Ensilumi

Ensilumi satoi tänään. Oli ihana herätä aamusta kun maa olikin valkoinen eikä kurasa tietoakaan. Koira intoutu aamusta lumesta niin, ettei meinannut malttaa piehtaroinniltaan pisujakaan tehdä. Ja ihan omin avuin syötyään olisi pihalle lähtenyt, joskin tiedän, että mieluusti myös riistan perään, joten laitoin koiran kiinni jälleen munalukolla. Minulle riittää se, että olen 2 kertaa jo hakenut koiraa naapurin nartun luota, kun on ensin porojen perään lähtenyt.

Koko päivän satoi hiljalleen lunta. Pikku hiljaa pihaan alkoi sentti toisensa jälkeen lunta kertymään, joten ei auttanut kuin kaivaa lumikola esiin ja ryhtyä lumitöihin. Siitä onkin vuosia, kun olen viimeksi tehnyt lumitöitä ja silloinkaan ei kolatavaa ollut läheskään tälläistä aluetta. Joten osissa sai pihaa kolailla ja välillä piti huiliakin. 

Mies lähti reissuun. Tämä reissu oli tiedossa ja reissussa menee 2-3 viikkoa. Minä jäin pitämään pirttiä pystyssä ja kun katselin säätiedotusta, niin kotiin tullessaan onkin kotona todella hyvässä kunnossa oleva akka. Talven tavoite: "fitness-kroppa lumitöillä ja puiden raahaamisella. Ja niitä lumitöitä on sitten tiedossa seuraavalle 10 päivälle riittävästi. Yhtenä päivänä näyttäisi siltä, että saan huilata, mutta vain hetken, koska lumisade tämän hetken ennusteiden mukaan alkaa kuitenkin seuraavana yönä uudelleen. Ennusteet toki vielä voivat muuttua ja ne eivät kerro mitään siitä lumimäärästä mitä taivaalta on tulossa.

Tallissa olisi lumilinkokin. Mutta koska lämpöasteet ovat sen verran nollan tuntumassa, niin lumilingosta ei paljon apua ole. Ja se lumi on painavaa. Sen huomasin tänään.

Ensilumi sai kuitenkin minuun iskemään kotiäitineuroosin. Tilasin asiointitaksin huomiselle ja päätin, että NYT teen joulusiivouksen jo valmiiksi. Kauppalista on sen mukainen, että voin varata seuraavat 2 viikkoa "joulun" tekemiseen. 

Paistellaan pipareita viikonloppuna, tehdään ehkä piparkakkutalo ja pidetään lasten kanssa "pikkujoulut". Vähän niin kuin "tervetuloa talvi"-juhla ehkä enemmänkin. Ajattelin myös lapsia nakittaa nuoskalumesta tekemään lumilyhtyjä (lue: auttavat samalla lumitöissä). Ilta on mennyt suunnitellessa jouluverhoja, joululahjoja, jouluvaloja, piparkakkutalon mallia, joululahjoja... Ja ruokapuolta... ja se on jännä, että kun lumi tulee maahan, niin ensimmäiseksi minä haluan perunamuusia ja joko uunimakkaraa tai paistia. Täällä pohjoisessa kyllä menisi poronkäristyskin. 

Ekan kerran vuosiin minuun iski oikein kunnolla joulun odotus. Vaikka jouluun onkin vielä aikaa. Vaikka miestä onkin jo ikävä. Kova ikävä onkin. Onneksi ehdimme päivällä olla tovin kahdestaan, lähekkäin vaikka lähdön alla olikin vielä yllättäviä projekteja hoidettavana. Ja vaikka tässä kuinka on ollut paljon menoja ja emme ole kunnolla ehtieet aikaa kaksistaan tai perheenä muutenkaan yhdessä viettämään, niin nyt kun tietää toisen olevan kaukana, niin ikävä on moninkertainen tavan menoihin nähden - eli siihen, että tietää toisen olevan 100 km:n säteellä jossakin.