Nyt saa suomalainen terveydenhuolto taas sapiskaa. Ja koulujärjestelmä. Ei ole eka kerta kun mollaan terveydenhuoltoa. Tai koulua. Olen minä välillä muistanut kehuakin, silloin kun on ollut aihetta. Mutta aivan liian harvoin on aihetta kehuihin.
Vaan niin... mistä päästä edes alottaisin?
Muksulla sattui tapaturma koulussa 1½ vuotta sitten. Siitä käytiin päivystyksessä. Sanottiin "voi voi, ota buranaa. Kyllä se siitä". Selkä kun tärähti tai jotain. Ei kuvia, eikä sen tarkempia tutkimuksia. mitä sitten että selkä on turvoksissakin.
siitä lähtien ei ole ollut viikkoa ettei selkä olisi muistuttanut olemassa olostaan. Liikuntatunnit ovat olleet muksulle kivuliaita, ja liikuntatuntien jälkeen selkä kipeytyy moneksi päiväksi. Buranaa kuluu. Ja lääkärit sanovat "voi voi, ota buranaa". Ja samaan aikaan sitten hemoglobiini laskee. Liekö sattumaa? En usko, koska niin aspiriini, disperiini kuin buranakin ohentavat verta.
Nyt sitten liikuntatunnilla selkä naksahti. Muksu kertoi että kipu yltti pitkälle jalkaan. Ja näinhän minä se nomin silmin kun toinen ei pääse kulkemaan kunnolla. Ja näin myös liikkumisesta, että samanlaista raahustamista olen itsekin pitänyt - eli nyt sattuu ja lujaa. Lääkekaapilta kunnon satsit parasetamolia ja ibuprofeiinia. Muuta nyt ei ollut tällä kertaa tarjolla. Muksu katsoi hetken pillereitä ja totesin
" nuo ensin, ellei auta, niin sitten ibuprofeiinia lisää".
Opettaja oli tuumannut: "voi voi, kyllä se siitä, vähän venyttelet". WTF!? kokeilkoot moiset viisastelijat itse venytellä kipeällä selällä ilman lääkkeitä! Nimimerkillä "olen kokeillut" ja ortopedikin todennut, että se on tuhoon tuomittu yritys. Kotikaapista löytyneillä lääkkeillä kipu saatiin siedettäväksi. Venyttelyyn ei kyennyt silti. Nähtäväksi jää miten saadaan muksu aamulla ylös sängystä, todennäköisesti kun ei ihan näin vähällä ensiavulla nyt selvitty.
Ja ilmoitettiinko minulle koulusta mitään, no eipä tietenkään, vaikka kuuluisi.
Mutta mitä tekee terveydenhuolto? On tässä 1½ vuoden aikana koitettu sitä selkää käydä lääkäreilläkin näyttämässä. Vastaus on aina "voi voi ota buranaa. kyllä se siitä." yksi lääkäri on jopa sanonut että tärähdys (!?) voi hyvinkin ottaa toipua useita vuosia (!?). En edes viitsi päästellä kaikkia niitä kirosanoja ja muutamia uusiakin joita olen tässä oppinut, mutta tärähdys menee ohi muutamassa viikossa viimeistään. samoin kuin venähdys. Ja sen voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, olen minä sen verran tapaturma-altis yksilö ollut lapsena. 1½ vuotta selkävaivoja ei ole tärähdys. Mutta mitäpä sitä lääkärit selkävaivoja potenutta äitiä uskomaan, etenkin kun äidithän ei koskaan tunne omia lapsiaan... Okei... minun vaivoista lääkärillä ei ole tietoa tokikaan, mutta pitäisi kai nyt lääkärinkin jo tajuta, että ei voi nuorella olla selkä vain tärähtänyt, jos liikunta aina sattuu. 1½ vuotta.
Mutta alunperinkin... miksei alunperinkään ihmisiä oteta vakavissaan lääkärissä. Luulevatko lääkärit yhä edelleenkin, että ihmisistä on paljonm iellyttävämpää ravata jonottamaan päivystykseen kuin viettää kotona leffailtaa tms!?!!? Haloo, herätys. En minä ainakaan nauti lääkärissä jonottamisesta. En päiväsaikaan tavan vastaanotolla, enkä etenkään päivystysaikana.
Ja minä äitinä... no, yritän kovin näyttää urhoollista ja vahvaa, mutta itku meinaa väkisin tulla. Koska TIEDÄN millaista kipua lapseni kokee :( Ja sitä kipua en soisi kenellekään. Enkä pysty ottamaan tuota kipua kokonaan pois.
