keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Tekniikan ihanuutta - melkein ainakin

Teknisiä ongelmia on sitten riittänyt viime aikoina. Ei riitä, että nettiyhteys on lievästi sanottuna surkea. Sitä nyt vihdoin kai selvitetään juurta jaksain, eri asia sitten koska siihen selvyys tulee. 

Onnettoman nettiyhteyden voimin sitten konekin päätti päivittää itsensä. Great. Ensin tuli koneen valmistajalta todella massiiviset päivitykset. Ihan BIOS:in päivityksestä lähtien. Ja tietysti juuri kun olin saanut koneen muuten ajantasalle. Tuntuu siltä että viimeisen kuukauden aikana ei paljon muuta olekaan ehtinyt tekemään, kun huoltamaan konetta ja odottelemaan että onneton nettiyhteys lataa massiiviset tiedostot. Tuo ei kuitenkaan pidä täysin paikkansa, olen ehtinyt tehdä vaikka mitä.

no... kun sitten koneen valmistajalta oli päivitykset vihdoin ja viimein asentunut ja kone käynnistynyt sen 10 kertaa uudestaan, niin eikö sitten Windows keksinyt että pitää päivittyä pari päivää myöhemmin. Great. alkoi jo savu nousemaan korvista ja mieleen tuli että ellei tää päivitysrumba pian lopu, niin saa kaikenlaiset tietokoneet jäädä ja siirryn käyttämään vain ja ainoastaan puhelintani joka melkein ajaa saman asian. No, ei oikeastaan lähellekään. Eikä se ole minulle edes mahdollista. Tarttee sitä konetta kuitenkin aika moneen asiaan vaikka ison osan asioista voikin hoitaa kännykälläkin.

Windowsin päivitys menikin suht kivuttomasti. Ja pari päivää ja sitten olisikin vuoro päivittää Windows 8.1 windows 10. Kiitos, mutta ei kiitos. Ei just nyt! Nyt kun tarttisin konetta muuhunkin kuin päivittämiseen. Ja juuri nyt ei ole ehtinyt edes ottamaan varmuuskopioita, joten senkin suhteen pieni jännitys päällä ollut kun kone on tehnyt massiivisia päivityksiä. Ja ei ole kuin voinut toivoa parasta että kaikki tärkeä säilyy. Onneksi tähän asti on säilynyt.

Ja nyt kun kone kerran on ajantasalla niin ajattelin että NYT on hyvä hetki tulostaa papereita joita tulen tarvitsemaan lähiviikkoina. Siinä vaiheessa tuli suusta jo "V** V***U!!!" kun tulostin sylki pihalle vain valkoista paperia. Vasta mustetta ostin, mutta loppuhan se jo oli. Ja mielestäni en ole paljon edes tulostanut. Tosin vanhin lapsista on tarvinnut monenlaisia tulosteita hänkin.

Lähipivät jatkuu samanlaisena hulabaloona. Kun esikoinen muuttaa omilleen, niin on monenlaista juttua hoidettavana. Pakattavaa ja pohdittavaa. Siinä on puolin ja toisin iloittu ja parit itkutkin tullut tirautettua. Mietitty opintoja, suunniteltu kursseja, mietitty arkea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti