Ah... rankka opiskeluviikko takana ja viikonloppu edessä. Voi siis ottaa rennosti ja lämmittää saunan ja hemmotella itseään kasvonaamiolla ja jalkahoidolla... ehkä joku leffa Netflixistä ja vain rentoutumista ja oleilua. Näin siis ajattelin aamulla.
Vaan mielessäni kuulin sitten sen vinyylilevyn krrstz - äänen kun vilkaisin sähköpostia. Ai niin perkele. Olin ilmottautunut myös toiseen maksulliseen koulutukseen joka alkoi perjantaina. Siitä tuli myös tunnukset torstaina suljetulle opiskelualueelle, joten ei kun kirjautumaan sisään. Ensimmäinen ajatus oli tästä koulutuksesta että perun osallistumiseni, mutta sisällöstä huomasin, että eipä minun kannata peruakaan. Saan osan kolmannen vuoden opinnoistani suoritettua nyt tällä.
Ja kun saan osan opinnoista suoritettua jo nyt niin myöskin oppilasvaihtoon vaadittavat tarvittavat opintopisteet saan nopeammin kokoon.
Pääopintojeni parissa on tullut huomattua, että verkko-opiskelu vaatii itseltä todella paljon. Etenkin tässä mittakaavassa opiskelu. Luentoja meillä ei paljon ole joten harjoitustehtävät ovat laajoja ja vaativat paneutumista. Asiaa ei todellakaan helpota se, että tehtävän anto ei aina ole kovin selkeä, eikä myöskään se miten harjoitukset palautetaan opettajalle. Sentään olen jo oppinut mistä opiskelumateriaalit löytyvät näppärästi.
koulun puolesta linjaus on käyttää Microsoftin Office365:sta. Ja että se tuottaa minulle tuskaa. ei vain siksi, että yleensä en sitä käytä - oikeammin sanottuna, olen sitä pyrkinyt kaikin mahdollisin tavoin välttämään vaan myös siksi, että jo näinkin lyhyellä ajalla olen huomannut että se ei toimi kuten kuuluisi. Tai miten siis kertovat että sen kuuluisi toimia. Ja että se saa minut kiehumaan.
Esimerkiksi Office365:nllä tehdyt taulukot ja asiakirjat tallennt oneDrive palveluun. Ok. Koneella kaikki näyttää olevan ok. Loistavaa. Voit siis jatkaa harkkojen tekemistä vaikka jos olet matkalla jonnekin ja käytätkin puhelinta. vain kirjautumalla OneDriveen. Näin ainakin itse käsitän asian. Ja varmuuden vuoksi latasin myös Office365:n puhelimeenkin. Toki se on kevyempi versio, mutta eri ohjelmien takia myös ajattelin investoida mahdollisimman isoon muistikorttiin, jonka uusi puhelimeni ymmärtää.
Noh. Ei ole mitenkään uutta varmasti kenellekään, että päivällä yrität kovin vääntää jotakin harkkaa ja saada sitä jäsenneltyä järkevästi ja juuri kun olet nukahtamassa niin mieleesi tulee sitten se kuningasidea mitä, mistä ja miten toteutat asian. Nou hätä. Puhelin kouraan ja kirjaudu suit sait OneDriveen ja täydennä aloittamaasi työtä. Näin sen minusta siis kuuluisi toimia. Vaan OneDrive ilmoittaakin "ei asiakirjoja tässä kansiossa" jolloin minulle tulee mieleen "Mitä v****a!?!?!?" No... synkronoidaan puhelin läppäriin. Yes. Kaikki menee kuten kuuluu. Ainakin näyttäisi siltä, kun puhelinmuistiokin tuli tuplattua. Ja entäpä sitten OneDrive? Tyhjä. Ja kaikki mahdolliset kirosanat ilmoille. Ääneen. kirjoitan siis yöpöydällä olevaan vihkoon ajatukseni ja mieleeni tuli opiskelukaverin kommentti aimmin viikolta "Onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella" Sentään hihitellen nukahdin kaikesta vitutuksesta huolimatta.
Aamulla pohdin ongelmaa. Jospa koneellani on joku asetus jossakin jolla estän OneDriven sykronoimisen. Tai jospa tehtävät eivät olekaan latautuneet OneDriveen. Tässä kun tekee useampia tehtäviä ja tallentelee niitä ohjeiden mukaan milloin minnekin, niin voi kai se olla mahdollista että ne onkin vain koneella eikä OneDrivessa. Ja ei kun kurkkaamaan. Ja kyllä ne siellä perkele on. Ja koneella on kaikki asetukset ok. Puhelimessa on kaikki asetukset ok.
Virustarkastus. Se on aina ensimmäinen minkä teen jos joku asia koneessa tai yhteyksissä kummastuttaa. ei... ei löydy viruksia, ei haittaohjelmia ja kukaan ei ole yrittänyt hakkeroida koneellenikaan. Sitäkin on muutaman kerran käynyt.
Ja tämä on yksi niistä lukuisista syistä miksi kartan Microsoftin tuotteita aina kuin vain on mahdollista. Eihän mikään järjestelmä ja ohjelma ole virheetön ja täydellinen, mutta yllättävän monen ilmaisohjelman kanssa minun ei kuitenkan ole tarvinnut taistella. GoogleDrive on kyllä tallentanut kaikki kuten kuuluukin ja ilman mitään erillisiä ohjelmien asennuksia puheimeen löydän sieltä kaikki mitä tarvitsen. Mutta se ei auta jos tehtävä pitääkin palauttaa opetajalle OneDriven kautta.
No... tänä viikonloppuna ei siis paljon rentouduta, mutta jospa ensi viikonloppuna sitten. Kun saan tämän viikon harkat tehtyä. Ne joilla on palautus ensi viikolla. Sitten ei olekaan näillä näkymin kuin 2 harkkaa tehtävänä, se tosin ei tokikaan tarkoita sitä etteikö niitä voisi tulla ensi viikolla lisää. Ja vaikka nyt ei niin paljon rentoudutakaan, niin kyllä saunassa tuli käytyä, kasvo- ja jalkahoito tehtyä, pari olutta tulee tässä otettua... ainoastaan Netflix vaihtui opiskelumateriaalin lukemiseen ja opiskeluvideoiden katseluun. Ja jos jonkun opettajan luento voi olla tylsä, niin teen siitä itselleni mielekkäämmän tekemällä muistiinpanoja, mutta passiivinen videon katselu samalta opettajalta voi olla suoranaista kidutusta. Luennolla sentään muiden kanssa voi meidän omilla yhteydenpitokanavilla heittää läppääkin aiheesta.
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
torstai 28. tammikuuta 2016
Kulttuurien törmäyskurssilla
Kolareita aina toisinaan sattuu. ainakin jos kaupunkilainen muuttaa maaseudulle kylään jossa on alle 100 asukasta. Alkuun noita kolareita sattui enemmänkin, mutta nyt viimeinen muutama kuukausi on ollut jo rauhallisempaa.
Naapurin rouva on jo vihdoin ymmärtänyt etten välitä hänen seurastaan ja en todellakaan jaksa hänen seuraansa jos 2 minuutissa alkaa minulle haukkumaan Miestäni. Ei ole paljon enää näkynyt ja hyvä niin. Muutenkin ilmeisesti juorut on olleet vain niitä samoja koska mitään uusia juoruja ei ole korviini kantautunut. Ja näin pienellä kylällä niitä juoruja vain ei voi olla kuulematta.
Huvittavaa noissa juoruiluissa on, että kukaan kylällä ei niistä pidä silloin kun ne osuvat omalle kohdalle, mutta kaikki sitä harrastaa. Ja kaikki tietää että kylällä juorutaan. Minusta asiaan olisi hyvin yksinkertainen ratkaisu. Jokainen pitäisi huolen omista asioistaan ja jättäisi sen juoruilun. Vaatiihan se opettelua, etenkin jos alkoholilla on jo enemmän tai vähemmän pitempään pehmitetty päätä, mutta ei se nyt voi olla vaikea keskittyä elämään vain omaa elämäänsä ja antaa muidenkin elää omineen.
Nyt poikkesi pitkästä aikaa, jo kaukaa kiekui minua ja kertoi tuovansa postia. Minä nyt en muutenkaan ollut tavoistani poiketen erityisen hyvällä tuulella ja vielä kun tuli keskeyttämään harkkatyön joka vaati minulta keskittymistä, niin vastaanotto oli kaikkea muuta kuin ystävällinen. Taisi siinä puoli kylää kuulla kun täräytin koko keuhkojeni tilavuudelta "MINÄ OSAAN ITSEKIN KÄVELLÄ LAATIKOLLE HAKEMAAN POSTINI! Että kiitos vaan, mutta jatkossa anna olla!!!"
Hyväähän naapuri ehkä tarkoitti, mutta kun moiseen ei ole tottunut, niin kyllä minä haluan ihan itse hakea postini edelleen. Toisaalta syykin äkilliseen postin kiikuttamiseen saattoi puhtaasti olla se, että kyläläiset haluavat kuulla edes jotain uutta, edes sen mitä postia meille tulee. Edellisellä viikolla kun oli Miehen kirje päätynyt naapurin rouvalle. Ehkä vahingossa hänen laatikkoon, mutta vahingossa ei rouva varmasti sitä avattuna tänne tuonut. Siitä on hyvä sitten vetää omia johtopäätöksiä, jotka kuitenkin menevät taas metsään.
No... postiepisodi oli ja meni ja postimme on saanut odottaa nyt laatikossa että minä itse haen sen. Tai sitten lapset koulusta tullessaan. Vaan sitten pästäänkin toisene aiheeseen.
Jo pari viikkoa olen ollut aivan varma, että koirani korvissa on jotakin sanomista, ja että koirani ei ole kunnossa ihan muutenkaan. Kylällä - ja Mieheltäkin - kuulin "ei sillä voi olla korvissa mitään, se on pystykorvainen, ei niillä ikinä ole korvien kanssa ongelmia". Ja yhtenä unettomana yönä sitten varasin koiralle tuossa eläinlääkärille aikaa netin kautta. Ajattelin, että ei siitä haittaa ole vaikka eläinlääkäri vilkaisee ja jos ei muuta, ni pistetäänpä sitten rokotukset kuntoon ainakin.
Ensin älähti Mies. "Miksi eläinlääkäri sieltä asti!? miksei tuo oman kunnan eläinlääkäri käy?" Perustelin. Tuo eläinlääkäri on sellaisessa paikassa että saan samalla käytyä niin Motonetissa, Tokmannilla, Prismassa, Apteekissa, Lidlissä, Gigantissa, Veikon Koneella... ja se oli ainoa eläinlääkäri jolla oli jonkinlainen hinnasto edes esillä, että pystyi vähän edes hyvin karkeaa suuntaa antavaa kustannusarviota tekemään ennen sinne menoa. Lisäksi tarvittaessa he pystyvät tekemään samassa paikassa leikkauksiakin, ottamaan kuvia, labroja jne - mitä kunnan eläinlääkäri ei pysty tekemään.
Ei siinä. Pitkin hampain lähdettiin käymään eläinlääkärissä. Ja kas... pystykorvaisella koirallani on kuin onkin bakteeriperäinen korvatulehdus. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen kun toin koiran takaisin autoon ja sanoin käyväni vielä maksamassa ja hakemassa lääkkeet. rokotuksia ei nyt voinut koiralle antaa tulehduksen takia, mutta hinta-laatusuhde oli kyllä kohdallaan. Olin varautunut kalliimpaan reissuun. Ja koska koiramme on ollut heittopussi ja tämä oli meillä ensimmäinen kerta eläinlääkärissä, niin sain minäkin yllättyä... 2 vuotta kun on työstänyt heittopussikoiran ei toivottuja piirteitä käytöksestä ja hionut yhteisymmärrystä ja ollaan päästy pitkälle, niin oli suuni loksahtaa auki, kun koira olisikin mieluummin lähtenyt karkuun. Ja koska ei päässyt karkuun, niin ulisi sitten koko 45 minuuttia aivan suoraa huutoa paniikissa.
No, tyytyväisenä kuitenkin palasin kotiin ja laitoin lääkkeet korviin. Olin aloittamassa luentoa kun naapuri pyyhälsi traktorilla auraamaan pihan ja poikkesi myös sisälle. Silloin mieleeni tuli, että ehkäpä on syytä pistää kylälle juoru liikkeelle, että opiskelen ja pitää vähän varoen tulla sisään jos vaikka olenkin luennolla. Maaseudun ikävä puoli... ovissa ei ole ovikelloja ja yleensä tullaan tupaan vaan. Toki monet kolistavat ja koputtavat kyllä, ettei nyt ihan säikytetä, mutta silti. Mainitsin että just tultiin eläinlääkäriltä ja naapuri kyseli miksemme menneet toiselle eläinlääkärille, joka olisi ollut 20 km kauempanakin vielä. Huoh.
toki tiedän, että kylällä on ollut tapana että koirat viedään sinne hoidettavaksi. On ollut kuulema pätevä lääkäri. Mutta hän ei pysty tekemään tarvittaessa kaikkia toimenpiteitä. Naapuri oli sittne poikennut talliin juttelemaan Miehen kanssa. mies tiesi kertoa että oli naapuri ilmeisesti ottanut tunteisiinsa että en ollut samalle lääkärille koiraa vienyt mihin "kaikki" muutkin vie koiriaan. Huoh.
Vaan niin... minkäs teet. Vaikka kuinka olen täällä asunut vuoden ja viihtynyt hyvin ja paikka tuntuu kodilta, niin olen siltikin yhä kaupunkilainen ja en koe edes olevani maalainen. Ja jos täällä nyt on ollut tapana iät ja ajat toimia kuten ovat toimineet, niin en minä taivu kyllä antiikin aikasiin kaavoihin vaan teen oman pääni mukaan. Eipä ihme, että kylällä juorutaan.
Jos minun täytyy päästä liikkumaan kuntakeskukseen ja Mies ei olekaan kotona, niin en minä lähde naapurien ovia koputtelemaan vaan tilaan taksin. Asiointilinjalla se on edullistakin.
Kylän väestörakenne on sitä luokkaa, että suurin osa tämän kylän ihmisistä käy mieluiten K-kaupalla. Minä olen niitä harvoja jotka käyttävät S-kauppaa. Mutta onko syy siinä, että K-kauppa on ollut aiemmien vai siinä että K-kaupalla on Alko ja S-kaupalla on posti. Minulla on enemmän asiaa postiin kuin Alkoon.
Ja kylällähän on jopa Osuuspankki, mutta minä käytän S-pankkia.
Kylällä on tapana lähteä Tornioon ostoksille, kun minä menen Rovaniemelle.
Ja naapurin rouvalla oli vaikeuksia ymmärtää viime vuonna, että keinun viereen ei tule puutarhapöytää, kuten ennen on ollut. Kaipa olen kamala akka siinäkin, kun joulukuusikin on ollut tänä vuonna eri paikassa mitä aiempina vuosina.
Ja jos nyt muut haluavat viedä koiransa sille yhdelle eläinlääkärille hoidetavaksi, niin viekööt. Minä vien jatkossakin tuonne missä nyt kävin.
Mitäs koira sitten... No, vaikka joutui "kauhujen taloon" niin lääkitys ilmeisestikin jo tehoaa, koska on vieressä ollut torkkumassa ja välillä aina nostaa päättään ja katsoo minua kohti varsin onnellisen ja rakastuneen oloisesti ja mörisee pitkään ja tyytyväisenä. Ja ainakin käteni on hyvin nuoltu puhtaaksi. Eikä mitään ulinaa tai pientäkään vikinää pidä enää kun korvia lääkitään vaan on silmät pyörii päässä nautinnosta kun korvia puhdistetaan. Toivon vain että jälkikontrollissa ei ole sama meteli päällä.
Naapurin rouva on jo vihdoin ymmärtänyt etten välitä hänen seurastaan ja en todellakaan jaksa hänen seuraansa jos 2 minuutissa alkaa minulle haukkumaan Miestäni. Ei ole paljon enää näkynyt ja hyvä niin. Muutenkin ilmeisesti juorut on olleet vain niitä samoja koska mitään uusia juoruja ei ole korviini kantautunut. Ja näin pienellä kylällä niitä juoruja vain ei voi olla kuulematta.
Huvittavaa noissa juoruiluissa on, että kukaan kylällä ei niistä pidä silloin kun ne osuvat omalle kohdalle, mutta kaikki sitä harrastaa. Ja kaikki tietää että kylällä juorutaan. Minusta asiaan olisi hyvin yksinkertainen ratkaisu. Jokainen pitäisi huolen omista asioistaan ja jättäisi sen juoruilun. Vaatiihan se opettelua, etenkin jos alkoholilla on jo enemmän tai vähemmän pitempään pehmitetty päätä, mutta ei se nyt voi olla vaikea keskittyä elämään vain omaa elämäänsä ja antaa muidenkin elää omineen.
Nyt poikkesi pitkästä aikaa, jo kaukaa kiekui minua ja kertoi tuovansa postia. Minä nyt en muutenkaan ollut tavoistani poiketen erityisen hyvällä tuulella ja vielä kun tuli keskeyttämään harkkatyön joka vaati minulta keskittymistä, niin vastaanotto oli kaikkea muuta kuin ystävällinen. Taisi siinä puoli kylää kuulla kun täräytin koko keuhkojeni tilavuudelta "MINÄ OSAAN ITSEKIN KÄVELLÄ LAATIKOLLE HAKEMAAN POSTINI! Että kiitos vaan, mutta jatkossa anna olla!!!"
Hyväähän naapuri ehkä tarkoitti, mutta kun moiseen ei ole tottunut, niin kyllä minä haluan ihan itse hakea postini edelleen. Toisaalta syykin äkilliseen postin kiikuttamiseen saattoi puhtaasti olla se, että kyläläiset haluavat kuulla edes jotain uutta, edes sen mitä postia meille tulee. Edellisellä viikolla kun oli Miehen kirje päätynyt naapurin rouvalle. Ehkä vahingossa hänen laatikkoon, mutta vahingossa ei rouva varmasti sitä avattuna tänne tuonut. Siitä on hyvä sitten vetää omia johtopäätöksiä, jotka kuitenkin menevät taas metsään.
No... postiepisodi oli ja meni ja postimme on saanut odottaa nyt laatikossa että minä itse haen sen. Tai sitten lapset koulusta tullessaan. Vaan sitten pästäänkin toisene aiheeseen.
Jo pari viikkoa olen ollut aivan varma, että koirani korvissa on jotakin sanomista, ja että koirani ei ole kunnossa ihan muutenkaan. Kylällä - ja Mieheltäkin - kuulin "ei sillä voi olla korvissa mitään, se on pystykorvainen, ei niillä ikinä ole korvien kanssa ongelmia". Ja yhtenä unettomana yönä sitten varasin koiralle tuossa eläinlääkärille aikaa netin kautta. Ajattelin, että ei siitä haittaa ole vaikka eläinlääkäri vilkaisee ja jos ei muuta, ni pistetäänpä sitten rokotukset kuntoon ainakin.
Ensin älähti Mies. "Miksi eläinlääkäri sieltä asti!? miksei tuo oman kunnan eläinlääkäri käy?" Perustelin. Tuo eläinlääkäri on sellaisessa paikassa että saan samalla käytyä niin Motonetissa, Tokmannilla, Prismassa, Apteekissa, Lidlissä, Gigantissa, Veikon Koneella... ja se oli ainoa eläinlääkäri jolla oli jonkinlainen hinnasto edes esillä, että pystyi vähän edes hyvin karkeaa suuntaa antavaa kustannusarviota tekemään ennen sinne menoa. Lisäksi tarvittaessa he pystyvät tekemään samassa paikassa leikkauksiakin, ottamaan kuvia, labroja jne - mitä kunnan eläinlääkäri ei pysty tekemään.
Ei siinä. Pitkin hampain lähdettiin käymään eläinlääkärissä. Ja kas... pystykorvaisella koirallani on kuin onkin bakteeriperäinen korvatulehdus. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen kun toin koiran takaisin autoon ja sanoin käyväni vielä maksamassa ja hakemassa lääkkeet. rokotuksia ei nyt voinut koiralle antaa tulehduksen takia, mutta hinta-laatusuhde oli kyllä kohdallaan. Olin varautunut kalliimpaan reissuun. Ja koska koiramme on ollut heittopussi ja tämä oli meillä ensimmäinen kerta eläinlääkärissä, niin sain minäkin yllättyä... 2 vuotta kun on työstänyt heittopussikoiran ei toivottuja piirteitä käytöksestä ja hionut yhteisymmärrystä ja ollaan päästy pitkälle, niin oli suuni loksahtaa auki, kun koira olisikin mieluummin lähtenyt karkuun. Ja koska ei päässyt karkuun, niin ulisi sitten koko 45 minuuttia aivan suoraa huutoa paniikissa.
No, tyytyväisenä kuitenkin palasin kotiin ja laitoin lääkkeet korviin. Olin aloittamassa luentoa kun naapuri pyyhälsi traktorilla auraamaan pihan ja poikkesi myös sisälle. Silloin mieleeni tuli, että ehkäpä on syytä pistää kylälle juoru liikkeelle, että opiskelen ja pitää vähän varoen tulla sisään jos vaikka olenkin luennolla. Maaseudun ikävä puoli... ovissa ei ole ovikelloja ja yleensä tullaan tupaan vaan. Toki monet kolistavat ja koputtavat kyllä, ettei nyt ihan säikytetä, mutta silti. Mainitsin että just tultiin eläinlääkäriltä ja naapuri kyseli miksemme menneet toiselle eläinlääkärille, joka olisi ollut 20 km kauempanakin vielä. Huoh.
toki tiedän, että kylällä on ollut tapana että koirat viedään sinne hoidettavaksi. On ollut kuulema pätevä lääkäri. Mutta hän ei pysty tekemään tarvittaessa kaikkia toimenpiteitä. Naapuri oli sittne poikennut talliin juttelemaan Miehen kanssa. mies tiesi kertoa että oli naapuri ilmeisesti ottanut tunteisiinsa että en ollut samalle lääkärille koiraa vienyt mihin "kaikki" muutkin vie koiriaan. Huoh.
Vaan niin... minkäs teet. Vaikka kuinka olen täällä asunut vuoden ja viihtynyt hyvin ja paikka tuntuu kodilta, niin olen siltikin yhä kaupunkilainen ja en koe edes olevani maalainen. Ja jos täällä nyt on ollut tapana iät ja ajat toimia kuten ovat toimineet, niin en minä taivu kyllä antiikin aikasiin kaavoihin vaan teen oman pääni mukaan. Eipä ihme, että kylällä juorutaan.
Jos minun täytyy päästä liikkumaan kuntakeskukseen ja Mies ei olekaan kotona, niin en minä lähde naapurien ovia koputtelemaan vaan tilaan taksin. Asiointilinjalla se on edullistakin.
Kylän väestörakenne on sitä luokkaa, että suurin osa tämän kylän ihmisistä käy mieluiten K-kaupalla. Minä olen niitä harvoja jotka käyttävät S-kauppaa. Mutta onko syy siinä, että K-kauppa on ollut aiemmien vai siinä että K-kaupalla on Alko ja S-kaupalla on posti. Minulla on enemmän asiaa postiin kuin Alkoon.
Ja kylällähän on jopa Osuuspankki, mutta minä käytän S-pankkia.
Kylällä on tapana lähteä Tornioon ostoksille, kun minä menen Rovaniemelle.
Ja naapurin rouvalla oli vaikeuksia ymmärtää viime vuonna, että keinun viereen ei tule puutarhapöytää, kuten ennen on ollut. Kaipa olen kamala akka siinäkin, kun joulukuusikin on ollut tänä vuonna eri paikassa mitä aiempina vuosina.
Ja jos nyt muut haluavat viedä koiransa sille yhdelle eläinlääkärille hoidetavaksi, niin viekööt. Minä vien jatkossakin tuonne missä nyt kävin.
Mitäs koira sitten... No, vaikka joutui "kauhujen taloon" niin lääkitys ilmeisestikin jo tehoaa, koska on vieressä ollut torkkumassa ja välillä aina nostaa päättään ja katsoo minua kohti varsin onnellisen ja rakastuneen oloisesti ja mörisee pitkään ja tyytyväisenä. Ja ainakin käteni on hyvin nuoltu puhtaaksi. Eikä mitään ulinaa tai pientäkään vikinää pidä enää kun korvia lääkitään vaan on silmät pyörii päässä nautinnosta kun korvia puhdistetaan. Toivon vain että jälkikontrollissa ei ole sama meteli päällä.
maanantai 25. tammikuuta 2016
Suomalaisesta opetuksen laadusta
Musitan kuinka vielä 80-90-luvuilla hehkutettiin, että suomlainen koulujärjestelmä ja opetus on maailman huippuluokkaa. Ehkä se silloin olikin. En osaa sanoa, koska itse olin silloin koulussa ja luotin vain siihen mitä opettajat opettivat.
Sittemmin olen alkanut kovin kyseenalaistamaan tuota myyttiä. Ja viime vuosina mitä on silmiin osunut artikkeleita ja tutkimuksia, niin enää ei näin olekaan. Mikä kaikki sitten on muuttunut? Onko koulujärjestelmä Suomessa jumittunut johonkin karhunkoloon ja maailma mennyt eteenpäin vai onko ihan jopa opettajakoulutuksen tasossakin tapahtunut laskua.
Yhä lapsille opetetaan pitkälti samalla tavalla kuin minulle aikanaan ja asioiden väitetään yhä olevan kuten joskus muinoin vaikka maailma on mennyt eteenpäin ja tiedetään jo että jotkin asiat ovatkin olleet ilmeisesti toisin. Vaan jos opettajilta alkaa tulla riman alituksia niin kyllä kai opettajien koulutuksessakin on jo aika pahoja vajauksia.
Minkälaisista riman alituksista sitten on kyse? Noh... jos kotitaloustunnilla tehdään kerta toisensa jälkeen jauhelihakastiketta tai piparkakkutaikinaa, niin opettajalla on ainakin mielikuvituksen puutetta. Nyt kun sitten vihdoin keksivät muutakin kokattavaa, niin uuniruuissa kuulema sipuli pitää ensin kypsentää mikrossa koska se ei kypsy kuulema uunissa. En sitten tiedä millaisia sipuleita opettajalla on ollut tapana käyttää, mutta kyllä minulla sipuli kypsyy uunissa muun ruuan kanssa samaan aikaan.
Entäpä sitten kun bilogian ja maantiedon opettaja on ollut iät ja ajat samassa tehtävässä. Kyllähän hän varmasti osaa työnsä. Näin ainakin ovisi kuvitella, mutta jos opetus on sitä että kerätään kasvio ja vaikka allerginenkin oppilas henkensä uhalla niin jossain on joku mätä. Tai entäpä kun tälläinen opettaja väittää pokkana että maanjäristyksiä ei tapahdu kuin Floridassa ja Japanissa? Minun maantiedon tietämys ei ole koskaan ollut mikään hyvä ja en todellakaan aina osaa sijoittaa joain kaupunkeja, jokia, vuoristoja edes oikeaan suuntaan, mutta sentään tiedän että mannerlaattojen saumakohtia on enemmän kuin 2 ja että maanjäristyksiä todellakin tapahtuu paljon muuallakin kuin vain noissa kyseisissä maissa. Toisaalta mielenkiinnosta kuulisin mitä kyseinen opettaja nyt perustelee sitten tuota Espanjan maanjäristystä. Tai siis sitä mikä oli Gibraltarin ja Afrikan välissä.
Mitenkä pätevä on sitten opettaja joka opettaa liikuntaa ja pitää oppilasta laiskana, koska oppilaan terveydelliset syyt vaikeuttavat liikkumista. Ja vielä sanoo sne oppilaalle päin näköä. Tai uskonnon opettaja joka omalla esimerkillään näyttää ettei ainakaan vahingon tai onnettomuuden sattuessa kannata kertoa totuutta.
Yksittäistapauksiako? Kyllä tietenkin. Jokainen tapaus on yksittäinen tapahtuma, mutta kun ne kaikki sattuvat yhdessä ja samassa koulussa - suomalaisessa koulussa - alle kuukauden sisällä, niin en nyt enää puhuisi opetuksen tasosta mitenkään laadukkaana. Vaikka kyllä toki vastaavasti tiedän kokemuksesta, että Suomessa on myös kouluja joissa homma osataan ja opetetaan laadukkaasti.
Mutta tuo juuri on hyvä esimerkki siitä ettei Suomen koulujärjestelmä ole laadullisesti tasainen ja kaikille sama. Eikä tilannetta helpota myöskään se, että yhä edelleenkin tuoreimpien tutkimusten mukaan naamakerroin vaikuttaa yllättävän paljon peruskoulun arvosanoissa.
Onneksi Suomessa on ainakin teoriassa mahdollista valita koulu myös oman oppilasalueen ulkopuolelta. Jos asuisimme sellaisessa paikassa jossa tämä olisi käytännössäkin mahdollista, niin omat lapseni olisi vaihtaneet jo toiseen kouluun aikoja sitten. Mutta koska koulumatka on nyt jo tähän lähimpään - ja ainoaan - kouluun 50 km suuntaansa, niin toiseen kouluun vaihtaminen ei onnistu kuin muuttamalla. Yksi vaihtoehto on tietysti kotikoulu ja ainakin mitä on ennen lapset muuttojen yhteydessä itsenäisesti suorittaneet joidenkin oppiaineiden kursseja niin arvosanat ovat olleet poikkeuksetta 1-2 arvosanaa parempia kuin silloin kun on istuttu tunneilla.
väkisin siis laittaa miettimään
Sittemmin olen alkanut kovin kyseenalaistamaan tuota myyttiä. Ja viime vuosina mitä on silmiin osunut artikkeleita ja tutkimuksia, niin enää ei näin olekaan. Mikä kaikki sitten on muuttunut? Onko koulujärjestelmä Suomessa jumittunut johonkin karhunkoloon ja maailma mennyt eteenpäin vai onko ihan jopa opettajakoulutuksen tasossakin tapahtunut laskua.
Yhä lapsille opetetaan pitkälti samalla tavalla kuin minulle aikanaan ja asioiden väitetään yhä olevan kuten joskus muinoin vaikka maailma on mennyt eteenpäin ja tiedetään jo että jotkin asiat ovatkin olleet ilmeisesti toisin. Vaan jos opettajilta alkaa tulla riman alituksia niin kyllä kai opettajien koulutuksessakin on jo aika pahoja vajauksia.
Minkälaisista riman alituksista sitten on kyse? Noh... jos kotitaloustunnilla tehdään kerta toisensa jälkeen jauhelihakastiketta tai piparkakkutaikinaa, niin opettajalla on ainakin mielikuvituksen puutetta. Nyt kun sitten vihdoin keksivät muutakin kokattavaa, niin uuniruuissa kuulema sipuli pitää ensin kypsentää mikrossa koska se ei kypsy kuulema uunissa. En sitten tiedä millaisia sipuleita opettajalla on ollut tapana käyttää, mutta kyllä minulla sipuli kypsyy uunissa muun ruuan kanssa samaan aikaan.
Entäpä sitten kun bilogian ja maantiedon opettaja on ollut iät ja ajat samassa tehtävässä. Kyllähän hän varmasti osaa työnsä. Näin ainakin ovisi kuvitella, mutta jos opetus on sitä että kerätään kasvio ja vaikka allerginenkin oppilas henkensä uhalla niin jossain on joku mätä. Tai entäpä kun tälläinen opettaja väittää pokkana että maanjäristyksiä ei tapahdu kuin Floridassa ja Japanissa? Minun maantiedon tietämys ei ole koskaan ollut mikään hyvä ja en todellakaan aina osaa sijoittaa joain kaupunkeja, jokia, vuoristoja edes oikeaan suuntaan, mutta sentään tiedän että mannerlaattojen saumakohtia on enemmän kuin 2 ja että maanjäristyksiä todellakin tapahtuu paljon muuallakin kuin vain noissa kyseisissä maissa. Toisaalta mielenkiinnosta kuulisin mitä kyseinen opettaja nyt perustelee sitten tuota Espanjan maanjäristystä. Tai siis sitä mikä oli Gibraltarin ja Afrikan välissä.
Mitenkä pätevä on sitten opettaja joka opettaa liikuntaa ja pitää oppilasta laiskana, koska oppilaan terveydelliset syyt vaikeuttavat liikkumista. Ja vielä sanoo sne oppilaalle päin näköä. Tai uskonnon opettaja joka omalla esimerkillään näyttää ettei ainakaan vahingon tai onnettomuuden sattuessa kannata kertoa totuutta.
Yksittäistapauksiako? Kyllä tietenkin. Jokainen tapaus on yksittäinen tapahtuma, mutta kun ne kaikki sattuvat yhdessä ja samassa koulussa - suomalaisessa koulussa - alle kuukauden sisällä, niin en nyt enää puhuisi opetuksen tasosta mitenkään laadukkaana. Vaikka kyllä toki vastaavasti tiedän kokemuksesta, että Suomessa on myös kouluja joissa homma osataan ja opetetaan laadukkaasti.
Mutta tuo juuri on hyvä esimerkki siitä ettei Suomen koulujärjestelmä ole laadullisesti tasainen ja kaikille sama. Eikä tilannetta helpota myöskään se, että yhä edelleenkin tuoreimpien tutkimusten mukaan naamakerroin vaikuttaa yllättävän paljon peruskoulun arvosanoissa.
Onneksi Suomessa on ainakin teoriassa mahdollista valita koulu myös oman oppilasalueen ulkopuolelta. Jos asuisimme sellaisessa paikassa jossa tämä olisi käytännössäkin mahdollista, niin omat lapseni olisi vaihtaneet jo toiseen kouluun aikoja sitten. Mutta koska koulumatka on nyt jo tähän lähimpään - ja ainoaan - kouluun 50 km suuntaansa, niin toiseen kouluun vaihtaminen ei onnistu kuin muuttamalla. Yksi vaihtoehto on tietysti kotikoulu ja ainakin mitä on ennen lapset muuttojen yhteydessä itsenäisesti suorittaneet joidenkin oppiaineiden kursseja niin arvosanat ovat olleet poikkeuksetta 1-2 arvosanaa parempia kuin silloin kun on istuttu tunneilla.
väkisin siis laittaa miettimään
sunnuntai 24. tammikuuta 2016
Suunnittelua ja haaveilua
Minähän olen innokas matkustamaan. Ei tarvitse niin kauhean paljon houkutella kun mielelläni olen jo pakkaamassa laukkua ja lähdössä reissuun. Ja tokihan se on nyt etenkin tehtävä suunnitelmia kun ne lennotkin on tullut otettua ja hotellikin on varattu.
Itse matkalle en paljon suunnitelmia tee, mutta kun lento lähtee Helsingistä niin jollainhan sinnekin on päästävä. Ei tästä nyt taida tulla kuin joku noin 900 km suuntaansa, joten ei sitä nyt ihna kävelekään. Joten... Onnibussi.com. Ja kas... eipä tuo matka nyt paljon maksanut. Taaskaan. Ja kuitenkin tiedän jo kokemusksesta että matka tulee olemaan miellyttävä. Olen paljonkin kulkenut bussilla, mutta harvoin voin sanoa nauttineeni matkasta ennen kuin Onnibussi tuli liikenteeseen.
No, pitihän sitten suunnitella matkan ajaksi opintojakin. Ehdin jo hätiköidä ja panikoida etten pääse luennoille. Vaikka kuinka on kyse Barcelonasta, niin ei ole mitään takeita, että nettiyhteys olisi riittävä. Mutta. Juuri matkamme aikana ei olekaan luentoja. On itsenäistä etäopiskelua. Enkä ihmettele, siihen aikaan osuu suurinpiirtein hiihtolomat.
No, nyt kun matkakuume on jo korkealla niin ihan opintojanikin suunnittelin. Haluan ehdottomasti johonkin väliin päästä oppilasvaihtoon. Katselin yhteistyökouluja ja maita. Luonnollisesti - ellei nyt ihan kaikki niin lähes kaikki Euroopan maat on yhteistyössä koulun kanssa. Oli siellä jo entuudestaan tuttukin paikka, Alicanten yliopisto. :D
Varsinaisia päätöksiä en vielä kohteesta ole tokikaan tehnyt, mutta jotenkin houkuttaa ajatus paikasta jossa en ole ennen käynyt. Olisiko se sitten Euroopassa vai jossakin muualla? Yhä enemmän houkuttaa ajatus opiskelusta Euroopan ulkopuolella. Australia? Costa Rica? Argentina? Mexico? Intia? Kiina? Japani? Kanada? Alaska? vai olisiko niin eksoottinen että hakisi ihan Etelä-Koreaan!? Tässä vain MUUTAMA vaihtoehdoista joihin on mahdollista hakea. Ja noita selaillessani tajusin myös sen, että mihin tahansa kohteeseen haen, niin opiskelen sitten yliopistossa. Se kuulostaa hieman eksoottiselta, koska olen aina mieltänyt itseni duunariksi ja yliopistoihmiset akateemisiksi. Ja en pidä ammattikorkeakouluja yliopistoina vaikka sitä nimikettä maailmalla käytetään yleisesti.
Kohteissa on kuitenkin valinnan vaikeus ja vuoden voi opiskella jossakin muualla kuin omassa koulussa. Voin jakaa sen myös pienempiin osioihin kuten puolen vuoden pätkiin ja olla 2 eri paikassa. Päälle voisin vielä ottaa puolen vuoden työharjoittelun jossakin kolmannessa kohteessa. Vaan aika järjesteleminenhän tuossa olisi. Vaan aina pitää olla haaveita kuitenkin. :) Ja luonnollisesti oppilasvaihto vaatii järjestelyjä ja perheelliseltä vielä enemmän kuin yksinlähtevältä. Ja vaikka koululta EHKÄ voisi jotain apurahaa tai stipendiä saada, niin vaihto ei koskaan ole täysin katettua vaan kyllä siellä omiakin säästöjä tarvitaan.
Vaihto ei ole vielä ajankohtainen, mutta perheellisenä tuotakin on jo pohdittava jos hakisin vuoden tai 1½ päästä oppilasvaihtoon. Ja se on oikein varteenotettava vaihtoehto.
Itse matkalle en paljon suunnitelmia tee, mutta kun lento lähtee Helsingistä niin jollainhan sinnekin on päästävä. Ei tästä nyt taida tulla kuin joku noin 900 km suuntaansa, joten ei sitä nyt ihna kävelekään. Joten... Onnibussi.com. Ja kas... eipä tuo matka nyt paljon maksanut. Taaskaan. Ja kuitenkin tiedän jo kokemusksesta että matka tulee olemaan miellyttävä. Olen paljonkin kulkenut bussilla, mutta harvoin voin sanoa nauttineeni matkasta ennen kuin Onnibussi tuli liikenteeseen.
No, pitihän sitten suunnitella matkan ajaksi opintojakin. Ehdin jo hätiköidä ja panikoida etten pääse luennoille. Vaikka kuinka on kyse Barcelonasta, niin ei ole mitään takeita, että nettiyhteys olisi riittävä. Mutta. Juuri matkamme aikana ei olekaan luentoja. On itsenäistä etäopiskelua. Enkä ihmettele, siihen aikaan osuu suurinpiirtein hiihtolomat.
No, nyt kun matkakuume on jo korkealla niin ihan opintojanikin suunnittelin. Haluan ehdottomasti johonkin väliin päästä oppilasvaihtoon. Katselin yhteistyökouluja ja maita. Luonnollisesti - ellei nyt ihan kaikki niin lähes kaikki Euroopan maat on yhteistyössä koulun kanssa. Oli siellä jo entuudestaan tuttukin paikka, Alicanten yliopisto. :D
Varsinaisia päätöksiä en vielä kohteesta ole tokikaan tehnyt, mutta jotenkin houkuttaa ajatus paikasta jossa en ole ennen käynyt. Olisiko se sitten Euroopassa vai jossakin muualla? Yhä enemmän houkuttaa ajatus opiskelusta Euroopan ulkopuolella. Australia? Costa Rica? Argentina? Mexico? Intia? Kiina? Japani? Kanada? Alaska? vai olisiko niin eksoottinen että hakisi ihan Etelä-Koreaan!? Tässä vain MUUTAMA vaihtoehdoista joihin on mahdollista hakea. Ja noita selaillessani tajusin myös sen, että mihin tahansa kohteeseen haen, niin opiskelen sitten yliopistossa. Se kuulostaa hieman eksoottiselta, koska olen aina mieltänyt itseni duunariksi ja yliopistoihmiset akateemisiksi. Ja en pidä ammattikorkeakouluja yliopistoina vaikka sitä nimikettä maailmalla käytetään yleisesti.
Kohteissa on kuitenkin valinnan vaikeus ja vuoden voi opiskella jossakin muualla kuin omassa koulussa. Voin jakaa sen myös pienempiin osioihin kuten puolen vuoden pätkiin ja olla 2 eri paikassa. Päälle voisin vielä ottaa puolen vuoden työharjoittelun jossakin kolmannessa kohteessa. Vaan aika järjesteleminenhän tuossa olisi. Vaan aina pitää olla haaveita kuitenkin. :) Ja luonnollisesti oppilasvaihto vaatii järjestelyjä ja perheelliseltä vielä enemmän kuin yksinlähtevältä. Ja vaikka koululta EHKÄ voisi jotain apurahaa tai stipendiä saada, niin vaihto ei koskaan ole täysin katettua vaan kyllä siellä omiakin säästöjä tarvitaan.
Vaihto ei ole vielä ajankohtainen, mutta perheellisenä tuotakin on jo pohdittava jos hakisin vuoden tai 1½ päästä oppilasvaihtoon. Ja se on oikein varteenotettava vaihtoehto.
perjantai 22. tammikuuta 2016
Opiskelija "raju" perjantai-ilta
Nonni. Nyt on konkretisoitunut ihan kunnolla, että olen opiskelja. ensimmäinen opintojen rahoituserä napsahti tilille ja opiskelijakorttikin on tilattu ja tulossa. Ensimmäiset harkkatyötkin on jo palautettu ja deadline ei pukkaa vielä edes päälle. Opisklukavereiden kanssa on hyvin lähtenyt juttu luistamaan ja vitsiäkin väännetään. Ja eka motivaation nostatuskin on jouduttu tekemään...
Työn alla on lukea 250 sivuinen kirja Excelistä. Se on minulle ehkä se kaikkein vähiten kiinnostava ohjelma mitä tietokoneelle vaan voi löytyä. Itse taulukkolaskentaohjelmia vastaan minulla ei varsinaisesti ole mitään, mutta en vain voi mitään sille, että nimenomaan sana Excel minulle tökkii. Ja kun koulun strateginen valinta on Microsoftin tuoteperhe, niin ei auta itku markkinoilla. Pakko opetella sitä käyttämään. Tosin pakko on ennenkin ollut ihan hyvä motivaattori minulle.
No kun huiman suuri opintojen rahoituserä napsahti tilille, niin opiskelijahan lähti sittne kauppaan. Ja pisti ranttaliksi oikein kunnolla. Nyt kuitenkin oikein kylälle kauppaan miehen kyydissä ja kotimatkalla poikettiin romanttiselle grilliaterialle - eli kebabia ja ranskalaisia. Kaupassakin pistin ranttaliksi... ostin jopa hiusväriä ja vähän olutta. Lapsille karkkia. Tietysti siis normaalien ruokien lisäksi.
mies meni talliin väkertää auton kimpussa. Ja kun sieltä sisälle tulee niin voin kuvitella että hänen ilme on näkemisen arvoinen kun tuvassa on kolmen naisen pään värit muuttunut. Itse saattaisin epäillä dieselin katkun tai parin oluen nousseen päähän.
Mutta täytyy myöntää, että tuntuu hyvältä olla opiskelija. Teki hyvää myöskin livahtaa miehen kanssa kaksistaan kauppaan kun näin keskellä ei mitään on vaikea löytää sellaista kahden keskistä aikaa. Ja olkoot sitten vaikka vain kauppareissu, niin siitäkin voi tulla romanttista. Sellaista arkiromantiikkaa. Kuten meillä suhteessa hyvinä aikoina on muutenkin.
Opiskelut on lähteneet hyvin käyntiin ja päätin, että haen kyllä oppilasvaihtoonkin. Mies ei toki ihan heti hyppinyt riemusta kun siitä puhuin. vielä vähemmän innostui kun kerroin muutaman kohdevaihtoehdon mitkä kiinnostaa. Yhdestä kohteesta tuumasi "Sinne jos meet, niin saat myös jäädä sinne. Se kun on ollut mulla haaveissa jo 15 vuotta". Vaan ei tuo hassu ottanut huomioon sitä, että tietysti saan ottaa perheeni mukaan. Ei koulu toki tue perheen mukaan lähtöä, mutta minun osuutta kyllä. Ja koska se vaihtoon lähteminen ei ole heti huomenna niin tässä on hyvin aikaa sitä suunnitella.
Vaan niin on rajut bileet tällä opiskelijalla, että pari olutta, väri päähän ja Excel-kirjaa lukien ja harjoituksia tehden... Todennäköisesti yhdistelmä josta saa vähintään samanlaisen "krapulan" kuin yökerhoista. Päänsäryn lukemisesta, huonon olon hiusvärin kärystä.
Työn alla on lukea 250 sivuinen kirja Excelistä. Se on minulle ehkä se kaikkein vähiten kiinnostava ohjelma mitä tietokoneelle vaan voi löytyä. Itse taulukkolaskentaohjelmia vastaan minulla ei varsinaisesti ole mitään, mutta en vain voi mitään sille, että nimenomaan sana Excel minulle tökkii. Ja kun koulun strateginen valinta on Microsoftin tuoteperhe, niin ei auta itku markkinoilla. Pakko opetella sitä käyttämään. Tosin pakko on ennenkin ollut ihan hyvä motivaattori minulle.
No kun huiman suuri opintojen rahoituserä napsahti tilille, niin opiskelijahan lähti sittne kauppaan. Ja pisti ranttaliksi oikein kunnolla. Nyt kuitenkin oikein kylälle kauppaan miehen kyydissä ja kotimatkalla poikettiin romanttiselle grilliaterialle - eli kebabia ja ranskalaisia. Kaupassakin pistin ranttaliksi... ostin jopa hiusväriä ja vähän olutta. Lapsille karkkia. Tietysti siis normaalien ruokien lisäksi.
mies meni talliin väkertää auton kimpussa. Ja kun sieltä sisälle tulee niin voin kuvitella että hänen ilme on näkemisen arvoinen kun tuvassa on kolmen naisen pään värit muuttunut. Itse saattaisin epäillä dieselin katkun tai parin oluen nousseen päähän.
Mutta täytyy myöntää, että tuntuu hyvältä olla opiskelija. Teki hyvää myöskin livahtaa miehen kanssa kaksistaan kauppaan kun näin keskellä ei mitään on vaikea löytää sellaista kahden keskistä aikaa. Ja olkoot sitten vaikka vain kauppareissu, niin siitäkin voi tulla romanttista. Sellaista arkiromantiikkaa. Kuten meillä suhteessa hyvinä aikoina on muutenkin.
Opiskelut on lähteneet hyvin käyntiin ja päätin, että haen kyllä oppilasvaihtoonkin. Mies ei toki ihan heti hyppinyt riemusta kun siitä puhuin. vielä vähemmän innostui kun kerroin muutaman kohdevaihtoehdon mitkä kiinnostaa. Yhdestä kohteesta tuumasi "Sinne jos meet, niin saat myös jäädä sinne. Se kun on ollut mulla haaveissa jo 15 vuotta". Vaan ei tuo hassu ottanut huomioon sitä, että tietysti saan ottaa perheeni mukaan. Ei koulu toki tue perheen mukaan lähtöä, mutta minun osuutta kyllä. Ja koska se vaihtoon lähteminen ei ole heti huomenna niin tässä on hyvin aikaa sitä suunnitella.
Vaan niin on rajut bileet tällä opiskelijalla, että pari olutta, väri päähän ja Excel-kirjaa lukien ja harjoituksia tehden... Todennäköisesti yhdistelmä josta saa vähintään samanlaisen "krapulan" kuin yökerhoista. Päänsäryn lukemisesta, huonon olon hiusvärin kärystä.
tiistai 19. tammikuuta 2016
Opintojen suunnittelua
Tästä se lähtee. Eilen illalla tehtiin tuutor-opettajan kanssa henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Pitkälti olimme samoilla linjoilla opintojen suorittamisen kanssa ja nyt 1½ vuoteen en ainakaan lue hyväksi mitään aiempaa suoritetta vaikka ehkä työkokemuksen perusteella voisinkin lukea. Vaikka opinnoissa tulee ehkä tuttuakin asiaa, niin näkökulma on nyt toisesta vinkkelistä, joten ei ole haittaa pohtia tuttujakin asioita uudesta vinkkelistä.
Ja vaikka aihe vielä ei olekaan ajankohtainen, niin pohdittiin myös opiskelijavaihtoa. Tai oikeastaan se on siinä mielessä ajankohtainen, että koululla on paljon yhteistyökuvioita ympäri maailmaa, joten pitäisi ehkä vähän pohtia mihin kiinnostaisi lähteä oppilasvaihtoon. Hakuprosessit on pitkiä myöskin ja esimerkiksi kielistä täytyy suorittaa kielitodistukset ja opintomenestys ratkaisee pitkälti sen, että onko edes mahdollista tulla hyväksytyksi vaihto-opiskelijaksi.
Olen vasta murto-osan oppilasvaihtokohtaista vilkaissut pikaisesti läpi. Ja nyt jo kiinnostuksen kohteita on 5. :D Että ei ehkä ole liian aikaista kuitenkaan asiaa alkaa pohtimaan vaikka ajankohta olisikin vasta 1½-2 vuoden päästä. Ja perheelliseltä se vaatii vielä piirun verran enemmän järjestelyjä kuin yksin lähtevältä. Ja vaikka kuinka joillakin oppilaitoksilla on erilaisia apurahoja haettavissa oppilasvaihtoon, niin ne apurahat ei koskaan kata vaihdon kokonaiskustannuksia vaan esim. voi joutua maksamaan lukukausimaksujakin vaihtokouluun.
Eri vaihtomaista löytyi myös Espanja, mutta jotenkin nyt olen kiinnostunut vaihdosta Euroopan ulkopuolella. Joten olisiko kohde sitten Etelä-Amerikassa, Australiassa, Aasiassa vai missä. Pohdittavaa paljon, mutta onneksi sitä ei tarvitse tietää vielä tänään.
Tänään on sitten ensimmäiset varsinaiset luennot ja varmaan tulee jo jotakin tehtäviäkin tehtäväksi. Näin uskoisin. Malttamattomana jo odotan iltaa, että pääsen luennolle :) tuntuu pitkästä aikaa hyvältä olla opiskelija. Ja koska on kokoaikaisista opinnoista kyse, niin en pidä hoppua töiden tekemisen suhteen. Pidän nyt opintovapaata, kun se kerran on mahdollista.
Ja vaikka aihe vielä ei olekaan ajankohtainen, niin pohdittiin myös opiskelijavaihtoa. Tai oikeastaan se on siinä mielessä ajankohtainen, että koululla on paljon yhteistyökuvioita ympäri maailmaa, joten pitäisi ehkä vähän pohtia mihin kiinnostaisi lähteä oppilasvaihtoon. Hakuprosessit on pitkiä myöskin ja esimerkiksi kielistä täytyy suorittaa kielitodistukset ja opintomenestys ratkaisee pitkälti sen, että onko edes mahdollista tulla hyväksytyksi vaihto-opiskelijaksi.
Olen vasta murto-osan oppilasvaihtokohtaista vilkaissut pikaisesti läpi. Ja nyt jo kiinnostuksen kohteita on 5. :D Että ei ehkä ole liian aikaista kuitenkaan asiaa alkaa pohtimaan vaikka ajankohta olisikin vasta 1½-2 vuoden päästä. Ja perheelliseltä se vaatii vielä piirun verran enemmän järjestelyjä kuin yksin lähtevältä. Ja vaikka kuinka joillakin oppilaitoksilla on erilaisia apurahoja haettavissa oppilasvaihtoon, niin ne apurahat ei koskaan kata vaihdon kokonaiskustannuksia vaan esim. voi joutua maksamaan lukukausimaksujakin vaihtokouluun.
Eri vaihtomaista löytyi myös Espanja, mutta jotenkin nyt olen kiinnostunut vaihdosta Euroopan ulkopuolella. Joten olisiko kohde sitten Etelä-Amerikassa, Australiassa, Aasiassa vai missä. Pohdittavaa paljon, mutta onneksi sitä ei tarvitse tietää vielä tänään.
Tänään on sitten ensimmäiset varsinaiset luennot ja varmaan tulee jo jotakin tehtäviäkin tehtäväksi. Näin uskoisin. Malttamattomana jo odotan iltaa, että pääsen luennolle :) tuntuu pitkästä aikaa hyvältä olla opiskelija. Ja koska on kokoaikaisista opinnoista kyse, niin en pidä hoppua töiden tekemisen suhteen. Pidän nyt opintovapaata, kun se kerran on mahdollista.
lauantai 16. tammikuuta 2016
Virallisesti opiskelija
Nyt se kaikki on virallista. :) vieläkin on aika epätodellinen olo eikä oikein voi käsittää että 15 vuoden jälkeen olen jälleen koulun penkillä ja opiskelija. Siis ihan kokopäiväinen opiskelija. Onhan tässä välissä tullut suoritettua lyhyitä kursseja ja monimuotoisia etäopintoja jotka kuitenkaan eivät ole olleet kokopäiväisiä.
Nykyinen opiskelukin on monimuotoista. Jännä. Torstaina oli ensimmäinen koulupäivä ja AINOA lähiopetuspäivä. Samaan aikaan oli aivan mahtava tavata muita vuosikurssilaisia, mutta samalla toisaalta haikeaakin. vuosikurssimme kun on kuka mistäkin päin Suomea, jokainen kuitenkin varautunut siihen että kerran pari vuodessa pitäisi koululle tulla joten olikin yllätys että ei tarvitse. Jatkossa tapaamme linjoilla, kuka sitten osallistuu tunneille mistäkin päin Suomea - tai maailmaa.
Lyhyestä opiskelusta ei ole nyt kyse. 3½ vuotta olen opiskelija. Sen jälkeen olen uuni tuore IT Tradenomi. Yhteishaussa tämä koulu oli minulla vasta 5. vaihtoehto, mutta nyt kun koulu on alkamassa ja henkilökohtaista opetussuunnitelmaa tässä laatinut, niin olen enemmän kuin iloinen että en päässyt niitä opiskelemaan mitä olin laittanut tämän valinnan edelle. Ne eivät olisi minua ja osaamistani juuri kehittäneet vaan olisivat olleet lähinnä sitä samaa jota olen jo tehnyt vuosia ja olisin niistä vaihtoehdoista ehkä saanut helposti paperit hyvillä arvosanoilla, mutta kuinka paljon olisin loppujen lopuksi niistä itse hyötynyt.
Mutta nyt... nyt opiskelen sitä mitä en tajua. Minkä kanssa jonkin verran pärjään, mutta joka aiheuttaa minulle aina enemmän tai vähemmän harmaita hiuksia ja naarmuja päänahkaan kun yritän ymmärtää mikä hitto milloinkin on keturallaan. Kute nnyt olen kironnut tietokonetta ja puhelinta ja niidne toimivuutta. Tiedän, että esim. puhelimessani on nyt jossain joku asetus mennyt keturalleen viimeisen parin viikon aikana, mutten ymmärrä mikä.
IT Tradenomi nyt on vain yleisnimitys jonka puitteissa joudun myös pohtimaan mihin erikoistun.
Postiiivinen yllätys oli kun tajusin opiskelupaikan otettuani vastaan, että minähän olen oikeutettu aikuisopintorahaan. Joka on merkittävästi isompi kuin korkeakoulun opintotuki. Okei... erotus on se että aikuisopintorahaa en saa koko opintojani kattamaan vaikka kuinka sitä yrittäisin venyttää ja pätkiä, mutta ehkä se on sitten opintojen loppupuolen ongelma enemmän. Ainakin sen turvin voin nyt alkuun keskittyä kaikessa rauhassa opintoihini.
konkreettiseksi opiskelijan elämä tuli siinä vaiheessa kun sain korkeakoulujen ateriakortin käteen. Olen oikeasti siis opiskelija ja saan syödä opiskelijahintaisesti ammattikorkeakouluilla. Piti käydä testaamassa oman koulun ruoka. Mmmmm... oli todella hyvää ja annos monipuolinen. Myönnetään... parempaa ruokaa kuin se mitä itse teen. Eli aivan varmasti tulen jatkossakin hyödyntämään moista etua.
Toinen konkreettinen asia oli se, että sain myös oppilaskunnalta opiskelijakortin jolla saan myös opiskelijaetuja vähän joka puolelta. Myös Valintatalot ja Siwat ottavat 5% kauppakassin hinnasta pois. Tosin ei sillä täällä niin ole merkitystä, mutta muualla kyllä. Ja saan kortilla myös kansainvälisesti etuja - jos vaikka eksyn jonnekin maailmallekin.
koska opinnot tapahtuvat verkossa, niin paljon on itsenäistä opiskelua. Ensimmäistäkään kirjaa minun ei tarvitse ostaa vaan kaikki materiaali löytyy kurssimme omista titeokannoista ja netistä. Ainoa mitä tarvisen opiskeluun on aikaa. Ja aikaa tarvitaan paljon. Tietokone, luurit (niitä nyt aiemmasta ammatista johtuen löytyy; kunnon headsettejä) ja nettiyhteys. Nettiyhteyskin on nyt parantunut täällä kun modeemi otti ja lämpeni niin että käteen poltti. En sitä sen enempää käyttänyt vaan kaivoin aikaisemman modeemin esille ja tyrkkäsin kortin sisään. Okei... ei surffata 4G:llä, surffataan 3G:llä mutta sentään nopeus kasvoi ja yhteydet parani ja nyt yhteys kestää 4 laitetta yhtä aikaa, kun aimmin kesti vain yhden ja sittenkin heikosti.
Mutta nyt kun malttaisi sitten jossakin kohtaa edes vähän rauhoittaa. Näin alkuun käyn todella kierroksilla ja keväästä tulee taatusti uudenlainen ja mielenkiintoinen. :) Kesällä olen EHKÄ jo oppinut jotakin uuttakin.
Nykyinen opiskelukin on monimuotoista. Jännä. Torstaina oli ensimmäinen koulupäivä ja AINOA lähiopetuspäivä. Samaan aikaan oli aivan mahtava tavata muita vuosikurssilaisia, mutta samalla toisaalta haikeaakin. vuosikurssimme kun on kuka mistäkin päin Suomea, jokainen kuitenkin varautunut siihen että kerran pari vuodessa pitäisi koululle tulla joten olikin yllätys että ei tarvitse. Jatkossa tapaamme linjoilla, kuka sitten osallistuu tunneille mistäkin päin Suomea - tai maailmaa.
Lyhyestä opiskelusta ei ole nyt kyse. 3½ vuotta olen opiskelija. Sen jälkeen olen uuni tuore IT Tradenomi. Yhteishaussa tämä koulu oli minulla vasta 5. vaihtoehto, mutta nyt kun koulu on alkamassa ja henkilökohtaista opetussuunnitelmaa tässä laatinut, niin olen enemmän kuin iloinen että en päässyt niitä opiskelemaan mitä olin laittanut tämän valinnan edelle. Ne eivät olisi minua ja osaamistani juuri kehittäneet vaan olisivat olleet lähinnä sitä samaa jota olen jo tehnyt vuosia ja olisin niistä vaihtoehdoista ehkä saanut helposti paperit hyvillä arvosanoilla, mutta kuinka paljon olisin loppujen lopuksi niistä itse hyötynyt.
Mutta nyt... nyt opiskelen sitä mitä en tajua. Minkä kanssa jonkin verran pärjään, mutta joka aiheuttaa minulle aina enemmän tai vähemmän harmaita hiuksia ja naarmuja päänahkaan kun yritän ymmärtää mikä hitto milloinkin on keturallaan. Kute nnyt olen kironnut tietokonetta ja puhelinta ja niidne toimivuutta. Tiedän, että esim. puhelimessani on nyt jossain joku asetus mennyt keturalleen viimeisen parin viikon aikana, mutten ymmärrä mikä.
IT Tradenomi nyt on vain yleisnimitys jonka puitteissa joudun myös pohtimaan mihin erikoistun.
Postiiivinen yllätys oli kun tajusin opiskelupaikan otettuani vastaan, että minähän olen oikeutettu aikuisopintorahaan. Joka on merkittävästi isompi kuin korkeakoulun opintotuki. Okei... erotus on se että aikuisopintorahaa en saa koko opintojani kattamaan vaikka kuinka sitä yrittäisin venyttää ja pätkiä, mutta ehkä se on sitten opintojen loppupuolen ongelma enemmän. Ainakin sen turvin voin nyt alkuun keskittyä kaikessa rauhassa opintoihini.
konkreettiseksi opiskelijan elämä tuli siinä vaiheessa kun sain korkeakoulujen ateriakortin käteen. Olen oikeasti siis opiskelija ja saan syödä opiskelijahintaisesti ammattikorkeakouluilla. Piti käydä testaamassa oman koulun ruoka. Mmmmm... oli todella hyvää ja annos monipuolinen. Myönnetään... parempaa ruokaa kuin se mitä itse teen. Eli aivan varmasti tulen jatkossakin hyödyntämään moista etua.
Toinen konkreettinen asia oli se, että sain myös oppilaskunnalta opiskelijakortin jolla saan myös opiskelijaetuja vähän joka puolelta. Myös Valintatalot ja Siwat ottavat 5% kauppakassin hinnasta pois. Tosin ei sillä täällä niin ole merkitystä, mutta muualla kyllä. Ja saan kortilla myös kansainvälisesti etuja - jos vaikka eksyn jonnekin maailmallekin.
koska opinnot tapahtuvat verkossa, niin paljon on itsenäistä opiskelua. Ensimmäistäkään kirjaa minun ei tarvitse ostaa vaan kaikki materiaali löytyy kurssimme omista titeokannoista ja netistä. Ainoa mitä tarvisen opiskeluun on aikaa. Ja aikaa tarvitaan paljon. Tietokone, luurit (niitä nyt aiemmasta ammatista johtuen löytyy; kunnon headsettejä) ja nettiyhteys. Nettiyhteyskin on nyt parantunut täällä kun modeemi otti ja lämpeni niin että käteen poltti. En sitä sen enempää käyttänyt vaan kaivoin aikaisemman modeemin esille ja tyrkkäsin kortin sisään. Okei... ei surffata 4G:llä, surffataan 3G:llä mutta sentään nopeus kasvoi ja yhteydet parani ja nyt yhteys kestää 4 laitetta yhtä aikaa, kun aimmin kesti vain yhden ja sittenkin heikosti.
Mutta nyt kun malttaisi sitten jossakin kohtaa edes vähän rauhoittaa. Näin alkuun käyn todella kierroksilla ja keväästä tulee taatusti uudenlainen ja mielenkiintoinen. :) Kesällä olen EHKÄ jo oppinut jotakin uuttakin.
keskiviikko 13. tammikuuta 2016
Eräänä kauniina päivänä...
Ja niin... Yksi kaunis päivä se tulee. Aamukahvilla, kun silmät eivät ole vielä kunnolla auki, toinen vain vähän raollaan ja aivokäyrä menee täysin tasaista. Päässä ei toimi vielä mikään ajatus ja ihme että olen edes kahvit saanut keitettyä. Ilmeisestikin vain lihasmuistilla.
Kun se tuore kahvi sitten saa silmää vähän enemmän raolleen, koiraa ulos päästäessä suhteellisen raikas pakkasilman avaa silmät ja hoksaa katsella ympärille. Ja sitten... "Mitä helvettiä täällä teen!?"
Jo jonkin aikaa on olo ollut väsynyt. Unelias. Olen laittanut sen tämän ikuisen pimeyden piikkiin, kun ei voi tietää onko oikeasti yö vai päivä ja pitäisikö nukkua vai valvoa. Kroppa siten on ollut myös sitä mieltä, että kun oikeasti on yö, niin piruako sitä nukkumaan, yhtä hämärää ja pimeää kun on päivälläkin, niin voi sitä nukkua silloinkin. Eikä minulle ole koskaan ollut ongelma nukkua auringossakaan. Hyvinkin voin ottaa 4-6 tunnin unet rannalla.
Mutta tänään tuntui että heräsin. Katselin ympärilleni kun samalla lueskelin uutisia. Ja joo... on lumimyräkkää. Tiedetään. siitä varotettiin jo päivää aiemmin, että näin tulee olemaan. Ja silti ihmiset keuhkoovat lumesta. Hei haloo!!! Yhä edelleen on kyse Suomesta. näillä leveysasteilla talvi tarkoittaa että jossain kohtaa tulee lunta. Piste. Joskus sitä tulee enemmän, joskus vähemmän, mutta joka vuosi sitä lunta on tullut kuitenkin. Täällä on ihmeellisen vähän lunta nyt. Ja ilmeisesti tällä hetkellä vähemmän mitä etelä-Suomessa. Niin... ja se lumisade ei tänne yltänyt.
Muuta ihmeellistä uutisoitavaa ei sitten maailmasta oikein osunutkaan silmiin. Hetken päästä puolittaisella ajatusjuoksulla surffattuani totesinkin ottaneeni lentoliput etelään. Ei ole eka kerta kun puolitajuissani shoppaan netissä. Kerran kamalassa flunssassa tilasin pesukoneen josta seuraavana päivänä ihmettelin toimitusvahvistusta sähköpostissani. No okei.. on siis lentoliput, pitää vissiin katsoa hotellikin. Siinä vaiheessa kun tajusin lennot ottaneeni, niin olin jo aivan tajuissani kun aloin hotellia valitsemaan.
Posti toi sähkölaskun. Minuun on iskenyt laiskuus ja laitoin sähköpatterit päälle. Laiskuus siivoamaan puumujua lattialta, tyhjentämään tuhkia ja vääntämään tulia. Ja hitto! olen minä ennenkin asunut sähkölämmitteisessä talossa ja hengissä selvinnyt ja kämppäkin on ollut varsin lämmin. Eikä ne laskutkaan olleet ihan mahdottomia. Turhaan ihmiset sähkölämmitystä kauhistelevat. Onhan se kallis lämmitysmuoto muihin verrattuna.
Koko joulukuu tuli lämmitettyä sähköllä ja kokattuakin sähköllä. Tuon tuostakin leivottiin ja patterin on saaneet hohkata kunnolla. Joten odotinkin että sähkölasku on huomattavasti isompi mitä marraskuussa. Ensin katsoin varovasti laskusta kulutuksen. 3½ kertainen kulutus. AUTS. Mutta samalla silmiin osui hinta. Kilpailutin sähköyhtiöt syksyllä ja otin kiinteän hinnan tilalle pörssisähkön. mitä olen itse seurannut sähkön hintaa niin joulu- ja tammikuu ovat luonnollisesti olleet kalleimmat kuukaudet vuodessa sähkön hinnoista puhuttaessa. Mutta sitten alkoikin hymyilyttää. Hinta olikin laskenut ja osaan kyllä päätellä mistä tuo johtuu... varmasti iso vaikutus sillä kun en ole saanut yöllä nukutuksi ja olen pystynyt hyödyntämään yön edulliset tunnit sähkön kulutuksessa. Ja laskun loppusumma oli puolet siitä mitä odotin tulevaksi. :) Harvemmin sitä sähkölaskua tarkastaessa hymyilyttää, mutta nyt hymyilytti
Sähkön hinta on pörssissä ollut todella alhaalla, joskin parina päivänä on ollut myös hyvinkin korkeella, mutta se on vain hetkittäinen parin tunnin hintapiikki ja siihen aikaan meillä ei oikeastaan sähköä juuri kulu. Sen verran hassusti tuo meidän päivärytmi menee. Mutta ei se minua haittaa. :)
Kun se tuore kahvi sitten saa silmää vähän enemmän raolleen, koiraa ulos päästäessä suhteellisen raikas pakkasilman avaa silmät ja hoksaa katsella ympärille. Ja sitten... "Mitä helvettiä täällä teen!?"
Jo jonkin aikaa on olo ollut väsynyt. Unelias. Olen laittanut sen tämän ikuisen pimeyden piikkiin, kun ei voi tietää onko oikeasti yö vai päivä ja pitäisikö nukkua vai valvoa. Kroppa siten on ollut myös sitä mieltä, että kun oikeasti on yö, niin piruako sitä nukkumaan, yhtä hämärää ja pimeää kun on päivälläkin, niin voi sitä nukkua silloinkin. Eikä minulle ole koskaan ollut ongelma nukkua auringossakaan. Hyvinkin voin ottaa 4-6 tunnin unet rannalla.
Mutta tänään tuntui että heräsin. Katselin ympärilleni kun samalla lueskelin uutisia. Ja joo... on lumimyräkkää. Tiedetään. siitä varotettiin jo päivää aiemmin, että näin tulee olemaan. Ja silti ihmiset keuhkoovat lumesta. Hei haloo!!! Yhä edelleen on kyse Suomesta. näillä leveysasteilla talvi tarkoittaa että jossain kohtaa tulee lunta. Piste. Joskus sitä tulee enemmän, joskus vähemmän, mutta joka vuosi sitä lunta on tullut kuitenkin. Täällä on ihmeellisen vähän lunta nyt. Ja ilmeisesti tällä hetkellä vähemmän mitä etelä-Suomessa. Niin... ja se lumisade ei tänne yltänyt.
Muuta ihmeellistä uutisoitavaa ei sitten maailmasta oikein osunutkaan silmiin. Hetken päästä puolittaisella ajatusjuoksulla surffattuani totesinkin ottaneeni lentoliput etelään. Ei ole eka kerta kun puolitajuissani shoppaan netissä. Kerran kamalassa flunssassa tilasin pesukoneen josta seuraavana päivänä ihmettelin toimitusvahvistusta sähköpostissani. No okei.. on siis lentoliput, pitää vissiin katsoa hotellikin. Siinä vaiheessa kun tajusin lennot ottaneeni, niin olin jo aivan tajuissani kun aloin hotellia valitsemaan.
Posti toi sähkölaskun. Minuun on iskenyt laiskuus ja laitoin sähköpatterit päälle. Laiskuus siivoamaan puumujua lattialta, tyhjentämään tuhkia ja vääntämään tulia. Ja hitto! olen minä ennenkin asunut sähkölämmitteisessä talossa ja hengissä selvinnyt ja kämppäkin on ollut varsin lämmin. Eikä ne laskutkaan olleet ihan mahdottomia. Turhaan ihmiset sähkölämmitystä kauhistelevat. Onhan se kallis lämmitysmuoto muihin verrattuna.
Koko joulukuu tuli lämmitettyä sähköllä ja kokattuakin sähköllä. Tuon tuostakin leivottiin ja patterin on saaneet hohkata kunnolla. Joten odotinkin että sähkölasku on huomattavasti isompi mitä marraskuussa. Ensin katsoin varovasti laskusta kulutuksen. 3½ kertainen kulutus. AUTS. Mutta samalla silmiin osui hinta. Kilpailutin sähköyhtiöt syksyllä ja otin kiinteän hinnan tilalle pörssisähkön. mitä olen itse seurannut sähkön hintaa niin joulu- ja tammikuu ovat luonnollisesti olleet kalleimmat kuukaudet vuodessa sähkön hinnoista puhuttaessa. Mutta sitten alkoikin hymyilyttää. Hinta olikin laskenut ja osaan kyllä päätellä mistä tuo johtuu... varmasti iso vaikutus sillä kun en ole saanut yöllä nukutuksi ja olen pystynyt hyödyntämään yön edulliset tunnit sähkön kulutuksessa. Ja laskun loppusumma oli puolet siitä mitä odotin tulevaksi. :) Harvemmin sitä sähkölaskua tarkastaessa hymyilyttää, mutta nyt hymyilytti
Sähkön hinta on pörssissä ollut todella alhaalla, joskin parina päivänä on ollut myös hyvinkin korkeella, mutta se on vain hetkittäinen parin tunnin hintapiikki ja siihen aikaan meillä ei oikeastaan sähköä juuri kulu. Sen verran hassusti tuo meidän päivärytmi menee. Mutta ei se minua haittaa. :)
maanantai 11. tammikuuta 2016
Suomalaiset ;)
Ja sattuipa sitten niin - taas kerran - että teet niin tai näin, niin aina menee väärinpäin. Kyseessä on nyt sitten mielestäni aika tyypillinen suomalainen mentalitetti.
Suomalainen se tykkää valittaa. Oli aihe mikä tahansa, niin valitettavaa löytyy. Mutta että sitten asialle tekisi jotain, niin se on harvinaista. Monesti suomalainen nurisee kyllä itsekseen ja turuilla ja toreilla, mutta että valittaisi sinne minne kuuluu..? Eeeeeiiii se käy. Siinähän on riski että asia ehkä korjaantuisi ja mistäs sitten valitetaan? Tai ainakin riski että sitä yritetään korjata.
Jos nyt itse et sitten asialle teekään mitään, mutta joku toinen tekee ja löytää tahon jota alkaa kiinnostamaan miten asiat oikeasti makaa ja alkaakin tapahtumaan, niin se on vielä pahempi juttu. Et saa otettua itsellesi asiasta mitallia ja valituksen aihekin loppuu. Kunnes löytyy uusi aihe josta kitistä.
Oma mentaliteettini kuitenkin poikkeaa hieman tuosta. Jos näen ongelmakohdan joka ei toimi, niin valitan. Ongelmasta ja sen suuruudesta riippuen joko ensin vain lähipiirille tai etsin oikean tahon joka asiaan pystyy vaikuttamaan. Jos ensimmäinen taho ei saa aikaan toivottua tulosta, niin valitan seuraavalle taholle.
Suomalainen se tykkää valittaa. Oli aihe mikä tahansa, niin valitettavaa löytyy. Mutta että sitten asialle tekisi jotain, niin se on harvinaista. Monesti suomalainen nurisee kyllä itsekseen ja turuilla ja toreilla, mutta että valittaisi sinne minne kuuluu..? Eeeeeiiii se käy. Siinähän on riski että asia ehkä korjaantuisi ja mistäs sitten valitetaan? Tai ainakin riski että sitä yritetään korjata.
Jos nyt itse et sitten asialle teekään mitään, mutta joku toinen tekee ja löytää tahon jota alkaa kiinnostamaan miten asiat oikeasti makaa ja alkaakin tapahtumaan, niin se on vielä pahempi juttu. Et saa otettua itsellesi asiasta mitallia ja valituksen aihekin loppuu. Kunnes löytyy uusi aihe josta kitistä.
Oma mentaliteettini kuitenkin poikkeaa hieman tuosta. Jos näen ongelmakohdan joka ei toimi, niin valitan. Ongelmasta ja sen suuruudesta riippuen joko ensin vain lähipiirille tai etsin oikean tahon joka asiaan pystyy vaikuttamaan. Jos ensimmäinen taho ei saa aikaan toivottua tulosta, niin valitan seuraavalle taholle.
tiistai 5. tammikuuta 2016
Shoppailuja
Se ei ole mikään uutinen - eikä salaisuus etenkään - että teen paljon ostoksia netissä ja tilaan tavaroita monesti ulkomailta. Syy on yksinkertaisesti se, etten löydä mieleistäni Suomesta järkevään hintaan - jos ollenkaan.
Esimerkiksi joulun alla katselin joulukoristeita. Ihan tuossa länsinaapurissa oli paljon enemmän minun näköisiä koristeita tarjolla, Suomessa niitä samoja joilla kauppojen hyllyt on täytetty jo 20 vuotta. Ainakin. Okei... ehkä Stockmannilta tai Sokokselta saattaisi jotain erikoisempaa löytyä. Tai sitten pienistä putiikeista, mutta hinnat on pilvissä.
Niinpä nytkin sittne on tullut taas shoppailtua, milloin Kiinasta, milloin USA:sta. Kiinan tavaroissa olen suosinut Light In The Boxia. Toimitus on pelannut hyvin ja monesti tuotteet on lähetetty EU-varastolta, jolloin tulleja ja veroja ei tule. Periaatteessa.
Käytännössä joutuu ne maksamaan, mutta olen myös aina ottanut mukaan tulli- ja verovakuutuksen, jolloin LITB tilittää maksut minulle jälkeenpäin takaisin. No big deal. Homma on otiminut hyvin, kun tullauksen jälkeen paketti on tullut parissa päivässä postiin. Monesti toimituksetkin on olleet todella nopeita.
Noh... tilasinpa sitten tavallisuudesta poiketen vähän vaatteita. Tulos: paketti ei ollut tullut vielä Joulun jälkeenkään Suomeen. uuden vuoden aaton aattona sain tullausilmoituksen. Ei siinä. Tullasin paketin ja se tuli tänään. Tavallisessa postissa, laatikkoon.
Vaan tilattiinpa jouluna sitten tablettia ja vähän lisää vaatteita. Toimitukseksi tuli automaattisesti pikalähetys jota en huomannut vaihtaa tavalliseen. Toimitusaika piti olla 3-5 arkipäivää. Onhan tässä pyhiä ollut. Paketti kuitenkin lähti joulun pyhinä Kiinasta. Kahden kuriirifirman kautta. Toimituskuluja tuli lähetykselle vakuutuksineen 35 e.
Välipäivät meni taistellessa DHL:n ja UPS:n kanssa jotka tässä tapauksessa kuljettavat tilaukset. UPS:ltä tuli viesti, että minun tarvitsisi heille maksaa erikseen tullauksesta. En lämmennyt ajatukselle, koska osaan varsin helposti itsekin hoitaa tullauksen. Vaan heillä kuulema onkin käytäntönä, että jos tullaan itse niin toimitus kotiin maksaa 24,80 e. Heitin tullaamana tullaus olisi maksanut 14,80 € + tullimaksu + verot. Vedin porot nessuun. Perustelu itsetullauksen toimitusmaksuun oli se, että se aiheuttaa heille työtä. Ööö... en tajua silti. Miksi hitossa minun pitäisi maksaa siitä, että lähettäjä valitsee kuriiriliikkeen toimittamaan tilausta josta olen toimituksen jo maksanut? Minä en UPS:ää toimittajaksi valinnut. Ja myöskin tässä tilauksessa on tullivakuutukset jo mukana.
Loppujen lopuksi pääsimme yhteisymmärrykseen, että tullaan tilauksen itse ja he toimittavat tilauksen minulle ilman eri kustannuksia. Lähetin myös tullin luovutuspäätöksen heille suoraan, joten ei ongelmaa.
Ymmärrän sen, että tilaus toimitetaan 2 erässä, jo ihan varastoinninkin takia, mutta myös se helpottaa minulla tullausta kun ei tarvitse miettiä mitä lähetyskoodia käytänkään jos paketti sisältää sekä elektroniikkaa, että vaatteita. Elektroniikan verotusraja on tässä tapauksessa 150 € ja tilaus jää alle sen, mutta vaatteiden osalta verotusraja onkin 22 e ja se menee yli. Oma lukunsa tietysti on vielä se, että tulli verottaa myös postituskuluista ALV:t. Millä logiikalla, en tiedä, mutta sitä en jaksa nyt edes pohtiakaan. tämän elektroniikkatilauksen tullauksesta maksoin 28,90 e, eli UPS:n mukaan olisin maksanut heille yhteensä 43,70 e toimituksesta vielä lisää.
Vaan sitten DHL. Voi perkele!!! Heiltäkin tuli tekstiviesti, että on lähetys joka pitäisi tullata. Ja voin antaa tiedot linkin kautta. Kirjoitin linkin koneelle, koska puhelin on niin perkeleen hidas aukomaan linkkejä. Vain sivu jossa kysyttiin sotu ja sähköpostiosoite tullausta varten. Ei mitään muuta ylimääräistä tietoa. Ei hinnoista eikä mistään.
Ajattelin että asiahan on tällä kunnossa kunnes tuli lasku. Halusivat minun maksavan heille 26,01 € tullauksesta ja tullivakuutuksesta. Huomioitavaa on, että he ovat tullanneet samat postituskulut mukaan tilaukseen kuin minäkin tullasin. toinen huomioitava seikka on se, että paketti ei ole vielä Suomessa ja väittävät tullanneensa sen jo. Eritelystä tarkistin verojen osuuden tästä tilauksesta. Se oli oikein ja se minun kuuluukin maksaa kun paketti on Suomessa. Ja sen voin maksaa myös itse Tulliin.
Kumpikin kuriiriliike ottavat paketin säilyttämisestä myös 17 e/vrk jos paketti seisoo hiellä varastossa yli 5 päivää. Jännityksellä odotan mitä laskua seuraavaksi tarjoavat.
Lähettäjäkin, LITB on saanut oman osuutensa. tässä tapauksessa heille on saanut vääntää ratakiskoa urakalla. Lopputulema on se, että jos jotakin maksuja tulee, niin he tilittävät ne minulle päin takaisin. Ilman meteliähän tilauksen toimitus olisi tullut minulle maksamaan 104,71 €.
Vaan niin... moisen väännön jälkeen en toista kertaa tilaa heiltä vaikka ennen kaikki onkin toiminut moitteettomasti. Jatkossa tilaan muualta. Ja ainakin tarkistan ettei mitään hiton kuriiriliikettä käytetä.
Niin... ja se aiemmin tilaamani paketti joka tuli uuden Vuoden aaton aattona... se tuli tavallisessa postissa. Samaan aikana tullasin kuitenkin UPS:n paketin ja sitä ei vielä ole minulle toimitettu... Jännä, että posti pystyy toimittamaan edullisemmin paketin perille kuin yksityinen kuriiriliike törkyhinnoittelulla.
Esimerkiksi joulun alla katselin joulukoristeita. Ihan tuossa länsinaapurissa oli paljon enemmän minun näköisiä koristeita tarjolla, Suomessa niitä samoja joilla kauppojen hyllyt on täytetty jo 20 vuotta. Ainakin. Okei... ehkä Stockmannilta tai Sokokselta saattaisi jotain erikoisempaa löytyä. Tai sitten pienistä putiikeista, mutta hinnat on pilvissä.
Niinpä nytkin sittne on tullut taas shoppailtua, milloin Kiinasta, milloin USA:sta. Kiinan tavaroissa olen suosinut Light In The Boxia. Toimitus on pelannut hyvin ja monesti tuotteet on lähetetty EU-varastolta, jolloin tulleja ja veroja ei tule. Periaatteessa.
Käytännössä joutuu ne maksamaan, mutta olen myös aina ottanut mukaan tulli- ja verovakuutuksen, jolloin LITB tilittää maksut minulle jälkeenpäin takaisin. No big deal. Homma on otiminut hyvin, kun tullauksen jälkeen paketti on tullut parissa päivässä postiin. Monesti toimituksetkin on olleet todella nopeita.
Noh... tilasinpa sitten tavallisuudesta poiketen vähän vaatteita. Tulos: paketti ei ollut tullut vielä Joulun jälkeenkään Suomeen. uuden vuoden aaton aattona sain tullausilmoituksen. Ei siinä. Tullasin paketin ja se tuli tänään. Tavallisessa postissa, laatikkoon.
Vaan tilattiinpa jouluna sitten tablettia ja vähän lisää vaatteita. Toimitukseksi tuli automaattisesti pikalähetys jota en huomannut vaihtaa tavalliseen. Toimitusaika piti olla 3-5 arkipäivää. Onhan tässä pyhiä ollut. Paketti kuitenkin lähti joulun pyhinä Kiinasta. Kahden kuriirifirman kautta. Toimituskuluja tuli lähetykselle vakuutuksineen 35 e.
Välipäivät meni taistellessa DHL:n ja UPS:n kanssa jotka tässä tapauksessa kuljettavat tilaukset. UPS:ltä tuli viesti, että minun tarvitsisi heille maksaa erikseen tullauksesta. En lämmennyt ajatukselle, koska osaan varsin helposti itsekin hoitaa tullauksen. Vaan heillä kuulema onkin käytäntönä, että jos tullaan itse niin toimitus kotiin maksaa 24,80 e. Heitin tullaamana tullaus olisi maksanut 14,80 € + tullimaksu + verot. Vedin porot nessuun. Perustelu itsetullauksen toimitusmaksuun oli se, että se aiheuttaa heille työtä. Ööö... en tajua silti. Miksi hitossa minun pitäisi maksaa siitä, että lähettäjä valitsee kuriiriliikkeen toimittamaan tilausta josta olen toimituksen jo maksanut? Minä en UPS:ää toimittajaksi valinnut. Ja myöskin tässä tilauksessa on tullivakuutukset jo mukana.
Loppujen lopuksi pääsimme yhteisymmärrykseen, että tullaan tilauksen itse ja he toimittavat tilauksen minulle ilman eri kustannuksia. Lähetin myös tullin luovutuspäätöksen heille suoraan, joten ei ongelmaa.
Ymmärrän sen, että tilaus toimitetaan 2 erässä, jo ihan varastoinninkin takia, mutta myös se helpottaa minulla tullausta kun ei tarvitse miettiä mitä lähetyskoodia käytänkään jos paketti sisältää sekä elektroniikkaa, että vaatteita. Elektroniikan verotusraja on tässä tapauksessa 150 € ja tilaus jää alle sen, mutta vaatteiden osalta verotusraja onkin 22 e ja se menee yli. Oma lukunsa tietysti on vielä se, että tulli verottaa myös postituskuluista ALV:t. Millä logiikalla, en tiedä, mutta sitä en jaksa nyt edes pohtiakaan. tämän elektroniikkatilauksen tullauksesta maksoin 28,90 e, eli UPS:n mukaan olisin maksanut heille yhteensä 43,70 e toimituksesta vielä lisää.
Vaan sitten DHL. Voi perkele!!! Heiltäkin tuli tekstiviesti, että on lähetys joka pitäisi tullata. Ja voin antaa tiedot linkin kautta. Kirjoitin linkin koneelle, koska puhelin on niin perkeleen hidas aukomaan linkkejä. Vain sivu jossa kysyttiin sotu ja sähköpostiosoite tullausta varten. Ei mitään muuta ylimääräistä tietoa. Ei hinnoista eikä mistään.
Ajattelin että asiahan on tällä kunnossa kunnes tuli lasku. Halusivat minun maksavan heille 26,01 € tullauksesta ja tullivakuutuksesta. Huomioitavaa on, että he ovat tullanneet samat postituskulut mukaan tilaukseen kuin minäkin tullasin. toinen huomioitava seikka on se, että paketti ei ole vielä Suomessa ja väittävät tullanneensa sen jo. Eritelystä tarkistin verojen osuuden tästä tilauksesta. Se oli oikein ja se minun kuuluukin maksaa kun paketti on Suomessa. Ja sen voin maksaa myös itse Tulliin.
Kumpikin kuriiriliike ottavat paketin säilyttämisestä myös 17 e/vrk jos paketti seisoo hiellä varastossa yli 5 päivää. Jännityksellä odotan mitä laskua seuraavaksi tarjoavat.
Lähettäjäkin, LITB on saanut oman osuutensa. tässä tapauksessa heille on saanut vääntää ratakiskoa urakalla. Lopputulema on se, että jos jotakin maksuja tulee, niin he tilittävät ne minulle päin takaisin. Ilman meteliähän tilauksen toimitus olisi tullut minulle maksamaan 104,71 €.
Vaan niin... moisen väännön jälkeen en toista kertaa tilaa heiltä vaikka ennen kaikki onkin toiminut moitteettomasti. Jatkossa tilaan muualta. Ja ainakin tarkistan ettei mitään hiton kuriiriliikettä käytetä.
Niin... ja se aiemmin tilaamani paketti joka tuli uuden Vuoden aaton aattona... se tuli tavallisessa postissa. Samaan aikana tullasin kuitenkin UPS:n paketin ja sitä ei vielä ole minulle toimitettu... Jännä, että posti pystyy toimittamaan edullisemmin paketin perille kuin yksityinen kuriiriliike törkyhinnoittelulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)