Nonni. Nyt on konkretisoitunut ihan kunnolla, että olen opiskelja. ensimmäinen opintojen rahoituserä napsahti tilille ja opiskelijakorttikin on tilattu ja tulossa. Ensimmäiset harkkatyötkin on jo palautettu ja deadline ei pukkaa vielä edes päälle. Opisklukavereiden kanssa on hyvin lähtenyt juttu luistamaan ja vitsiäkin väännetään. Ja eka motivaation nostatuskin on jouduttu tekemään...
Työn alla on lukea 250 sivuinen kirja Excelistä. Se on minulle ehkä se kaikkein vähiten kiinnostava ohjelma mitä tietokoneelle vaan voi löytyä. Itse taulukkolaskentaohjelmia vastaan minulla ei varsinaisesti ole mitään, mutta en vain voi mitään sille, että nimenomaan sana Excel minulle tökkii. Ja kun koulun strateginen valinta on Microsoftin tuoteperhe, niin ei auta itku markkinoilla. Pakko opetella sitä käyttämään. Tosin pakko on ennenkin ollut ihan hyvä motivaattori minulle.
No kun huiman suuri opintojen rahoituserä napsahti tilille, niin opiskelijahan lähti sittne kauppaan. Ja pisti ranttaliksi oikein kunnolla. Nyt kuitenkin oikein kylälle kauppaan miehen kyydissä ja kotimatkalla poikettiin romanttiselle grilliaterialle - eli kebabia ja ranskalaisia. Kaupassakin pistin ranttaliksi... ostin jopa hiusväriä ja vähän olutta. Lapsille karkkia. Tietysti siis normaalien ruokien lisäksi.
mies meni talliin väkertää auton kimpussa. Ja kun sieltä sisälle tulee niin voin kuvitella että hänen ilme on näkemisen arvoinen kun tuvassa on kolmen naisen pään värit muuttunut. Itse saattaisin epäillä dieselin katkun tai parin oluen nousseen päähän.
Mutta täytyy myöntää, että tuntuu hyvältä olla opiskelija. Teki hyvää myöskin livahtaa miehen kanssa kaksistaan kauppaan kun näin keskellä ei mitään on vaikea löytää sellaista kahden keskistä aikaa. Ja olkoot sitten vaikka vain kauppareissu, niin siitäkin voi tulla romanttista. Sellaista arkiromantiikkaa. Kuten meillä suhteessa hyvinä aikoina on muutenkin.
Opiskelut on lähteneet hyvin käyntiin ja päätin, että haen kyllä oppilasvaihtoonkin. Mies ei toki ihan heti hyppinyt riemusta kun siitä puhuin. vielä vähemmän innostui kun kerroin muutaman kohdevaihtoehdon mitkä kiinnostaa. Yhdestä kohteesta tuumasi "Sinne jos meet, niin saat myös jäädä sinne. Se kun on ollut mulla haaveissa jo 15 vuotta". Vaan ei tuo hassu ottanut huomioon sitä, että tietysti saan ottaa perheeni mukaan. Ei koulu toki tue perheen mukaan lähtöä, mutta minun osuutta kyllä. Ja koska se vaihtoon lähteminen ei ole heti huomenna niin tässä on hyvin aikaa sitä suunnitella.
Vaan niin on rajut bileet tällä opiskelijalla, että pari olutta, väri päähän ja Excel-kirjaa lukien ja harjoituksia tehden... Todennäköisesti yhdistelmä josta saa vähintään samanlaisen "krapulan" kuin yökerhoista. Päänsäryn lukemisesta, huonon olon hiusvärin kärystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti