Tein tietosen päätöksen, että en lue enää uutisia. Tai ainakin pyrin välttämään uutisia mahdollisuuksien mukaan. En halua enää päiviäni "pilata" sillä että hallitus tiedottaa päätöksistä, joita en hyväksy. Enkä taatusti haluaisi pilata päivääni sillä, että ns. pakolaiset käyttää hyödykseen maamme sosiaaliturvaa vaikka oman maan talous on jo valmiiksi aivan kuralla.
Silti uutisilta ei voi välttyä.
Perjantaina oli suurmielenosoitus ja lakko. Samaan aikaan olisi tuhansia pakolaisia tulossa Suomeen, kuka mistäkin kautta. Pelkästään Torniosta rajan yli kävelleitä yli 800 päivässä. Ja mikäs siinä kävellessä kun tarkastuksia ei ole.
Vaikka koitan kuinka välttää uutisia, niin some pitää huolen että jokunen artikkeli osuu silmiin. Milloin missäkin on heitelty vaatteita pitkin ja poikin, mm. Ruotsissa ja Itävallassa "pakolaisilla" on kovia vaatimuksia sijoituspaikan, rahan, passin suhteen.
aloittelin perjantaina töitäni ja tavan mukaan olin avannut radion taustalle. Jäi työt hetkeksi kun koviini osui juontajan kertoma tapaus kuinka yöjunalla pakolaiset olivat säikähtäneet mielenosoittajia jotka olivat Helsinkiin menossa. luulivat että mielenosoittajat protestoivat heitä vastaan. olivat kuulleet, että kaikki suomalaiset eivät ota suopeasti heitä vastaan. Niin. jos oman maan pienituloisilta leikataan ja kiristetään lisää ja lisää niin miksi ihmeessä meidän pitäisi vielä majoittaa ja hyysätä tuhansia ulkomaalaisia joilla ei oikeasti ole omassa kotimaassaankaan mikään hätänä.
jos olisi oikea hätä niin kuinka ollakaan perjnatain aikana on osa pakolaisista alkaneet vetämään turvapaikkahakemuksia pois. Miksi? Jos omassa kotimaassa on turvatonta, niin ei sinne noin vain palatakaan. Oliko pettymys, että Suomen sosiaalietuuksia pienennetään? mikä oli motivaatio edes lähteä vaeltamaan tänne ja olla täällä se viikko ja sittne iskeekin koti-ikävä? Erilaisia teorioita on liikkeellä, mikä niistä on totta ja mikä ei, ei voi tietää. Varmaa on vain että ei siellä kotimaassa oikeasti olekaan niin turvatonta kuin annetaan ymmärtää.
Vaikka kuinka yritän välttää uutisia, niin tänään meni kirjaimelliset aamukahvit väärään kurkkuun kun silmiini osui artikkeli joka oli vain yksinkertaisesti pakko lukea tarkemmin. Ja anteeksi kielenkäyttö, mutta EI HELVETTI-SAATANA! Nyt alkaa menee suvaitsevaisuus jo yli ja lujaa.
Päätin kuitenkin jättää tuon omaan arvoonsa enkä todellakaan ala sitä märehtimään sen enempää. Minulla on parempaakin mietittävää ja päiväni pelastaa aina onneksi lapset joiden kanssa vieläkin sattuu tapauksia jotka saa hymyilemään.
Nyt kun keskimmäinen lähti isosiskonsa luo ja Mies on veljensä luona kylässä niin vietämme nuorimman kanssa laatuaikaa. Sama lapsi on ennen lukemaan oppimistaan laatinut erittäin toimivan markkinointisuunnitelman. Nyt samainen lapsi, 13-vuoden iässä mietiskelee vakavissaan yrittäjyyttä ja kenet valitsisi yhtiökumppaniksi toteuttamaan ideaansa. sitä vain en tiedä mistä tuo lapsi noita ajatuksia ja ideoita keksii. Vai onko niin, että me aikuiset miellämme yrittäjyyden ja markkinoinnin vaikeammaksi kuin se oikeasti onkaan? Kuten monet muutkin asiat. Monesti lapsen yksinkertaisempi ajattelutapa vain on kaikessa yksinkertaisuudessaan paljon otimivampi kuin aikuisen joka miettii kaikki mahdolliset skenaariot ja laatii sen miljoona erilaista suunnitelmaa joka tilanteen varalle, joista yksikään ei ratkaise sitten sitä lopulllista tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti