Lento Malagasta Helsinkiin ei ota kuin reilu 4 tuntia. Tällä kertaa lentäjä oli sen verran hätäinen, että hetken jouduimme kaartelemaan Helsingin ylläkin että pääsimme laskeutumaan. Siltikin tulimme etuajassa. Mikä tiesi meille hieman lisää osottelua kentällä, mutta siihen oli ehtinyt jo tottua tällä reissulla.
Odottelun päätteeksi hyppäsimme bussiin ja lähdimme keskustaan, ehdimme tovin kierrellä kaupoilla ja hoitaa ohimennen myös pankkiasioita, joita ei saisi kotona hoidettua. Yötä vasten hyppäsimme elämämme ekan kerran OnniBussiin.
OnniBussi oli varsin positiivinen kokemus. kokemukseni yömatkustamisesta ei ole ollut kovin kehuttava, yleensä aina matkaan on mahtunut joku MölyRoope ja siihen varauduin nytkin. Vaan ei. Bussissa oli hiiren hiljaista ja lähtiessä kuski toivotteli matkalaisille hyvää yötä. Kaikki eivät tokikaan nukkuneet, kuten en minäkään paljon, mutta katselivat hiljaa läppäreiltä ohjelmia/leffoja.
Bussimatkaan kuului ilmainen wifi ja jokaisen pankin alla oli myös latauspistokkeet, joten matkan aikana sa hyvin ladattua puhelimen ja läppärin ja hoidettua asioitakin. Parasta kuitenkin matkalla oli se, että torkahdettuani tovin heräsin hieman ennen auringon nousua. Kello oli vasta 4.30 ja sitä jäin ihastelemaan. Ihastelin myös syksyistä sumua ja maisemaa. Niin paljon kun ennen olenkin ihastellut etelän maisemia, palmuja, vuoria, merta... niin nyt oli pakko myöntää, että kyllä vaan syksyinen Suomi on kaunis. on se kyllä talvella ja kesällä ja keväälläkin.
Aamulla olimme Oulussa. Näimme vanhimman muksun ja kävimme vähän hänelle shoppailemassa tarvikkeita mitä nyt opiskelija voi tarvita. puoli päivää ehdimme nähdä ja minulla meinasi itku tulla kun erosimme. Ja kuten äidit yleensä niin kävimme kaupassa ja lapsi lähti "mummokärryllinen" ruokaa mukanaan omaan kotiinsa. Silloin sne vasta kunnolla tajusi: "Minun vauva on jo omillaan."
iltapäivästä matkamme jatkui junalla noin 1½ tuntia ja pohjoiseen. olimme ainoat jotka junasta jäivät pois asemalla, mutta se ei ollut yllätys. Asema kun on niin pieni, että siellä ei edes ole lipunmyyntiautomaattia. Ja sitten asemalla muistin... minun piti tilata taksi valmiiksi ennen kuin menemme junaan. Manasin mielessäni, koska mikään ei takaa että taksia saisi nopeasti ja varauduin jo mielessäni myös tunninkin odotteluun. Vaan ilokseni taksi ilmoittikin olevansa 200 metrin päässä. Suuri helpotus, koska olin jo itse lopen kyllästynyt matkustamiseen.
Viimeinen rutistus taksissa, 45 minuuttia ja vihdoin olin kotipihassa. Katselin taloa ja pihaa samalla kun maksoin taksia ja totesin... "Tänne minä kuulun, tämä on minun koti" Hassua. Tämä paikka ei ole mitään sitä mitä olen jo 25 vuotta haaveillut ja unelmoinut. Tämä on kaikkea muuta.
Ptikän matkustamisen päätteeksi kun sain laukut sisälle otin tupakan ja menin pihakeinuun istumaan. Ohi meni naapurin vieraita. Päät kääntyi siihen malliin, että päättelin että kylillä juorutaan taas jotakin. Tiesin jo osan juoruista, ne kun tavoittivat minut jopa 5000 km:n päähän vaikka ei suinkaan Mieheltä kuultuna.
Tupakan poltettuani lähdi hakemaan puita. Tupa oli viilehäkö, mutta ei sentään kovin kylmä ja sää oli lämmin ja kesäinen. Mutta piti saada ruokaa tehtyä ja sauna lämmitettyä. Lapset jäivät kokkaamaan ja lämmittämään saunaa ja minä nappasin lompakon ja lähdin käymään kyläkaupalla. Ja matkalla kyllä ehdin kuulla ne loputkin juorut vaikka vain kävelin tien viertä pitkin. Sen verran kuitenkin autot pysähtelivät ja tuijottivat minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti