokemukseni Tukholmasta on hyvin hyvin hyvin rajallinen ja en muista koskaan ennen omin avuin liikkuneeni Tukholmassa. Vielä kun soppaan lisätään väsymys... Mutta yksi kokemus on sellainen, että en tyrmää Ruotsia tai Tukholmaa täysin.
Ensivaikutelma Ruotsista ei ole positiivien. Kävelytie satamassa oli jalankulkijoille todella kapea, pyöräilijöille varattu tila oli parhaimmillaan 3 kertaa leveämpi. Talot olivat ankeita ja harmaita ja paikka tuntui todella sekavalta, likaiselta ja rähjäiseltä.
Maisemat ja kokemus kyllä parani keskustassa, mutta en vieläkään likaisuutta ja rähjäisyyttä ja sekavuutta poista kokemuslistalta. Oli kyllä keskustan talot kauniitakin, ne vanhat rakennukset.
Vaan niin... tarkoitus oli löytää itsensä Tukholman satamasta Cityterminaleen ja sieltä lentokenttäbussille. Satamasta kun ei suoraa yhteyttä lentokentälle ole joka on minusta todella paha miinus.
Itse matka kävellen keskustan halki ei ole mikään ongelma, jos tavaroita on minimaalisesti. No, nyt ei ollut, joten matka jonka olisi köpötellyt muutoin noin 40 minuuttiin otti tällä kertaa 2½ tuntia. Johtuen siitä, että kasseja joutui kantamaan ja korjailemaan. Ja välillä tarkistamaan suuntaa Google Mapsista, kun ei tunne kaupunkia yhtään. Eikä auki revityt tiet muuten helpottaneet tilannetta. Ja juuri kun alkoi usko loppua, niin päädyimme Cityterminaleen.
Busseja sitten... Ensimmäiseksi törmäsin AirShuttlen oppaaseen/markkinoijaan. Oi mitä palvelua! Nuori opas tuli sisälle näyttämään missä voin vaihtaa kruunuja ja mistä saan lipun ja kertoi suoraan että on myös toinen linja-autoyhtiö jolla pääsee kentälle ja voin itse valita kumpaa haluan käyttää.
No, kysyin infosta mistä sainkaan niitä lippuja, meni meinaan pikkusen ohi minun väsyneiltä aivoilta. Menin Flygbussarnan tiskille ja kysyin lippuja lentokentälle. Ylimielisen oloinen nuorehko täti, kertoi että minun lippu maksaa 119 kr ja lasten liput 99 kruunua kappale. Tosin en ymmärrä millä matematiikalla hän sai yhteishinnaksi kuitenkin 2 lapsen kanssa matkustaessa 389 kruunua. Johon totesin, että menen muuten kysymään toisenkin yhtiön hinnat. Tätin selän takana kun luki isoille perhelipusta, 349 kruunua ja sitä ei edes tarjonnut. Pieni ero, mutta kuitenkin.
kävin vaihtamassa Forexilla kruunuja. Täti ehdotti, että jos olemme pitempäänkin Tukholmassa niin kannattaisi vaihtaa enemmän rahaa. Jep. Mutta kun emme ole ja en tarvitse rahaa kuin niihin bussilippuihin.
AirShuttlen tiskillä oli jonoa sen verran, että tarkistin hintoja netistä. Selvä. Mennään sillä, koska hintaperhelipulle oli 279 kruunua netistä katsottuna. Odotin tovin ja lähdin lippuja ostamaan. Leukani loksahti auki, kun pyysin perhelippua ja myyjä kysyi lasten iät. Hinta 99 kruunua, koska lapset alle 16-vuotiaat kulkevat ilmaiseksi. No, ei haittaa! Jäi sitten pari sataa kruunua ylimääräistä, jotka piti saada käytettyä ennen kuin lähdetään. Ja se ei taas sitten ollut ollenkaan ongelma. :D
Menimme bussille. Hyvä palvelu sen kuin jatkui. Annoin lipun oppaalle ja menimme bussiin. Valitsimme paikat ja kohta opas tulee sisälle kysymään haluammeko kaikki kassit ylös vai jääkö osa kasseista alas, kun lapset sinne kassinsa jo tyrkkäsivät. Kassit jäi alas. Samoin opas ojensi lipun takaisin minulle ja kertoi että saan sitä vastaan heidän toimistosta ilmaisen kahvin. Ja vielä tarkisti mihin terminaaliin haluamme että meidät viedään. Osasipa tuo vielä ulkoakin kohteiden mukaan terminaalit, mikä oli iso helpotus, koska minulla ei ollut pienintäkään hajua mistä terminaalista lentomme lähtee..
Jos sää olisi suosinut, niin olisimme jääneet keskustaan kiertelemään ja kuvailemaan paikkoja ja olemaan turisteja. Mutta koska satoi kiitettävästi, niin päätimme mennä lentokentälle ja tappaa aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)