Nukuttuamme nivelkoja ja reissuväsymystä pois oli aika palata arkeen. Etsiä syksyyn sopivia vaatteita ja miettiä lasten alkavia koulupäiviä. Suunnitella kauppareissua ja syksyn pihahommia. Loppuviikko menikin näissä merkeissä.
Ehdin jo kuulla loputkin kylän juorut. Näin punaista ja naapurin rouvakin ehti poiketa juoruja kotkottamaan. No, päätin että piut paut juoruista. Niin kauan kun ne koskevat vain minua ja Miestä eikä vaikuta lapsiin. Vaan niin huolella oli matkamme aikana juoruttu, että lapsetkin saivat osansa. Huoh. Se selvisi kun lapsille alettiin koulussa kertomaan juoruja ja kyselemään niistä. Mielessäni kihisin, mutta onneksi lapseni osasivat heittää vastakommenttia niin, että suut ainakin toistaiseksi meni kiinni, mutta toki me kotona olemme keskustelleet juoruista enemmänkin. Kysymys onkin ollut "Miksi toisten pitää juoruta? Miksi ulkopuoliset ihmiset puuttuvat toisten asioihin?" Hyviä kysymyksiä. Eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä!? ilmeisesti ei.
Omat päivät on menneet rutiininomaisesti, kunnes naapurin isäntä poikkesi iltasella kylään. Kutsui kylään, kun marjoja on pensaissa yli oman tarpeen. No, enpä kieltäytynyt vaan ilolla ja kiitollisena otin tarjouksen vastaan. Ja ninpä lähdin päiväksi pensaisiin pyörimään.
Matkaa "naapuriin" oli kiitettävästi ja Mies heitti minut töihin mennessään osan matkaa. Loput kävelin ja nautin maisemista. oli varsin kaunis syksyinen aamu, joskin kylmä. Lämpötila oli vain +2 astetta. Iltapäivällä minulla oli jo marjaa yllin kyllin ja aloin suunnittelemaan paluuta kotiin. Päivän mittaan olimme jo syöneet ja kahvitelleet naapurin isännän kanssa ja puhuneet maailman menosta ja kylän juoruista. Ajattelin kävellä sankoineni kotiin, mutta naapuri tarjosi kyydin mönkijällä. Se olikin elämäni ensimmäinen kerta mönkijän kyydissä. Mutta että nautin. Pitkin hiekkatietä ja jänkhää kurvaillessa ei voinut kuin nautti maisemista ja tuulesta kasvoilla. Niin nautin, että en voinut olla hymyilemättä ja koko illankin olin varsin rentoutuneissa tunnelmissa, joskin minuun iski myös mönkijäkuume... tartten siis ajokortin ja mönkijän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti