Ajatuksia Pariisista

Aamu alkoi pirteästi. Heräsin siihen, että tulostin heräsi eloon - taas kerran. Se nyt on ihan normaalia näin syrjässä asuessa, kun sähköt pätkii. Ja nehän pätkii kun tulee lunta, kun joku orava tms juoksee linjalla, kun tuulee vähän enemmän, kun on myrskyä, kun lumet putoaa, kun tehdään jotain huoltotöitä... Eli siis ei oikeastaan ole mitään varmuutta siitä ettei sähköt pätkisi.

Yleensä noita pätkimisiä tulee muutama ja se siitä. Joskus katkos kestää hetken, pisimmillään minun täällä ollessa on katkos ollut 43 minuuttia. Ne on pitkät minuutit. Miehellä on kerran ollut puolen päivän sähkökatkos. Vaan yleensä katkos on lyhyt, alle minuutin tai minuutin pari.

No, aamu oli sitten sitä, että vajaassa tunnissa oli 9 kertaa jo herännyt tulostin henkiin. Yölläkin oli ollut sähkökatko. Sen verran pitempi, että digiboxin kello oli hyytynyt ja tietokoneessakin oli akku vähissä. Muksun puhelimesta oli akkua ehtinyt kulua jo puolet. Ja mokkula oli sähkökatkoista seonnut täysin.

Tapani mukaan laitoin kahvit valumaan ja ne ehtikin valua, mutta jäin miettimään että kehtaako edes yrittää laittaa pesukonetta päälle, kun nuo sähköt räpsii tuota tahtia. Sitä pohtiessani selasin viestejäni. Vanhin lapsista kyseli joko olin kuullut Ranskan terroristi-iskusta.

Olin vielä ihan uutispimennossa. jotain pientä olin kuullut alusta ennen kuin menin nukkumaan, ei tässä oikein ole ollut aikaa lueskella uutisista kuin otsikot - jos niitäkään. Ja kun olen vielä tarkoituksella vältellyt niitäkin.

Lukasin pikaisesti parit uutsiartikkelit ja muksu piseli viestillä jotakin yksityiskohtia. Päivän mittaan kuuntelin radiota enemmänkin. Ja ei voi sanoa kuin "Voi helvetti!" Ja oikeastaan kaikki muutkin kirosanat vielä päälle. Ja möläytinpä saman jo heti aamusta ääneenkin.

Onneksi muksut on sen verran isoja, että he törmäävät joka tapauksessa näihin uutisiin, joten katsoin parhaimmaksi keskustella lasten kanssa tästä uutisesta. Ja olivathan nämä jo törmänneet. keskimmäinen kertoi, että hänellä on Instagram täynnä tästä Ranskan tilanteesta. Koska tänä päivänä lapsia ei vain pysty pitämään pumpulissa, kiitos internetin, niin katsoin viisaammaksi olla kaunistelematta tilannetta. Olimme jo päivällä keskustelleet asiasta kun sitten korviini kantautui radiosta lause, jota olin odottanut kuulevani ja samalla pelännyt kuulevani... "Ranska on ilmoittanut vastaavansa iskuun". Tämä ei tiedä hyvää.

*****

Olen pitänyt itseäni hyvinkin suvaitsevana ihmisenä. Olen ollut avoimien rajojen ja vapaan liikkuvuuden kannalla koko ajan. Minun puolesta huumeet voitaisiin laillistaa. Sen jälkeen ei olisi huumeongelmaa ja huumeita voitaisiin verottaakin. Tästä kokeilustahan on olemassa jo esimerkkejä. Ne jotka huumeita käyttävät, käyttävät niitä joka tapauksessa oli ne laillisia tai ei.

Mitä sitten rajojen avoimuuteen ja vapaaseen liikkuvuuteen tulee, niin rajojen sulkemisen kannalla olen ollut koko syksyn. Siitä lähtien kun tämä pakolaiskriisi ylipäätänsä alkoi. Selvää oli, että ei ne yksinäiset miehet kaikki nyt ihan vain sodan julmuuksia lähde pakoon. Mutta euroopan vapaata liikkuvuutta minusta ei ennen ole ollut tarve rajoittaa. Nyt on. Ehdottomasti kulkeminen on saatava rajoitettua. 

Vaan kaiken tämän päiväisenkin jälkeen en voi kuin ihmetellä kun yhä "suvakit" ovat lässyttämässä avustamisesta. Kyllä! Ja olen heidän kanssa sitä mieltä, että aitoja avuntarvitsijoita nimenomaa pitääkin auttaa. Naiset ja lapset tervetuloa turvaan. Mutta noret miehet... eikö heidän paikkansa kuitenkin ole siellä puolustamassa omaansa? Minusta on. Ja siinä mielessä minusta Ruotsi teki hyvän ratkaisun. Yksin tulevat miehet eivät saa paikkaa vastaanottokeskuksesta vaan majoitus on kadulla. 

Eräässä keskustelussa jossa puolustettiin islamia ja muslimeita tämän päivän uutisista huolimatta verrattiin suomalaisia junteiksi. Jokuhan ehti siitä ottaa porot nessuun, mutta kun itse lueskelin keskustelua, niin totesin mielessäni "kyllä. olen oikeastaan aika juntti. Ja piru vie ylpeäkin siitä!"

joku kommentoi keskustelussa, että eihän terroistit suinkaan olleet tämän massan mukana tulleita kun hyvin puhuvat ranskaakin. Jep. Ja kieliäkö ei voi oppia muualla kuin Ranskassa? Ja vielä hyvin? Ja vasta paria tuntia aiemmin nimenomaan uutisissa mainittiin, että yksi kiinniotetuista olisi tullut nimenomaan vasta lokakuussa Ranskaan. Juurikin tämän massna mukana. Ja itse ISIS:kin on myöntänyt että tähän pakoilaisvirtaan on solutettu myös heidän taistelijoita mukaan. Että siinäpä sitä sitten ollaan... pidetään vaan rajat auki ja toivotetaan tervetulleiksi vaan kaikki. Annetaan vielä sosiaalietuudetkin käyttöön ja järkätään pakolaisille katto pään päälle vaikka laittamalla oma kansa kadulle... Kas kun ei ikein aleta kutsumalla kutsumaan heitä tänne.

Joku varmasti laimee minut tämän takia rasistiksi. Rasisti en kuitenkaan ole. Tunnen muslimeita. Tiedän hyvin että islamissa - kuten kaikissa uskonnoissa - on aina ne ääripäätkin olemassa. En tuomiste islamia tai muslimeita, mutta heidän pitää Euroopassa elää kuitenkin eurooppalaisten tapojen ja sääntöjen mukaan. Minusta on ihan sama jos minkä muun uskonnon puolesta olisi sama tilanne, että uskonnon edustaja olisi tehnyt samanlaisia iskuja, niin ihan yhtä lailla tuomitsisin ne. Ihan yhtä lailla minusta heidän takia pitäisi laittaa rajoja kiinni. Totuus kuitenkin on, että islam on hyvin kaukana länsimaisesta kulttuurista ja osalla ei ole aiettakaan sopeutua tähän kulttuuriin vaan tavoite on ennemminkin päinvastoin. Mutta jos se tekee minusta rasistin, että haluan puolustaa omaa näkemystäni ja oikeuttani elää omanlaista elämääni ilman etät minun tarvitsee olla peloissani jostakin sodasta tai siitä, että jos joku yrittää raiskata tai ryöstää minut tai lapseni, niin olkoot sitten niin. 

*****

Kun torstaina kävin asioilla taksilla, niin luonnollisesti tuli kuskin kanssa höpistyä. Kuskit tietävät Miehenkin joten helppo jutellakin. Nyt tällä kertaa oli joku uusi kuski joka tuli etuajassakin. Ja matkan aikana tuli puheeksi, että koska en ole itsenäisesti autoileva ihminen ollenkaan, niin miehen ollessa reissussa tilailen kyllä taksia.  Ksuki sittne kyseli, että eikö minua hirvitä tai pelota olla yksikseni kotona, kun olen vielä nainenkin. Minua huvitti, mutta ymmärrän kyllä kysymyksen pointin. Moni nainen voisi kokea epävarmuutta tilanteesta.

Kuten selitin kuskillekin, että kun on tottunut olemaan milloin minkäkäkin autonkuljettajan kanssa niin sen tietää, että työpäivä ei ole klo 8-16, eikä 9-17. Työajat on mitä on ja yksi ns. työpäivä voi hyvin kestää useamman viikonkin. Joten ei... ei siinä mitään outoa minulle ole. 

Ja toki kuskini tarkoitti myös turvallisuutta, että eikö minua pelota oman turvallisuuteni takia. Ja selvensin sitäkin. Niin... kun asut keskellä metsää niin ulkopuoliset uhkat liittyvät lähinnä karhuihin, susiin, poroihin, ja hirviin. Ja ainakin porot voivat olla hyvinkin äkäsiä ja tulla päälle kun on rykimäkausi päällä. Ja jos nyt joku vieras tulee pihalle, niin se nyt todennäköisesti on joku kyläläinen. En varmastikaan ole kaikkia Miehen tuttuja ehtinyt vielä nähdä, mutta ison osan kyllä. Jos sitten joku muu kuin Miehen tuttu on tulossa pihaan, niin koira kyllä ilmoittaa. Koira on hyvinkin ärhäkkä vahtimaan pihalla, jos Mies ei ole kotona. Ja koira vaistoaa helposti ihmisestä jos siinä on jotakin häikkää tai sillä on pahat mielessä. Ja jos sitten koira ei pysäytä, niin minä voin tulla hiilihangon kanssa perästä. 

Tuo viimeinen kyllä kuulostaa varsin naurettavaltakin, kun tiedän, että olen varsin piskuinen ja rimpulan näköinen. Mutta en ole kuitenkaan aivan rapakuntoinen. Eikä tuo kunto pääse pahemmin rapistumaankaan, kun puita saa raahata sisälle päivittäin, nyt on tullut lumityöjumppakin lisäksi, koiran kanssa pitää käydä lenkilläkin, pirtissäkin on sen verran tilaa, että sitäkään ei hetkessä siivoa ja kauppapäivän kassit painaa ja paljon. joten ulkonäkö saattaa hieman pettää.