Nyt se kaikki on virallista. :) vieläkin on aika epätodellinen olo eikä oikein voi käsittää että 15 vuoden jälkeen olen jälleen koulun penkillä ja opiskelija. Siis ihan kokopäiväinen opiskelija. Onhan tässä välissä tullut suoritettua lyhyitä kursseja ja monimuotoisia etäopintoja jotka kuitenkaan eivät ole olleet kokopäiväisiä.
Nykyinen opiskelukin on monimuotoista. Jännä. Torstaina oli ensimmäinen koulupäivä ja AINOA lähiopetuspäivä. Samaan aikaan oli aivan mahtava tavata muita vuosikurssilaisia, mutta samalla toisaalta haikeaakin. vuosikurssimme kun on kuka mistäkin päin Suomea, jokainen kuitenkin varautunut siihen että kerran pari vuodessa pitäisi koululle tulla joten olikin yllätys että ei tarvitse. Jatkossa tapaamme linjoilla, kuka sitten osallistuu tunneille mistäkin päin Suomea - tai maailmaa.
Lyhyestä opiskelusta ei ole nyt kyse. 3½ vuotta olen opiskelija. Sen jälkeen olen uuni tuore IT Tradenomi. Yhteishaussa tämä koulu oli minulla vasta 5. vaihtoehto, mutta nyt kun koulu on alkamassa ja henkilökohtaista opetussuunnitelmaa tässä laatinut, niin olen enemmän kuin iloinen että en päässyt niitä opiskelemaan mitä olin laittanut tämän valinnan edelle. Ne eivät olisi minua ja osaamistani juuri kehittäneet vaan olisivat olleet lähinnä sitä samaa jota olen jo tehnyt vuosia ja olisin niistä vaihtoehdoista ehkä saanut helposti paperit hyvillä arvosanoilla, mutta kuinka paljon olisin loppujen lopuksi niistä itse hyötynyt.
Mutta nyt... nyt opiskelen sitä mitä en tajua. Minkä kanssa jonkin verran pärjään, mutta joka aiheuttaa minulle aina enemmän tai vähemmän harmaita hiuksia ja naarmuja päänahkaan kun yritän ymmärtää mikä hitto milloinkin on keturallaan. Kute nnyt olen kironnut tietokonetta ja puhelinta ja niidne toimivuutta. Tiedän, että esim. puhelimessani on nyt jossain joku asetus mennyt keturalleen viimeisen parin viikon aikana, mutten ymmärrä mikä.
IT Tradenomi nyt on vain yleisnimitys jonka puitteissa joudun myös pohtimaan mihin erikoistun.
Postiiivinen yllätys oli kun tajusin opiskelupaikan otettuani vastaan, että minähän olen oikeutettu aikuisopintorahaan. Joka on merkittävästi isompi kuin korkeakoulun opintotuki. Okei... erotus on se että aikuisopintorahaa en saa koko opintojani kattamaan vaikka kuinka sitä yrittäisin venyttää ja pätkiä, mutta ehkä se on sitten opintojen loppupuolen ongelma enemmän. Ainakin sen turvin voin nyt alkuun keskittyä kaikessa rauhassa opintoihini.
konkreettiseksi opiskelijan elämä tuli siinä vaiheessa kun sain korkeakoulujen ateriakortin käteen. Olen oikeasti siis opiskelija ja saan syödä opiskelijahintaisesti ammattikorkeakouluilla. Piti käydä testaamassa oman koulun ruoka. Mmmmm... oli todella hyvää ja annos monipuolinen. Myönnetään... parempaa ruokaa kuin se mitä itse teen. Eli aivan varmasti tulen jatkossakin hyödyntämään moista etua.
Toinen konkreettinen asia oli se, että sain myös oppilaskunnalta opiskelijakortin jolla saan myös opiskelijaetuja vähän joka puolelta. Myös Valintatalot ja Siwat ottavat 5% kauppakassin hinnasta pois. Tosin ei sillä täällä niin ole merkitystä, mutta muualla kyllä. Ja saan kortilla myös kansainvälisesti etuja - jos vaikka eksyn jonnekin maailmallekin.
koska opinnot tapahtuvat verkossa, niin paljon on itsenäistä opiskelua. Ensimmäistäkään kirjaa minun ei tarvitse ostaa vaan kaikki materiaali löytyy kurssimme omista titeokannoista ja netistä. Ainoa mitä tarvisen opiskeluun on aikaa. Ja aikaa tarvitaan paljon. Tietokone, luurit (niitä nyt aiemmasta ammatista johtuen löytyy; kunnon headsettejä) ja nettiyhteys. Nettiyhteyskin on nyt parantunut täällä kun modeemi otti ja lämpeni niin että käteen poltti. En sitä sen enempää käyttänyt vaan kaivoin aikaisemman modeemin esille ja tyrkkäsin kortin sisään. Okei... ei surffata 4G:llä, surffataan 3G:llä mutta sentään nopeus kasvoi ja yhteydet parani ja nyt yhteys kestää 4 laitetta yhtä aikaa, kun aimmin kesti vain yhden ja sittenkin heikosti.
Mutta nyt kun malttaisi sitten jossakin kohtaa edes vähän rauhoittaa. Näin alkuun käyn todella kierroksilla ja keväästä tulee taatusti uudenlainen ja mielenkiintoinen. :) Kesällä olen EHKÄ jo oppinut jotakin uuttakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti