Myönnettään

Myönnetään, että minula on ollut aivan väärä kuva opiskelusta. Tai ehkä ei niinkään. Ehkä ennemminkin niin, että olen nyt löytänyt oman tapani opiskella.

Aiemmin olen aina ollut sitä mieltä että minusta ei ole istumaan koulun penkillä ja kuuntelemaan kun opettaja antaa vlamiiksi pureskeltuja ajatuksia opittavaksi. Luulen että aika moni allekirjoittaa tämän. Ja olen aina halunnut itse oivaltaa eri lähteistä koottuna erilaisia kokonaisuuksia, en niinkään mitään yksittäisiä pieniä paloja.

Vielä suurempi ennakkoluulo minulla on ollut kaikkia korkeakouluopintoja vastaan. Olen mieltänyt että niissä opiskellaan vain erilaisia tieteitä joilla ei ole käytännön kanssa mitään tekemistä. kun joku on kertonut minulle olevansa joko ammattikorkeakouluopiskelija tai yliopisto-opiskelija niin olen mielessäni miettinyt "tuokin valmistuu kortistoon".

Ja nyt... kun itse opiskelen ammattikorkeakoulussa, niin on toki ollut pakko tarkistaa omaa asennettaan. En meinaan ajatellut valmsitua kortistoon. Eikä varmasti kukaan korkeakouluopiskelija niin ajattele, oli sitten työllisyystilanne tässä maassa mikä tahansa.

Itseasiassa. Jos nyt olenkin jo ehtinyt vähän ottamaan kierroksia "turhan opiskelusta", niin olen sentään yhä selvinnyt vain pienellä itsekseen marisemissella. Loppujen lopuksi työelämässä on paljon turhia työvaiheita alasta riippumatta, jos vain joskus olisi aikaa istahtaa alas ja pohtia työn vaiheita oikein ajatuksella. Niitä turhia vaiheita tehostamalla voisi kai selvitä myös monessa kohtaa muilta kustannussäästöiltä jotka pahimmillaan tarkoittavat YT_neuvotteluja.

Ja toinenkin itseasiassa. Tänään huomasin, että ainakin ammattikorkeakoulussa opiskelu tänä päivänä on erittäin käytännön läheistä ja asioihin on ainakin toistaiseksi tartuttu ongelma edellä. Eli juurikin sitä miten itse opin parhaiten... ratkaise ongelma. Ei kuivaa teoriaa liikaa, luennolta saat vinkit pääpiirteittäin, mutta loppu onkin sinusta itsestäsi kiinni. Ota selvää, pähkäile, ratkaise. Kysy opettajalta vinkkiä.

Ja vaikka kuinka huomaan, että hallitsen joitain asioita paremmin kuin jotkut muut, niin opin silti uutta. Esimerkiksi tiedän kyllä, että osaan kirjoittaa markkinointikirjeitä, myyntipuheita ja mainosmateriaalia ja asiakkaan sivuille sisältöä... mutta kirjoitapa tieteellinen tutkielma tai julkaisu... yksi sellainen tutkielma olikin minusta jo varsin hyvällä mallilla, mutta tänään luennolla opin, että olen tehnyt sen aivan persiilleen. Onneksi en ole sitä palauttanut vielä, joten ehdin tekemään sen alusta. Ta isiis muotoilemaan sanani uudelleen.

Ja juridiikan luennolla opin paljonkin uutta vaikka sopimuslainsäädäntö onkin jokseenkin tuttua ja mm. siihen on joutunut perehtymään työn puolesta hyvinkin syvällisesti. Vaikka kuinka olen joutunut perehtymään syvällisesti niin lakipykälät vaativat aina jatkuvaa seurantaa ja päivitystä. Vaikka itse lait eivät helposti muutu vaan lakimuutos on pitkä prosessi, niin niitä nyt on viime aikoina alettu päivittämään tälle vuosituhannelle. Ja esimerkiksi oikeustoimilaki on meillä liki 90 vuotta vanha.

Luennoilla kuitenkin huomasin erään seikan. Porukassamme on muutama vakiotyyppi jotka uskaltavat aukaista suunsa ja ovatkin aktiivisesti äänessä. tokihan olemme tehneet erilaisia miellejärjestelmätestejä ja -analyysejä joiden mukaan voi päätellä millainen kukin on ja miten käyttäytyy luennoilla, mutta jotenkin silti on silmiin pistävää että aina samat tyypit on äänessä. Minä nyt toki olen yksi heistä.

Yllättäin näistäkin jotka ovat äänessä, on puolet myynnin ja markkinoinnin kanssa tekemisissä työnsä puolesta. Joskus minua jopa hävettää (uusi tunne, en juurikaan ole osannut häpeillä tekemisiäni tai sanomisiani) että ehdin avata suuni johonkin aiheeseen liittyen. Näin verkko-opiskelussa kun voi olla että joku on vain hitaampi naputtelemaan näppäimistöä kuin minä ja ei ehkä siksi ehdi kysyä samaa kysymystä. Toisaalta olen myös huomannut, että tietyt puheliaammat tyypit kysyvät helposti minulta privaatisti tulleista tehtävistä tai oliko luennolla jotakin huomioitavaa, jos itse ei päässyt paikalle. Ei se minua haittaa. Ja itseasiassa olen yllättynyt miten tiiviisti meillä porukka pitää yhteyttä vaikka olemme vain kerran nähneet ja kaikki ei silloinkaan ole olleet paikalla. Sanoisin, että pidämme enemmän yhteyttä verkossa kuin jos olisimme päiväopinnoissa normaalisti koulussa. 

No... verkko-opinnoissa ehdin juuri hehkuttaa, että ei tarvita kirjoja ollenkaan!!! kun kaikki materiaali on verkossa ja saatavilla ilmaiseksi... VÄÄRIN! Suurin osa materiaalista kyllä, mutta tänään sitten alkoi se ensimmäinen kurssi, jossa tarvitaan kirja. Ja sitähän ei saa e-kirjana. Ei kun hakemaan, josko sitä saisi kirjastosta. Juu saahan sen sieltä... 110 km:n päässä on lähin vapaa kappale. lähdenkö tästä vaikka iltalenkille sinne? Ehkäpä en. 

Voi olla että lähikirjastossa 50 km:n päässä olisi tulossa 2 viikon sisällä ellei lainaaja uusi lainaansa tai palauta kirjaa myöhässä. Mutta kun itsellä on tentti kirjasta reilun kuukauden päästä, niin en voi ottaa sitä riskiä että jäisin odottamaan kirjaa sitä kautta. Kirjakin kun on "kevyt" "Juridiikan perusteet". Etsiskellessäni kirjaa totesin, että itseasiassa sisältö on sellainen, että tuo kirja minun ehdottomasti kannattaa ostaa ja päivittää vain tietoja tarvittaessa jos ja kun joku pykälä muuttuu. jotakin muutoksia on hiljan jo tullut koska edellinen painos oli vuodelta 2014 ja tämä tuorein painos on vuodelta 2015. Ja vanhempi painos ei kelpaa opettajalle.