sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Sodista, uutisista ja omaa elämää

Jos tässä nyt tovin onkin vältellyt uutisia, johtuen hallituksen ei ehkä niin fiksuista ehdotuksista, niin nyt on ollut pakko alkaa seuraamaan niitä. Pariisin iskun jälkeen kun iskuista on kohistu - ja aiheestakin.

On jotenkin käsittämätöntä, että jossakin on sota. Se on kuitenkin niin kovin kaukana. Josskain keskustelussa jo ehdittiin kritisoimaan, iksi nyt on kohistu Pariisista, kun samaan aikaan on iskuja ollut muuallakin. Miksei niisät kohista mitään? Hyvä kysymys. Mutta ehkäpä Pariisi on sikis ollut näkyvästi esillä, että siellä iskuja oli useita samaan aikaan. Se iski samalla koko Eurooppaan. En minä tiedä, mutta kyllä minulle Pariisi on läheisempi kuin Syyriä tai Libanon vaikka kuinka viattomien uhrien ihmishenki on ihan yhtä mittaamattoman arvokas kuin eurooppalaisenkin.

No, johan Venäjä ja Ranska on ISIS:tä lähteneet moukaroimaan. Ja nyt joukkoon ilmeisesti liittyy vielä Kiinakin. Ja USA on jo jonkin aikaa moukaroinut... samaan aikaan taas Ruotsista on otettu kiinni terroristiepäilty ja Ruotsin terrori-isku-uhan tasoa nostettu. Belgiassa nostettu tänään tappiin asti... Ranska on pyytänyt myös apua EU:n turvatakuuseen vedoten ja Suomikin joutuu miettimään miltä osin voi tukea antaa. Toisaalta sentään hyvä, että ihan joka pirun sopimuksen pykälän takia Suomi ei heti luovu omista lainsäädännöistään, kun nykyinen laki ei mahdollista sotilaallisen avun antamista.

Monet povailevat kolmatta maailman sotaa. Mutta hetkinen... koska siitä tulee virallinen Maailman Sota? Koska minusta nyt näyttää kovinkin siltä, että koko maailma on jo ISIS:tä vastaan. Minun älykkyysosamäään mukaan on jo Maailman Sota kyseessä. Toiset tuumivat ,että olemme niin pieni ja pohjoinen maa, että mitäpä jotain ISIS:tä Suomi kiinnostaisi. Ei meillä ole öljyäkään. Juu, ei ole. Mutta meillä on jotain öljyäkin arvokkaampaa, puhdasta pohjavettä. Ja monia minerraleja, vastakin löydetty taas kultasuoni, malmiakin louhitaan vähän siellä ja täällä.

Toinen minkä huomasin itseasiassa tänään vasta. Kun nt eteläänkin on tullut ensilumi, niin kyllä siitä joka lehti toitottaa. Vaan ei toiteta kun on kyse Lapista tai edes Oulun korkeudesta. Ja hetkinen... Suomessa on aina ollut lunta talvisin, joka talvi sitä tulee jossakin kohtaa. Luulisi ihmisten jo oppineen sen. Silti talvirenkaat yleensä unohdetaan vaihtaa ajoissa ja ensilumen tulosta aletaan veikkausta tekemään jo elokuun helteissä. Ja aina se muka silti yllättää.

Tokikin itsellekin tulee ensilumesta aivan uskomaton jouluinen hyvä olo. Niin tänäkin vuonna ja innolla olin tekemässä lumitöitä. Se into on mennyt jo, kun niitä lumitöitä saa tehdä useamminkin. Mutta Lapin ensilumesta ei hehkutettu, ei ollut lehdet täynnä lumisia kuvia.

Sama koskee myös sähkökatkoja, Aivan käsittämätöntä, että sähkökatkot ylittävät uutiskynnyksen jos ne ovat itärajalla tai ruuhka-Suomessa. Lapissa pätkivät sähköt ovat arkipäivää ja ei siitä vouhoteta. Paikallisetkin manaavat vasta kun sähköt pätkii 12 kertaa tunnin aikana.

Tulee jotenkin huvittunut olo tuosta. Noinko vieraantuneita ollaan jo perinteisestä ajasta. Siitä kun ei ollut sähköäkään joka pirtissä. Ja myönnettävä se on. Niin olin itsekin ja ensimmäisten sähkökatkojen aikana menin lähes paniikkiin, että mistä kuuen uutiset, miten saan lämmintä vettä, yöllä tulee kylmä ja en saa puhelinta ja läppäriä ladattua, pesukonekin oli päällä ja ruuat pilaantuu kaappiin... ja ja ja ja... se sähkökatko kesti 3 minuuttia. :D Riittävän kauan, että ehdin kaivaa kynttilät esille ja panikoimaan.

Nykyään en ole sähkökatkoista millänikään. Ne eivät pitkään kestä täällä pohjoisessa ja jos kestävät, niin kuumavesivaraaja on iso ja siinä riittää kuumaa vettä 2 päivää. Ehtiihän se vähän jäähtyä, mutta kyllä sillä tämä pesua saadaan puhtaana pidettyä silti. Ja jos vesi loppuu kesken niin on tossa isoja kattiloita ja puuhella jolla keittää vettä.

Ruuat voi pistää näin talvella pihalle tai pikkueteiseen, joka on nipin napin plussan puolella ja toimittaa minulla kylmäkellarin virkaa tällä hetkellä. Puhelimen ja läppärin saa ladattua autosta. Tai jos virta loppuu, niin sitten loppuu. Taskulamppuja joutuu muutenkin käyttämään jo aikasin jos meinaa pihalla nähdä, ja kynttilöitä piisaa. Ei ole hätäpäivää. Ja puulla lämmitetään joka tapauksessa.

Loppujen lopuksi... jos saisin jotenkin ratkaistua pyykinpesun ja ruokien säilytyksen kesäaikana, niin voisin hyvin kuvitella olevani "savumerkkien" varassa ja ilman elektronisia härpäkkeitä ja pärjäisin nykyisin vallan hienosti ilman sähköä.

Talven tulo ja luminen maisema on saanut minut laittamaan joulua. Pihalla on jo kuusi valaistuna etuovella, lumitöistä on tullut kauniit penkat reunustamaan pihan kulkuväyliä, sisälle raahasin autotallista hyllykön ja siihen jo asettelin vähän tonttua ja muovikuusen johon viritin myös valot. Pipareita on paisteltu, ikkunoihin leikelty lumihiutaleita. Jouluverhot on jo esillä, mutta niitä pitää vielä vähän tuunata. Pikkueteiseen - tai siis kylmäkellariin on tulossa jouluinen matto. ja sekin kohta valmis. Ja sen jälkeen on joululiinojen aika. Puukuurista haetaan käpyjä joita suihkitaan punaisella, hopealla ja kultaisella spray-maalilla ja ripustetaan roikkumaan ja huomenna lähdetään hakemaan nuorimman kanssa kuusen havuja eettä saadaan askarreltua havukranssi.

Lahjat? Ei mitään hajua :D

Vaan tästä joulusta tulee ilmeisen erityinen. Ei välttämättä niin positiivisella tavalla kuin yleensä joulua mielletään, mutta ainakin mieleenpainuva. On ikävä myöntää, mutta jatkuva aikutaulujen ristiin meneminen ja yhteisen ajan puute saattaa hyvinkin koitua tämän suhteen kohtaloksi ja tämä jäädä meidän viimeiseksi jouluksi pohjoisessa. Ja siksikin haluan tehdä siitä erityisen. Niin minulle kuin lapsillekin. Että meillä on hyvä muisto tästä ajasta täällä. Ja kaikkien epäilyistä huolimatta olemme hyvinkin täällä viihtyneet jo melkein vuoden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti