Jouluvalmisteluja

Tavallisuudesta poiketen - tai no... viime vuosina on ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että joulu jää viime tippaan. Ja oonkin kehittynyt erittäin taitavaksi taikomaan joulun muutamassa tunnissa, jos vain on sellainen fiilis. Ja kunhan ensimmäisestä kaupasta saan kaiken.

Mutta niin... tänä vuonna jäi joulun valmistelut hyvinkin viime tippaan.

Toki oltiin jo joulusiivous tehty viikonloppuna, on leivottu pipareitakin, piparkakkutalokin, joskin monta taikinaa keskimmäinen sia vääntää ennen kuin ne ehti uuniin asti :D Vähän maisteltu riisipuuroa ja joulutorttuja mutta ei niin että jouluruuat tulisi jo korvista ulos. Pari viikkoa sitten oli hirvipaistia ja laatikoita ja rosollia ja muutamaa sorttia juustoa. Ilman erityisempää syytä. Paitsi se, että oli se hirvipaisti, jonka maustoin vain suolalla, pippurilla ja tilkalla punaviiniä ja annoin olla uunissa muutaman (?) tunnin miedolla lämmöllä (100 astetta).

Maanantaina kävimme kaupassa. Autoon ei sitten ruokien lisäksi muuta mahtunutkaan. Kinkku ja rosollit ja laatikot jäivät vielä kauppaan, joka kotona osoittautui vallan toimivaksi ratkaisuksi, koska kaappiin ei enää vain yksinkertaisesti mahtunut mitään.

Eilen illalla sitten Miehen kanssa pieni neuvottelu aiheesta kinkku... voihan sitä joulua viettää ilman kinkkuakin, joskin muksut sitä oivat jo odottaneet kovastikin. Aamusta jälleen kauppaan ja koska UniMasa unohti minut kokonaan laskuista viime yönä, niin ehdin hahmotella ostoslistan hyvin rauhassa. Selaamalla keittokirjaa. Listalle tuli vino pino tuoreita yrttejä, viinietikoita, oliiviöljyjä, juustoja ja ja ja... ei tule ihan perinteinen joulu tänä vuonna.

Laatikot jäivät kauppaan yhä maksalaatikkoa lukuunottamatta, koska olin jo aiemmin hakenut lantut, perunat ja punajuuret ja porkkanat. Riisiäkin oli kaapissa vaikka kuinka ja paljon, joten ajattelin tällä kertaa tehdä laatikot itse. Vaan eihän nuo rehut ole vielä edes soseena :D Mutta ei se nyt niin just silleen ole. Hyvin ehtii vielä tekemään.

Porkkanalaatikosta tulee varmastikin aika perinteinen, sitä olen huono soveltamaan. Tai no... ehkä sinne jotakin yrttejä livahtaa joukkoon piristämään sitä. Perunalaatikko ei ole perinteinen vaan sinne livahtaa joukkoon juustoa. Vielä en ole päättänyt olisiko se homejuustoa, mozzarellaa, fetaa vai vuohenjuustoa. Tähän aikaan vuorokaudesta suu sanoo homejuuston perään. Tai fetan. Lanttulaatikko...se on minulle täysi mysteeri. En ole sitä koskaan tehnyt, joten taidan pysytellä perinteisellä linjalla.

Kinkkukin on perinteinen, rosolli samaten, karjalanpiirakatkin, munavoi. Mutta muuten... lisäksi on tulossa myös punaviinimarinoitua jauhelihaa (tapaksien tapaan leivän päälle), tomaattisalsaa perinteisen kinkkuliemikastikkeen kaveriksi.

Joulutortut vaihtuvat meksikolaisiksi banaanisuklaaleivoksiksi. riisipuuron kanssa ei ole tarjolla sekametelisoppaa. Rusinat unohtuivat kauppaan samoin neilikat kinkun koristeluun, mutta onneksi on vielä hiljan investoimiani omenoita jäljellä... jospa niistä kehittelee koristelut kinkulle. Kinkun päälle on valittavissa mustaherukkahilloa, savustettua mustikkahilloa tai omenahilloa. löytyy puolukkahilloakin.

Piparkakkumausteen unohdin ostaa enkä muistanut likikään kaikkia mausteita kaupassa ulkoa joten piparit maistuvat lähinnä pullilta. :) Mutta ovat parempia kuin tavalliset tummat piparit, joista en tykkää.

Juustoja on 6 eri sorttia. Ja kaupassa vielä pohdin josko ottaisin pari muutakin vielä lisäksi...

Mies katsoi kun tulin kaupasta ulos, kinkkua lähdin hakemaan, mutta kärry oli taas kerran kukkuroillaan ruokia. Ja yksi erillinen kassi tuoreita yrttejä. Mutta oli mukana 2 pikkukinkkuakin, joita ensin harmittelin, että isompi kinkku olisi ollut kivempi ja näyttävämpi, mutta heti kotona hoksasin, että 2 pienempää on parempi vaihtoehto, koska säilytysongelma on edelleen olemassa. Tosin ratkaisin sen hyvin äkkiä, kun melkein liukastuin pikkueteisessä jossa ei ole lämmitystä ja jos ei aivan 30 asteen pakkasia tule, niin lämpö pysyy 0 ja +4 asteen välillä näin talvella. Siinähän minulla on iso kylmäkaappi. Joten ei kun raivaamaan siitä työkaluja ja pyöränkumeja parempaan paikkaan.

Yrttien takia oli sisustettava keittiössäkin. Minä niin haluan paremmin toimivan keittiön, jossa on kunnolla laskutilaa. Mutta koska tähän hätään sellasita ei ole tarjolla, niin piti hieman kehittää luovuutta, että saa tavarat mahtumaan. Mutta nyt kaikki onkin kunnossa.

Joululahjat? Ne on vielä kaikki matkalla. Mutta kun lapset ovat jo sen verran isoja, ettei pukista heille kannata paljon höpistä, niin päätimme, että pohditaan yhdessä mitä halutaan ja tilataan netin kautta mieleiset. Ja itselleni on tulossa aloe vera kosmetiikkaa ja -juomaa, lapsille on tulossa mieleisiä vaatteita, yhteiseksi tilattii 10 tuuman tablet ja yleiseen hyvään 2 kg lankoja joilla saadaan tämän perheen varpaat ja sormet pidettyä jatkossakin lämpösenä ja iloisissa väreissä. (kaupan päälle minä saan jatkossakin pidettyä jännetuppitulehdusta vieraana sormissa ja niska-hartiaseutua kireänä ;) ) Mies on ollut laadukasta fileerausveitseä vailla. Tilaukset nyt eivät tietenkään mitenkään joululle ehdi, mutta ovat heti ensi viikolla tai seuraavalla täällä. Ja ateistiperheessä se ei just niin silleen ole.

Toisaalta tässä puuhastellessa olen miettinyt, että miksi edes ateistiperheenä vietämme joulua. Kristillisen merkityksenhän joulu on menettänyt jo kauan sitten, mutta se kuitenkin siellä taustalla vielä kummittelee. Joulu voisi olla kuin mikä tahansa muukin viikonloppu ja touhutessa vitsailimmekin, että kun täällä on tapana polttaa Vappu- ja Juhannuskokkoja, niin meillä voisi olla Joulukokko (siivota siis kartongit ym palavat roskat pois polttotynnyrissä). Tai kun yhdellä jos toisella oli taannoin huono päivä ja äkämöitiin, niin ehdotin, että vieteään Joulun asemasta Halloweenia ja jonkun kysyessä kerrotaan että meillä Joulu onkin lokakuun viimeinen viikonloppu - jolloin on perinteisesti viritetty ensimmäiset jouluvalot.

Toki jos Joulu osuu arkipäiville, niin silloin se tuo mukavan ylimääräisen loman itse kullekin. Silloin siihen on mukava panostaa. Ja varsinaisesti en ymmärrä miksi toisille tulee hirveä stressi joulun valmisteluista. Minusta voi joulun yhtä hyvin järjestää koska vaan. Kuten meillä oli pari viikkoa sitten jo "pikkujoulu" tai mikä lie. Enkä ole niin pilkun päälle siitä että onko meillä nyt KAIKKI valmista kun joulurauha on julistettu. Minulle joulu merkitsee vain hyvää ruokaa, yhdessä oloa ja pyjamapäiviä. Saa oikein luvan perästä syödä, maata ja piereskellä. Lahjat... vuosi vuodelta olen niitä hankkinut aina vain vähemmän. Joulukortit..? Josksu niit äaskarreltiin pitkälle yöhön lasten kanssa ja lähetettiin vino pino. Mutta mietin, että miski näen velvollisuuden lähettää joulukortteja sellaisille ihmisille joiden kanssa en oikeastaan ole tekemissä. Ilmoittaakseni sillä tavoin, että kyllä minussakin vielä henki pihisee? Ja sama toistepäin. Mieluummin haluan joulutervehdyksen sellaiselta ihmiseltä joka myös on elämässäni aktiivisesti.

Vaan joulu ei ihan tunnu joululta, koska yksi katraasta puuttuu kun makoilee kipeänä omassa kodissaan. Jo viikon ollut kuumeessa ja tänään kävi lääkärissä. Veriarvot viittaavat pikaisesti virusperäiseen tulehdukseen, mutta pieni verenkuva paljastikin sen, että veriarvot ovat persiillään enemmänkin. Ei ihme, että muksu kyseli "onko tämä se hetki kun on hyvä soittaa ambulanssi" kun ei pystynyt kävelemään enää vessaan. Tosin miten vakavasta asiasta on kyse, niin siitä kuullaan vasta myöhemmin, koska laajempaa tutkimusta on tulossa. Ensiavuksi marssitin muksun hakemaan apteekista c-vitamiinia ja rautaa. Joulun pyhien aikana perehdyn tarkemmin mitä muita lisäravinteita muksun on hyvä syödä. Netin ihmeellisessä maailmassa kun voi omia diagnooseja tehdä niin paljon kuin sielu sietää, niin yksi vaihtoehto voi olla kosteusvauriolle altistuminen, yhtä lailla voi olla kyse allergiasta, astmasta tai muusta vastaavasta. Ja etenkin allergioiden ja astman kohdalla ei sovikaan laittaa suuhun ihan mitä tahansa.

Mutta näissä tunnelmissa on aika kömpiä hetkeksi unille. Jos se UniMasakin vaikka poikkeisi tänä yönä vielä kylään.