perjantai 11. syyskuuta 2015

Painavaa ajatusten juoksua

Kun palasin Suomeen niin tuntui vain uskomattoman hyvältä olla Suomessa. Nauttia tästä kauniista syksyisestä maisemasta. Vaan äkkiä taas iski todellisuus vasten kasvoja. Vähän vain uutisia lukemalla ja kuuntelemalla. Ehdin iloita että yhteiskuntasopimus ei tullut voimaan ja siksipä kuuntelin tarkkaan mitä seuraavaksi. Sillä selvää on ihan kaikille, jopa monille ulkomaalaisille, että nykyinen järjestelmä on liian kallis ja jotakin on tehtävä. Kuulin niin espanjalaisten, englantilaisten, kuin ranskalaisten suusta, että on absurdia, että he kovin ihannoivat meidän yhteiskuntajärjestelmää ja tukia ja pyrkivät rakentamaan samanlaista järjestelmää ja meillä itsellämme ei ole varaa ylläpitää tätä.

Kun hallitus julkisti nyt uudet linjauksensa niin pisti vihaksi. Pisti todella vihaksi. mitä enemmän kuulen aiheesta, sitä enemmän minua sapettaa. Hallituksen jokainen jäsen on kääntänyt takkinsa. Paras kun Sipilä vielä pohtii takinkäännöstään "tuskin minua kukaan tämän takia on äänestänyt". No perkele! Eikö juuri vaalipuheiden perusteella valita se ehdokas jota äänestetään. Sipilä ei voi tietää mikä yksittäinen asia on yhdelle yksittäiselle ihmiselle tärkeä. Ja aliarvioi äänestäjänsä täysin. Samalla kun petti heidät.

Nyt iloitsen jokaisesta ulosmarssista, mielenosoituksesta, lakkouhasta joka on. Se on selkeä kannanotto hallituksen linjauksiin. Olkootkin että en usko niiden menevän läpi, ne ovat vasta linjauksia, mutta ei hallitus noin vain voi alkaa määräämään työntekijän työehtoja ohi liittojen ja työnantajien. Kai lain mukaan periaatteessa voi, mutta peruskoulun oppimäärällä se ei ole demokratiaa ja demokratia ei ole sama kuin 3 puolueen diktatuuri.

no, entäpä sitten pakolaiset. Ei voisi enää pahempaan saumaan tulla Syyrian kriisi. Toisenlaisena aikana olisin suvaitsevammalla linjalla, joskaan en edelleenkään sietäisi näitä elintasopakolaisia jotka nyt tulee joka suunnasta Suomeen. Mutta nyt kun omaa kansaa sorretaan ja pakolaisia otetaan ovista ja ikkunosita sisään, niin anteeksi vain mutta en ymmärrä. Eikä minua kiinnosta jos minut leimataan sen takia rasistiksi. Rasismista ei kuitenkaan ole kyse. minulla ei ole mitään sitä vastaan että he joilla on oikeasti hätä, tulevat Suomeen ja saavat olla täällä turvassa. Tai heitä vastaan jotka tulevat tänne omin avuin, rakentavat tänne omin avuin elämänsä. Kten minä tekisin jos menisin toiseen maahan asumaan.

Nykyiset pakolaiset tulevat tänne ilmaisen asunnon ja tukien takia. He osaavat vaatia palveluja jo tullessaan. Heille ei kelpaa majoitus vanhan kyläkoulun lattialla patjoilla. He eivät osaa olla kiitollisia saamistaan vaatteistaan, kun eivät ole muodin mukaisia. Saamastaan ruuasta, josta eivät joudu maksamaan. He eivät ole pakolaisia, jotka ovat todellisessa hädässä.

jos mietin itseäni... kuvittelen itseni tilanteeseen jossa joudun pakenemaan uhkaa. eikä minun tarvitse kuvitella, koska senkin olen joskus kokenut. en tosin niin että joutuisin pakenemaan toiseen maahan, kauas kaikesta, vieraaseen ja outoon kulttuuriin, mutta kuitenkin. Ja silloin kyllä olin enemmän kuin kiitollinen kaikesta saamastani avusta. Muistan myös tirauttaneeni varsin vuolaat kyyneleet kiitollisuudesta. Kun olin juuri muuttanut ja alkoi tuntua että vihdoin voin rakentaa omaa elämää ja naapuri kutsui saunaan ja grillaamaan, niin olin enemmän kuin otettu. En vielä ollut ehtinyt kaupassakaan käydä, joten grillimakkara oli enemmän kuin tervetullut. Saunakin kelpasi, että saan muuttohiet pestyä pois.

Vaan ihmettelen miten iso osa suomalaisista sulkee silmänsä tältä. tästä ei hyvää seuraa pitemmän päälle. Siitä on jo esimerkkejä Saksasta ja Ruotsista. Ei toki ole väärin uskoa ihmisistä aina ensin hyvää, mutta eniten minua ihmetyttää se, että näiden pakolaisten joukossa ei ole naisia ja lapsia. tänne tulevat on nuoria ja hyväkuntoisia miehiä, niitä joiden mielestäni kuuluisi olla puolustamassa omaa maatansa. olkoot sitten sisällissodasta tai ulkopuolisesta sodasta kyse. Miehet jäävät puolustamaan ja naiset ja lapset lähetetään turvaan. Näin se vain minusta kuuluu mennä.

Vaan niin... eipä tässä voi kun seurata mitä tuleman pitää.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti