Kulttuurien törmäyskurssilla

Kolareita aina toisinaan sattuu. ainakin jos kaupunkilainen muuttaa maaseudulle kylään jossa on alle 100 asukasta. Alkuun noita kolareita sattui enemmänkin, mutta nyt viimeinen muutama kuukausi on ollut jo rauhallisempaa.

Naapurin rouva on jo vihdoin ymmärtänyt etten välitä hänen seurastaan ja en todellakaan jaksa hänen seuraansa jos 2 minuutissa alkaa minulle haukkumaan Miestäni. Ei ole paljon enää näkynyt ja hyvä niin. Muutenkin ilmeisesti juorut on olleet vain niitä samoja koska mitään uusia juoruja ei ole korviini kantautunut. Ja näin pienellä kylällä niitä juoruja vain ei voi olla kuulematta.

Huvittavaa noissa juoruiluissa on, että kukaan kylällä ei niistä pidä silloin kun ne osuvat omalle kohdalle, mutta kaikki sitä harrastaa. Ja kaikki tietää että kylällä juorutaan. Minusta asiaan olisi hyvin yksinkertainen ratkaisu. Jokainen pitäisi huolen omista asioistaan ja jättäisi sen juoruilun. Vaatiihan se opettelua, etenkin jos alkoholilla on jo enemmän tai vähemmän pitempään pehmitetty päätä, mutta ei se nyt voi olla vaikea keskittyä elämään vain omaa elämäänsä ja antaa muidenkin elää omineen.

Nyt poikkesi pitkästä aikaa, jo kaukaa kiekui minua ja kertoi tuovansa postia. Minä nyt en muutenkaan ollut tavoistani poiketen erityisen hyvällä tuulella ja vielä kun tuli keskeyttämään harkkatyön joka vaati minulta keskittymistä, niin vastaanotto oli kaikkea muuta kuin ystävällinen. Taisi siinä puoli kylää kuulla kun täräytin koko keuhkojeni tilavuudelta "MINÄ OSAAN ITSEKIN KÄVELLÄ LAATIKOLLE HAKEMAAN POSTINI! Että kiitos vaan, mutta jatkossa anna olla!!!"

Hyväähän naapuri ehkä tarkoitti, mutta kun moiseen ei ole tottunut, niin kyllä minä haluan ihan itse hakea postini edelleen. Toisaalta syykin äkilliseen postin kiikuttamiseen saattoi puhtaasti olla se, että kyläläiset haluavat kuulla edes jotain uutta, edes sen mitä postia meille tulee. Edellisellä viikolla kun oli Miehen kirje päätynyt naapurin rouvalle. Ehkä vahingossa hänen laatikkoon, mutta vahingossa ei rouva varmasti sitä avattuna tänne tuonut. Siitä on hyvä sitten vetää omia johtopäätöksiä, jotka kuitenkin menevät taas metsään. 

No... postiepisodi oli ja meni ja postimme on saanut odottaa nyt laatikossa että minä itse haen sen. Tai sitten lapset koulusta tullessaan. Vaan sitten pästäänkin toisene aiheeseen. 

Jo pari viikkoa olen ollut aivan varma, että koirani korvissa on jotakin sanomista, ja että koirani ei ole kunnossa ihan muutenkaan. Kylällä - ja Mieheltäkin - kuulin "ei sillä voi olla korvissa mitään, se on pystykorvainen, ei niillä ikinä ole korvien kanssa ongelmia". Ja yhtenä unettomana yönä sitten varasin koiralle tuossa eläinlääkärille aikaa netin kautta. Ajattelin, että ei siitä haittaa ole vaikka eläinlääkäri vilkaisee ja jos ei muuta, ni pistetäänpä sitten rokotukset kuntoon ainakin.

Ensin älähti Mies. "Miksi eläinlääkäri sieltä asti!? miksei tuo oman kunnan eläinlääkäri käy?" Perustelin. Tuo eläinlääkäri on sellaisessa paikassa että saan samalla käytyä niin Motonetissa, Tokmannilla, Prismassa, Apteekissa, Lidlissä, Gigantissa, Veikon Koneella... ja se oli ainoa eläinlääkäri jolla oli jonkinlainen hinnasto edes esillä, että pystyi vähän edes hyvin karkeaa suuntaa antavaa kustannusarviota tekemään ennen sinne menoa. Lisäksi tarvittaessa he pystyvät tekemään samassa paikassa leikkauksiakin, ottamaan kuvia, labroja jne - mitä kunnan eläinlääkäri ei pysty tekemään.

Ei siinä. Pitkin hampain lähdettiin käymään eläinlääkärissä. Ja kas... pystykorvaisella koirallani on kuin onkin bakteeriperäinen korvatulehdus. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen kun toin koiran takaisin autoon ja sanoin käyväni vielä maksamassa ja hakemassa lääkkeet. rokotuksia ei nyt voinut koiralle antaa tulehduksen takia, mutta hinta-laatusuhde oli kyllä kohdallaan. Olin varautunut kalliimpaan reissuun. Ja koska koiramme on ollut heittopussi ja tämä oli meillä ensimmäinen kerta eläinlääkärissä, niin sain minäkin yllättyä... 2 vuotta kun on työstänyt heittopussikoiran ei toivottuja piirteitä käytöksestä ja hionut yhteisymmärrystä ja ollaan päästy pitkälle, niin oli suuni loksahtaa auki, kun koira olisikin mieluummin lähtenyt karkuun. Ja koska ei päässyt karkuun, niin ulisi sitten koko 45 minuuttia aivan suoraa huutoa paniikissa. 

No, tyytyväisenä kuitenkin palasin kotiin ja laitoin lääkkeet korviin. Olin aloittamassa luentoa kun naapuri pyyhälsi traktorilla auraamaan pihan ja poikkesi myös sisälle. Silloin mieleeni tuli, että ehkäpä on syytä pistää kylälle juoru liikkeelle, että opiskelen ja pitää vähän varoen tulla sisään jos vaikka olenkin luennolla. Maaseudun ikävä puoli... ovissa ei ole ovikelloja ja yleensä tullaan tupaan vaan. Toki monet kolistavat ja koputtavat kyllä, ettei nyt ihan säikytetä, mutta silti. Mainitsin että just tultiin eläinlääkäriltä ja naapuri kyseli miksemme menneet toiselle eläinlääkärille, joka olisi ollut 20 km kauempanakin vielä. Huoh. 

toki tiedän, että kylällä on ollut tapana että koirat viedään sinne hoidettavaksi. On ollut kuulema pätevä lääkäri. Mutta hän ei pysty tekemään tarvittaessa kaikkia toimenpiteitä. Naapuri oli sittne poikennut talliin juttelemaan Miehen kanssa. mies tiesi kertoa että oli naapuri ilmeisesti ottanut tunteisiinsa että en ollut samalle lääkärille koiraa vienyt mihin "kaikki" muutkin vie koiriaan. Huoh.

Vaan niin... minkäs teet. Vaikka kuinka olen täällä asunut vuoden ja viihtynyt hyvin ja paikka tuntuu kodilta, niin olen siltikin yhä kaupunkilainen ja en koe edes olevani maalainen. Ja jos täällä nyt on ollut tapana iät ja ajat toimia kuten ovat toimineet, niin en minä taivu kyllä antiikin aikasiin kaavoihin vaan teen oman pääni mukaan. Eipä ihme, että kylällä juorutaan. 

Jos minun täytyy päästä liikkumaan kuntakeskukseen ja Mies ei olekaan kotona, niin en minä lähde naapurien ovia koputtelemaan vaan tilaan taksin. Asiointilinjalla se on edullistakin. 
 Kylän väestörakenne on sitä luokkaa, että suurin osa tämän kylän ihmisistä käy mieluiten K-kaupalla. Minä olen niitä harvoja jotka käyttävät S-kauppaa. Mutta onko syy siinä, että K-kauppa on ollut aiemmien vai siinä että K-kaupalla on Alko ja S-kaupalla on posti. Minulla on enemmän asiaa postiin kuin Alkoon.
Ja kylällähän on jopa Osuuspankki, mutta minä käytän S-pankkia. 
Kylällä on tapana lähteä Tornioon ostoksille, kun minä menen Rovaniemelle. 
Ja naapurin rouvalla oli vaikeuksia ymmärtää viime vuonna, että keinun viereen ei tule puutarhapöytää, kuten ennen on ollut. Kaipa olen kamala akka siinäkin, kun joulukuusikin on ollut tänä vuonna eri paikassa mitä aiempina vuosina.
Ja jos nyt muut haluavat viedä koiransa sille yhdelle eläinlääkärille hoidetavaksi, niin viekööt. Minä vien jatkossakin tuonne missä nyt kävin.

Mitäs koira sitten... No, vaikka joutui "kauhujen taloon" niin lääkitys ilmeisestikin jo tehoaa, koska on vieressä ollut torkkumassa ja välillä aina nostaa päättään ja katsoo minua kohti varsin onnellisen ja rakastuneen oloisesti ja mörisee pitkään ja tyytyväisenä. Ja ainakin käteni on hyvin nuoltu puhtaaksi. Eikä mitään ulinaa tai pientäkään vikinää pidä enää kun korvia lääkitään vaan on silmät pyörii päässä nautinnosta kun korvia puhdistetaan. Toivon vain että jälkikontrollissa ei ole sama meteli päällä.