Yhtenä päivänä poikkesimme hampurilaiselle. Annoksen hinta oli isolla mainostettu 4,95 €. Meitä oli syömässä 3 henkilöä. Syötyämme poikkesin vessaan. Kysyin vessan sijaintia taroilijalta joka oli enemmän kiinnostunut vain television ohjelmasta kuin minusta. Sain sentään viittauksen kädellä suunnasta.
Löysin vessan joka oli pienen komeron tapaisen perällä. Meinasin mennä jo sisään, kun huomasin että katosta tulee vettä. Eikä edes vähän. Palasin takaisin kysymään onko vessa epäkunnossa. Ei ollut. Tarjoilija tuumi vain, että mene sinne vain, pistä valot päälle. Tuijotin suu auki. Ei ihan minulle tule mieleen laittaa sähkövaloa päälle jos sen vierestä valuu vettä lattialle. Jäi vessassa käymättä ja palasin pöytään.
Välillä vilkuilin terassilta tarjoilijan suuntaan, josko hän tajuaisi että olemme syöneet ja voisimme haluta jälkiruokaa tai laskun. Ei. Häntä kiinnosti televisio yhä enemmän kuin me. Joten marssin uudestaan sisään. Ilmoitin että haluan maksaa. Tarjoilija totesi " 15 €". Ööö... minun matematiikan mukaan kylläkin 14,85 €. pieni asia, mutta kuitenkin.
Olimme Malagassa periaatteessa mukavaankin aikaan. Samaan aikaan kun oli 9 päivän Feria. Kaupunki muuttui juhla-alueeksi, joskin se myös tiesi sitä, että joka paikassa oli meluista ja täyttä. Ja varkaita.
Nuorimman lapsen puhein yritettiin varastaa keskellä kirkasta päivää silmieni alla. Istuimme satamassa siestaa viettämässä ja saman penkin reunalle tuli 2 noin 15-vuotiasta poikaa. Huomautin muksulleni puhelimesta, että pitää sen poissa näkyviltä, koska pojat olivat siitä kovin kiinnostuneita.
pojat lähtivät pois, mutta palasivat pian takaisin ja toinen selitti pokalla, että kaverin puhelin oli hävinnyt juuri siinä samaisessa paikassa ja siinä oli siniset kuoret. Hmmm. Niin varmaan. Totesin, että puhelin on lapseni. Pojat lähtivät, mutta palasivat vielä uudelleen saman selityksen kanssa. Siinä vaiheessa minulla paloi jo hermot ja otin aurinkolasit pois silmiltä ja läksytin poikia - espanjaksi.
Toisella kertaa loikoilimme puistossa viettämässä siestaa piknikin päälle. Käsilaukut tyynyinä. Muksut olivat jo torkahtaneet ja minäkin olin unen rajamailla. Huomasin, että joku mies - varsin siististi pukeutunutkin lähestyi meitä ja alkoi kiertämään meitä kuin kissa kuumaa puuroa. Hetken odottelin, että mitä tapahtuu. Mies sen kuin lähestyi ja lähestyi, kun hän oli noin metrin päässä ja tulossa meitä kohti, niin yllättäin pomppasin pystyyn. Mies luikki pois hyvin hätäisesti.
Lähtöpäivänä istuimme bussiasemalla odottamassa bussia. Latasin samalla puhelintani. yksi vuoro jäi välistä tulematta joten odottelimme toista ja koska meillä ei kiire ollut niin päätimme lähinnä lorvia hetken viileässä asemalla. Huomasin yhden miehen taas kiehnäävän edes takas ja katselevan meitä, sivusilmällä seurasin mitä tapahtuu. Kohta hän ohimennen tapasi toisen miehen, vaihtoi pari sanaa sen kanssa. Kohta kolmannen miehen. Ja neljännen ja viidennen. Kulki kuitenkin koko ajan meidän ohi edes takas. Viimeisellä kerralla vain 30 sentin päässä käsilaukustani, mutta kun vilkaisin häntä, niin käänsi katseensa pois, mutta meni vain parin metrin päähän meistä istumaan. Käsilaukun hihnan oli pujottanut jalkani ympärille. Samoin miehen tapaamat muut miehet seurasivat meidän tekemisiä. Ei mitenkään huomiota herättävää kytätä ihmisiä linja-autoasemalla ilman matkatavaroita.
Päätimme sitten siirtyä linja-autoasemalta suosiolla lähijunalle joka oli vieressä ja jättää varkaat ja koplat keskenään kyttäämään muita ihmisiä. Siellä kun oli enemmän vartijoita ja turvakameroita. Mutta ensin päätimme vähän napostella sipsejä ja hörppiä vettä, ennalta ehkäistä nestehukkaa, koska ulkona oli kuuma. Siinä syödessämme pitkä ja laiha mies käveli ohi ja katsoi "eväitämme". Käveli koristeistutuksen luo, muista ihmisistä välittämättä otti ison kiven ja ja näytti kävelevän suoraan meitä kohti.
Mies kääntyi kuitenkin ympäri, palautti kiven takaisin, mutta haki sen kohta uudestaan ja nyt käveli ohitsemme nin 5 metrin päässä olevan kebabilan luokse ja heitti kiven ikkunasta sisään. Ja taas minä tuijotin suu auki. Emme sitten heti lähtenee mihinkään, koska ajattelin, että jos poliisi haluaa jotakin kuulla niin on parempi istua ja odottaa poliisia paikalle. Poliisi tulikin nopeasti, mutta ei kiinnostunut silminnäkijöiden havainnoista.
Lentokentällä olikin sitten rauhallista, Malagassa. Toista oli sitten Helsingissä. Kun pääsimme Helsinkiin niin istahdimme odottamaan jatkoyhteyttämme. Terminaaliin tuli musta mies, joka ei suinkaan tullut ketään vastaan vaan oli enemmän kiinnostunut siitä missä on turvakamerat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti